Mannaa Jumalan lapsille

Jumala, ole minulle armollinen! Huomaa, että Daavid tässä huutaessaan yhdistää nuo kaksi, jotka luonnostaan ovat erilaisia ja toisilleen vastakkaisia: Jumalan, joka on pyhä, ja itsensä, syntisen. Huomaa myös, että hän kiipeää Jumalan vihan suuren vuoren yli, joka erottaa Jumalan ja Daavidin kauas toisistaan. Näin hän tulee Jumalan luo ja luottaa hänen laupeuteensa.

Puhdas, evankelinen oppi korottaa korkealle Jumalan lain yläpuolelle juuri luottamuksen Jumalan laupeuteen. Ei tosin ole vaikeaa sanoa: Jumala, ole minulle armollinen, mutta vaikeaa on oikein rukoilla tuo sana minulle. Tuo sana minulle näet estää koko rukouksemme, vaikka sen pitäisi olla ainoana ja suurena rukouksen aiheena. Oppikaamme siis Davidin antamasta esikuvasta ajattelemaan, että minulle-sanan sanoo sangen suuri syntinen, jollainen Daavid oli, niin kuin hän itse tunnustaa sanoessaan: Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Oppikaamme siis myös se taito, että kaikki, mikä pyrkii vieroittamaan meidät rukouksesta, on vain omiaan sitä enemmän kehottamaan meitä huutamiseen ja rukoilemiseen. Sokean Bartimeuksenkin kerrotaan huutaneen sitä kiivaammin, mitä enemmän kansa nuhteli häntä vaikenemaan.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Ps. 51:3 - perjantai 22. toukokuuta