Viime yönä luin pohjoiskorealaisen tytön Kim Hyun Heen kirjan "Sieluni kyyneleet... olin terroristi".
Kommunistinen Pohjois-Korea koulutti tytön terroristiksi. Nuorena hän sitten räjäytti etelä-korealaisen lentokoneen ja tappoi 115 ihmistä.
Kirjan on Suomessa 1994 kustantanut WSOY ja se on julkaistu myös Suuressa Suomalaisessa Kirjakerhossa. Kirja on 1990-luvulla julkaistu noin kymmenessä Euroopan maassa. KIrjoittaja on lahjoittanut kirjansa tekijänpalkkiot turmassa kuolleiden omaisille.
Tämä oli yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen lukenut.
Laitoin tämän nyt palstalle kun ajattelin Hannan tunteita ja nykyistä elämäntilannetta. Myötäelän erityisesti Oonan perheen surussa.
Kommunistinen Pohjois-Korea koulutti tytön terroristiksi. Nuorena hän sitten räjäytti etelä-korealaisen lentokoneen ja tappoi 115 ihmistä.
Kirjan on Suomessa 1994 kustantanut WSOY ja se on julkaistu myös Suuressa Suomalaisessa Kirjakerhossa. Kirja on 1990-luvulla julkaistu noin kymmenessä Euroopan maassa. KIrjoittaja on lahjoittanut kirjansa tekijänpalkkiot turmassa kuolleiden omaisille.
Tämä oli yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen lukenut.
Laitoin tämän nyt palstalle kun ajattelin Hannan tunteita ja nykyistä elämäntilannetta. Myötäelän erityisesti Oonan perheen surussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kim_Hyun_Heesta
21.5.2015 13:10
on kirjoittanut mm. Iltalehti:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041516904115_ul.shtml
Googlettamalla kirjailijasta ja Pohjois-Korean oloistakin löytyy paljon tietoa. Aika on kulkenut ohi - niin kuin se meidän kaikkien osalta kovin nopeasti kulkee - niin että tämä nuorena tyttönä terroristina ollut on nyt 50-vuotias.
tuohon ikään päästäkseen elää vielä 35 vuotta. Mutta kuten sanottu, elämähän kulkee nopeasti ohi. Oonankin elämä kulki...
tämän mainitun kirjan.
Siinä nuori tyttö Kim Hyun Hee martkusti reittikoneella ja välilaskulla poistuessaan jätti koneeseen pommin. Hön näki nauravat kanssamatkustajansa ja pohti jo silloin, mitä oli tekemässä...
Koneen tuhossa kuoli 115 henkilöä.
Kim Hyun Lee tuomittiin Etelä-Koreassa kuolemaan, mutta sittemmin hänet armahdettiin.
Varmaan Hannakin nyt mielessään miettii, mitä tulikaan tehdyksi. Tehtyä ei tietenkään koskaan saa tekemättömäksi. Tapahtuneen kanssa on vain jotenkin elettävä niin kauan kuin elämän päiviä riittää. Oonankaan hyväksi ei enää ole mitään tehtävissä. Kaikkien sympatiat ovat tietenkin Oonan perheen puolella.
kyyneleet...