.Totuuden kriteeri
Profetien ilmoittaessa salattuja tai tulevia asioita tai ihmeitä niiden totuudenmukaisuudesta on varmistuttava. Oikea profeetta tunnettiin Israelissa siitä, että hänen puheensa oli totta (5. Moos 18:21,22). Sama kriteeri toimii myös Uudessa testamentissa.
Kun Agabus ilmoitti, että suuri nälänhätä oli tuleva kaikkeen maailmaan (Ap. t. 11:28), Luukas tähdentää, että se tulikin Klaudiuksen aikana. Profeetallista lahjaa pidettiin alkuseurakunnassa niin luotettavana, että tämän profetian perusteella alettiin jo etukäteen kerätä avustuslahjoja seurakunnan köyhille.
Jumala huolehtii lapsistaan ja varustaa meitä kaikin tavoin tulevaisuutta varten, jottei meiltä puuttuisi mitään. Seurakunnan keskellä ilmenevä profeetallinen ilmoitus onkin ymmärrettävä Jumalan isänsydämestä vuotavana rakkautena ja huolenpitona lapsiaan kohtaan. Tulevaisuutta paljastetaan meille kuuliaisuuden ja keskinäiden rakkauden herättämiseksi, ei uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän periaatteen ymmärtäminen auttaa helposti luokittelemaan esimerkiksi Jeesuksen tulon tarkkaa ajankohtaa ennustelevat profetiat omaan mappiinsa.
Profetiaa koeteltaessa totuutta on aina sovellettava rakkaudessa. Profeetallisuutemme on kasvun alaista ja parhaimmillaankin vajavaista (1. Kor 13:9). Erehtyvä profeetta ei ole sama kuin väärä profeetta, eikä kaikki harhaan osuva profetoiminen ole väärää profetoimista, mikäli se täyttää muut koettelemisen kriteerit. Profetian yksioikoinen leimaaminen vääräksi tai valheelliseksi tai vihollisesta olevaksi, mikäli se ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa tai toteudu, osoittaa arvioitsijan omaa kypsymättömyyttä. Olemme jo käsitelleet, kuinka Agabuksen profetia Paavalin sitomisesta toteutui toisin kuin profetiassa mainittiin, eikä tämä muuttanut sitä, että profetia oli Pyhästä Hengestä.
Profetia voi olla myös ehdollinen. Jo Vanhan testamentin aikana Jumalan armahtavaisuus ja laupeus ilmeni siinä, että Hän peruikin alkuperäisen tuomioprofetian. Joonan saama sanoma Niiniven kaupungin tuhosta kuulosti yksiselitteiseltä ja ehdottomalta: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." Mutta kun koko kaupunki nöyrtyi ja teki parannuksen, Jumala katui sitä, minkä Hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä (Joona 3:1-10).
Tämä loukkasi ja suututti tosin kovasti profeettaa, joka koki menettävänsä kasvonsa, vaikka olikin oikea Herran sanansaattaja! Kaiken profeetallisuuden ydin paljastuukin juuri Joonan tapauksessa mitä kirkkaimmalla tavalla: Jumalan päämääränä on aina ihmisen pelastaminen, parantaminen ja eheyttäminen, ei koskaan tuhoaminen ja alaspainaminen. Tuho seuraa vasta ihmisen käännettyä lopulllisesti selkänsä Jumalalle.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/prof1.htm
Profetien ilmoittaessa salattuja tai tulevia asioita tai ihmeitä niiden totuudenmukaisuudesta on varmistuttava. Oikea profeetta tunnettiin Israelissa siitä, että hänen puheensa oli totta (5. Moos 18:21,22). Sama kriteeri toimii myös Uudessa testamentissa.
Kun Agabus ilmoitti, että suuri nälänhätä oli tuleva kaikkeen maailmaan (Ap. t. 11:28), Luukas tähdentää, että se tulikin Klaudiuksen aikana. Profeetallista lahjaa pidettiin alkuseurakunnassa niin luotettavana, että tämän profetian perusteella alettiin jo etukäteen kerätä avustuslahjoja seurakunnan köyhille.
Jumala huolehtii lapsistaan ja varustaa meitä kaikin tavoin tulevaisuutta varten, jottei meiltä puuttuisi mitään. Seurakunnan keskellä ilmenevä profeetallinen ilmoitus onkin ymmärrettävä Jumalan isänsydämestä vuotavana rakkautena ja huolenpitona lapsiaan kohtaan. Tulevaisuutta paljastetaan meille kuuliaisuuden ja keskinäiden rakkauden herättämiseksi, ei uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän periaatteen ymmärtäminen auttaa helposti luokittelemaan esimerkiksi Jeesuksen tulon tarkkaa ajankohtaa ennustelevat profetiat omaan mappiinsa.
Profetiaa koeteltaessa totuutta on aina sovellettava rakkaudessa. Profeetallisuutemme on kasvun alaista ja parhaimmillaankin vajavaista (1. Kor 13:9). Erehtyvä profeetta ei ole sama kuin väärä profeetta, eikä kaikki harhaan osuva profetoiminen ole väärää profetoimista, mikäli se täyttää muut koettelemisen kriteerit. Profetian yksioikoinen leimaaminen vääräksi tai valheelliseksi tai vihollisesta olevaksi, mikäli se ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa tai toteudu, osoittaa arvioitsijan omaa kypsymättömyyttä. Olemme jo käsitelleet, kuinka Agabuksen profetia Paavalin sitomisesta toteutui toisin kuin profetiassa mainittiin, eikä tämä muuttanut sitä, että profetia oli Pyhästä Hengestä.
Profetia voi olla myös ehdollinen. Jo Vanhan testamentin aikana Jumalan armahtavaisuus ja laupeus ilmeni siinä, että Hän peruikin alkuperäisen tuomioprofetian. Joonan saama sanoma Niiniven kaupungin tuhosta kuulosti yksiselitteiseltä ja ehdottomalta: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." Mutta kun koko kaupunki nöyrtyi ja teki parannuksen, Jumala katui sitä, minkä Hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä (Joona 3:1-10).
Tämä loukkasi ja suututti tosin kovasti profeettaa, joka koki menettävänsä kasvonsa, vaikka olikin oikea Herran sanansaattaja! Kaiken profeetallisuuden ydin paljastuukin juuri Joonan tapauksessa mitä kirkkaimmalla tavalla: Jumalan päämääränä on aina ihmisen pelastaminen, parantaminen ja eheyttäminen, ei koskaan tuhoaminen ja alaspainaminen. Tuho seuraa vasta ihmisen käännettyä lopulllisesti selkänsä Jumalalle.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/prof1.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt lukekaa ja tutustukaa aloitukseen, ettei teitä eksytetä.
Asiaa opiskelemaan.