Virsivisa tekee uskonnonopetuksesta käytännösä yhä tunnustuksellisempaa. Samoin se vääristää musiikinopetusta. Tämän lukuvuoden "finaali" on tänään 22.5.2015. http://www.virsivisa.fi/virsivisa_2014-2015
Virsivisaa on ollut organisoimassa OPH:n virkamies Pekka Iivonen. Järjestäjänä on kristilinen Lastenkeskus. http://www.lastenkeskus.fi/ ja http://www.virsivisa.fi/yhteystiedot
Virsi on laulettu rukous. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että virsi on laulettu rukous, muta että yksittäinen suvivirsi ei tee kevätjuhlasta (kerran vuodessa) kokonaisuudessaan uskonnonharjoitusta. Siihenkin verrattuna useiden virsien monenkertainen laulattaminen muuttuu luonteeltaan uskonnonharjoitukseksi. Sellainen on opetusuunnitelman vastaista.
Virsivisaa on ollut organisoimassa OPH:n virkamies Pekka Iivonen. Järjestäjänä on kristilinen Lastenkeskus. http://www.lastenkeskus.fi/ ja http://www.virsivisa.fi/yhteystiedot
Virsi on laulettu rukous. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että virsi on laulettu rukous, muta että yksittäinen suvivirsi ei tee kevätjuhlasta (kerran vuodessa) kokonaisuudessaan uskonnonharjoitusta. Siihenkin verrattuna useiden virsien monenkertainen laulattaminen muuttuu luonteeltaan uskonnonharjoitukseksi. Sellainen on opetusuunnitelman vastaista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En miten jos uskontotunnilla "harjoitellaan" virsiä kirkkoesiintymistä varten?
Se on selvästi opetuksen tunnutuksettomuusperiaatetta rikkovaa, sillä koulupäivään mahdollisesti liitetty jumalanpalvelus on kaikille vapaaehtoinen, siis myös uskonnonopetuksessa oleville.
Koulun pitäisi tehdä kaikille oppilaille ja huoltajille selväksi että luterilaisen jumalanpalveluken vapaaehtoisuus koskee sekä ev.lut. uskonnossa olevia, muiden uskntojen opetuksesa olevia että elämänkatsomustiedon opetuksessa olevia.
Kaikista poikkeamista on syytä huomauttaa rehtorille ja lisäksi ilmoittaa (tavallaan kannella) opetuksen järjestäjälle eli kunnan opetustoimen johtajalle. Myös kantelu eduskunnan oikeusasiamihelle mahdollinen, varsinkin jos sana ei tehoa.
Kauan sitten käydessäni ns. oppikoulua asiaan kuului joka-aamuinen hartaus, johon tietenkin kuului myös virsi ja tätä varten piti jokaisella olla hankittuna ja käsillä virsikirja. Ellei ollut - ja sitä myös tarkkailtiin - joutui seuraavana aamuna ilmottautumaan rehtorin kansliassa ja osoittamaan, että osasi kyseisen virren ulkoa. Niinpä aamuisin kävi aika säpinä kun kirjattomat pyrkivät jotenkin peittämään tämän puutteen. Virsiä veisattiin siten mustakantisista muistikirjoista, taskukokoisista sanakirjoista tai hätätapauksessa vaikkapa rahalompakosta, jonka toivottiin kaukaa muistuttavan virsikirjaa. Parhaassa tapauksessa suostui joku hyväsydäminen repimään oman kirjansa kolmeen, jopa neljään osaan ja sillähän ei ollut mitään väliä osuiko veisattava virsi kenenkin osuuteen. Näin jälkikäteen huvittava muisto mutta palveli silloin aikanaan herättämällä terveellistä vastenmielisyyttä uskonnon pakkosyöttöä ja siten myös uskontoa itseään kohtaan.
Tämä virsivisajuttu pitää vielä selvittää... Virsi on laulettu rukous...
"Yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoitusta", kuulemma, perustuslakivaliokunnan mukaan, mutta kun...