Olen tullut siihen tulokseen että kaikista
uskomusopeista mormoonien ylläpitämä on yksi
parhaista.
Siinä saat uskoa ihan mihin vaan. Jokainen voi oppia
soveltaa omaan elämään haluamallaan tavalla. Kukaan
ei aseta minkäänlaisia rajoja tai aitoja.
Aivan turhaan monet koettavat löytää opista
sudenkuoppia. Niitä ei ole eikä tule.
Johtajiakin ja oikein profeettakin löytyy.
Ensimmäiseksi profeetan vaihtuessa hän uskottelee
alamaisilleen olleensa yhteydessä Taivaaseen
Kristukseen tai oikein Smith-jumalaan. Hän ilmoittaa alamaisillee että nyt sitten uskomme
tällä tavalla kun minä opetan ja se entinen opetus
on tehnyt tehtävänsä.
Ajatelkaa, usko kehittyy koko ajan eikä tule
uskoville taakaksi.
Uusi uskomus oppi virkistää ja innostaa
kannattajiaan. Se lyhyesti sanoen pitää uskovan
elämän jännittävänä ja vaihtelevana.
Jos usko olisi aina samaa vuodesta toiseen ja
vuosisadasta toiseen, muuttuu se taakaksi.
Nyt kun uusi profeetta ottaa vallan on kuin
entistä päivää moninkerroin parempi koittaisi.
Verrataanpa vaikka Luterilaisiin uskoviin.
Aina sama meno vuodesta toiseen. Samat saarnat ja
laulut seuraavat toisiaan. Se jos mikä
lamaannuttaa uskovan elämän. Älkää ihmetelkö jos
kirkonpenkit ovat tyhjiä.
No on luterilaisillakin jotain uutta koetettu
uskoville tuoda. Jos ei muuta niin ainakin uusia
hienoja virkapukuja papeile ja uusia menomuotoja.
Virsikirjakin on uudistettu.
Kaikenkaikkiaan mormoonit ovat oikein oivaltaneet
uskonnon harjoittamisen tarkoituksen.
uskomusopeista mormoonien ylläpitämä on yksi
parhaista.
Siinä saat uskoa ihan mihin vaan. Jokainen voi oppia
soveltaa omaan elämään haluamallaan tavalla. Kukaan
ei aseta minkäänlaisia rajoja tai aitoja.
Aivan turhaan monet koettavat löytää opista
sudenkuoppia. Niitä ei ole eikä tule.
Johtajiakin ja oikein profeettakin löytyy.
Ensimmäiseksi profeetan vaihtuessa hän uskottelee
alamaisilleen olleensa yhteydessä Taivaaseen
Kristukseen tai oikein Smith-jumalaan. Hän ilmoittaa alamaisillee että nyt sitten uskomme
tällä tavalla kun minä opetan ja se entinen opetus
on tehnyt tehtävänsä.
Ajatelkaa, usko kehittyy koko ajan eikä tule
uskoville taakaksi.
Uusi uskomus oppi virkistää ja innostaa
kannattajiaan. Se lyhyesti sanoen pitää uskovan
elämän jännittävänä ja vaihtelevana.
Jos usko olisi aina samaa vuodesta toiseen ja
vuosisadasta toiseen, muuttuu se taakaksi.
Nyt kun uusi profeetta ottaa vallan on kuin
entistä päivää moninkerroin parempi koittaisi.
Verrataanpa vaikka Luterilaisiin uskoviin.
Aina sama meno vuodesta toiseen. Samat saarnat ja
laulut seuraavat toisiaan. Se jos mikä
lamaannuttaa uskovan elämän. Älkää ihmetelkö jos
kirkonpenkit ovat tyhjiä.
No on luterilaisillakin jotain uutta koetettu
uskoville tuoda. Jos ei muuta niin ainakin uusia
hienoja virkapukuja papeile ja uusia menomuotoja.
Virsikirjakin on uudistettu.
Kaikenkaikkiaan mormoonit ovat oikein oivaltaneet
uskonnon harjoittamisen tarkoituksen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
No joo
melkein uskoin mitä olit tarkoittamassa mutta se hän olikin vain halpa provo! ;)
Alusta asti on ollut sama juttu eikä Smit mikään jumala ole hän vain palautti sen minkä kansa oli menettänyt!
Onhan Smith noussut jumalaksi niinkuin kaikki ihmiset aikanaan tekevät. Etkö ole tutustunut tähän uskomukseen. Ei tässä mitään provoja tehdä vaan selvitin mormooniuskon sisäistä olemusta.
ainakin Raamatun mukaan:
Ps. 82:6; Joh. 10:34 ja Ap.t. 17:29 sen toteavat. Kuka tietää, mitä meistä vielä voi tulla: Gal. 4:7 olemme perillisiä, koska olemme Jumalan lapsia. Jos voitamme, saamme istua valtaistuimella: Ilm. 3:21. Silloin olemme Jumalia, kun nyt olemme vain jumalia, mikä sekään ei ole vähäpätöinen asia.
että tuolta se voi todella tutua ihmisestä joka ei tunne pyhiä kirjoituksia eikä ole tottunut tai halukas niitä tutkimaan tai tekemään mitään joka vaatii omia ponnisteluja. Ihmiset on opetettu kulkemaan jonkinnäköinene lakikirja kainalossa, tai talutusnuora kaulassa. Lakikirjastaan he voivat aina aukaista kulloinkin tarvittavan vastauksen esiin. Mutta ikävä kyllä elämä EI ole niin yksinkertaista.
Ihmiset odottavat jonkun olevan "oppinut" joka voi sanoa että hyi hyi tai hyvä oikein hyvä.... tai että teen näin tai tee noin. He pelkäävät kuollakseen tekevänsä väärin ja sitten mielummin eivät tee mitään, mikä voi itseasiassa olla juuri se mikä on väärin.
"Kukaan ei aseta minkäänlaisia rajoja tai aitoja." On väärä väittämä. Pyhät kirjoitukset asettavat meille rajoja kymmenen käskyn muodossa. Ne antavat muutenkin meille ohjeita elämäämme varten. Rukouksen ja pohdinnan avulla löydämme näistä vastauksen omiin pulmiimme, mutta meidän vstauksemme ovat vain meille, niitä ei voi yleistää. Kertomus laupiaasta samarialaisesta avaa aivan toisenlaisia näkökulmia riippuen siitä KUKA sitä asiaa tutkii. Avoimesti tutkivalle publikaanille se avaa silmät näkemään hänen todellisen itsensä ja mitä hänen olisi tehtävä tullakseen paremmaksi. Samarialaiselle se antaa apua haavoihin kertomalla että vaikka moni kääntyy pois auttamatta aina on joku joka auttaa. Jne....
"Siinä saat uskoa ihan mihin vaan" hmm tavallaa totta... emme kiellä ketään uskomasta mihin he haluavat, mutta ollakseen Kirkon jäseniä kysytään heiltä uskoa joka sisältää 13 uskonkappaletta. Uskovatko he vielä ufoihin tai peikkoihin ei kuulu uskonkappaleisiin joten se on jokaisen oma asia. Tietenkin he voivat jopa uskoa johonkin joka estää heitä olemasta Kirkkomme jäseniä... esimerkiksi he voivat uskoa antimormonien kirjoitteluun, jolloin heidät erotetaan.
Niin kyllä uskossa tapahtuu kasvamista koko ajan, JOS sitä hoitaa. Saamme rivin rivin päälle ... sama pyhienkirjoitustenkohta puhuttelee meitä aina uudella tavalla riippuen senhetkisestä hengellisestä tilastamme.
Pyhiä kirjoituksia ei oikein voi soveltaa elämäänsä "haluamallansa tavalla"... usein ihminen haluaa asioita jotka eivät ole oikein ja siksi onkin tärkeätä osata tulkita pyhien kirjoitusten anatamia vastauksia oikein. Usein kirjoitukset osoittavat meille omat virheemme ja omien halujemme vääryyden ja silloin on meidän oikein tehdäksemme kieltäydyttävä omista haluistamme ja toteutettava Jumalan antamia ohjeita. Vain eräs esimerkki on muunmoassa se että pienten lasten äidit yrittävät parhaansa voidakseen olla kotiäitejä. Äidin tehtävä Pyhissä Kirjoituksissa on tärkeä jotta lapset saisivat oikeata opetusta ja hyviä suhteita aikuisiin. Ikävä kyllä nykymaailma on tekemässä suurta virhettä patistamalla nuoret äidit pakolla töihin jotta perhe voisi elää suht koht normaalia elämää eikä jatkuvassa puutteessa. Tämä alkaa jo osoittaa virheellisyyttään monessa maassa yhä pienmpien lasten tehdessä yhä julmempia tekoja. Kuitenkin MONEN äidin OMA halu loisi mennä aikuisten maailmaan ja toimia siellä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä monesta.
Ikävä kyllä ihminen tulkitsee usein väärin vaikka kuinka yrittää tulkita oikein... kun on löytänyt kaksi hyvältä tuntuvaa vastausta ja toinen tie vie toisaalle kuin toinen ei ole helppoa valita sitä joka on hieman hankalampi, mutta joka ehkä on kuitenkin se oikea. Väärästä valinnasta seuraa aina jonkinlainen ikävä seuraus, "rangaistus" jos näin haluaa sanoa. Ikävintä on että usein nämä väärät valinnat aiheuttavat turhaa sydänsyurua henkilön läheisille ihmisille. Joskus jopa tämä väärin tehnyt henkilö ei edes huomaa, tai välitä siitä kuinka oma teko aiheuttaa tuskaa hänen lähimmissään... ei ennen kuin on liian myöhäistä.
Hyvä apu miettimiseen: Mitä tästä seuraa jos teen näin... seuraako siitä hyvää vai pahaa???
Erittäin hyvä kirjoitus
>Tietenkin he voivat jopa uskoa johonkin joka estää heitä olemasta Kirkkomme jäseniä... esimerkiksi he voivat uskoa antimormonien kirjoitteluun, jolloin heidät erotetaan
No, monet "antimormonien" väitteethän perustuvat kirkon omaan historiaan ja ovat tarkistettavissa. Mutta toisinaan siis kirkon pimeän historian kieltäminen on edellytys kirkkoon kuulumiselle. Mutta oma harkinta ja ajattelu on sallittua vain pienissä puitteissa. Muuten tulee erottaminen.
>Pyhiä kirjoituksia ei oikein voi soveltaa elämäänsä "haluamallansa tavalla"... usein ihminen haluaa asioita jotka eivät ole oikein ja siksi onkin tärkeätä osata tulkita pyhien kirjoitusten anatamia vastauksia oikein.
Niin. Sehän vaihtelee aina ajan mukaan. Mikä on joskus ollut virallista oppia, muuttuukin ympäristön paineesta epäviralliseksi... Itsehän ei tarvitse tulkita. Kyllä ne kirkon johtajat tulkitsevat kulloisenkin maailmantilanteen mukaan. Rivijäsenelle riittää sokea seuraaminen.
Miksi sitten vielä opetamme että esiaviolliset suhteet ovat väärin?? Miksi olemme homo yms. käyttäytymisen hyväksymistä vastaan??? Miksi emme vain hyväksy ns. apostoolisia tunnustuksia??? jne....
Ei, ei hyvä hyttynen... kyllä Jumalalla on oma aikataulunsa pelissä joka ei ole sama kuin ihmisen. JOS ympäristön painostus vaikuttaisi emme varmaankaan olisi täällä keskustelemassa mormonismin kysymyksistä sillä niitä ei enään olisi ja vastustaja olisi saanut voiton. Toisinaan taas antimormonien väitteet perustuvat vääristettyyn historiaan ja kirkon vastustajien keksimiin kertomuksiin. Mitä se merkitsi Kirkon vastustajille jos he allekirjoittivat vääriä todisteita, eivät he uskoneet mormonien sanomaan ikuisesta elämästä. He saivat kaikenlaista maallista kunniaa ja mammonaa moisista jutuista. En nielisi yhtään juttua sitä erittäin tarkasti tutkimattta ja mormonivastaisten juttuja en uskoisi tosiksi ollenkaan. Sen sijaan Kirkon jäsenet eivät voineet valehdella sillä he tiesivät mikä siitä seuraa.
Niin, homo- ja esiavioasioissa ympäristön paine ei vielä todellakaan ole liian kova. Ovathan useimmat kristitytkin noista asioista kanssanne samaa mieltä. Myöhemmin Jumalanne kyllä joutuu harkitsemaan uudelleen...
Tälläkin palstalla on ollut esimerkkejä siitä, joitain "vastustajien" väitteitä on väitetty valheeksi mutta sitten eteen on laitettu todisteet mormonien omista kirjoituksista.
Silti sinä sanot: "mormonivastaisten juttuja en uskoisi tosiksi ollenkaan". Siis otat ennakkoasenteen, jokaestää sinua tutkimasta asioita kaikilta kanteilta.
>Sen sijaan Kirkon jäsenet eivät voineet valehdella sillä he tiesivät mikä siitä seuraa.
Totuuden mukailu onnistuu kyllä, jos luulee olevansa vilpitön...
On se kyllä aika kova tiedoksi vain. Kyllä se, millaisia ihmiset ovat vaikuttaa myös Jumalan käskyihin. Ovatko ihmiset valmiita ja onko yhteiskunta valmis johonkin uudistukseen. Vanhan testamentin aikaan ihmiset eivät olisi olleet valmiita uudelle laille, jota Jeesus opetti. Kuitenkin Mooseksen laki on edelleenkin Jumalan antama laki joka vaan on nyt täytetty. Jumalalla on eri lait olemassa eri tilanteisiin, tai sanotaanko eri sovellukset laeista.esim viisauden sana on annettu juuri meidän aikaamme varten, jolloin sen rikkomisesta aiheutuvat ongelmat ovat suurempia ja myös sen rikkominen on yleisempää ja paine kovempaa. Mutta pitää aina muistaa että nuo ovat Jumalan lakeja, eikä siis ihmisen. Ja vain Jumala voi niitä muuttaa, ei siis mikään kirkolliskokous äänestämällä.
>Ja vain Jumala voi niitä muuttaa, ei siis mikään kirkolliskokous äänestämällä
Mutta joku "profeetta" voi muuttaa, vaikka hän ei olisi mitenkään todistanut olevansa profeetta? Ai niin, eihän profeetta päätä. Hän vain saa "ilmoituksen" itseltään Jumalalta.
Smithinhän täytyi tehtailla "ilmoitus", kun moniavioisuuden harjoittaminen kävi vaikeaksi, eikä Emma-vaimokaan sitä hyväksynyt (ei tosin "ilmoituksen" jälkeenkään).
Mormonit painostivat Jumalaa hyväksymään mustien pappeuden ja heltyihän se Jumala lopulta ja "antoi ilmoituksen". Todella uskottavaa...
Niin, no tuo on vain sinun luulosi, vai mihin perustat väitteesi. Meillä on oma uskomme ja joillakin jopa tieto. Emme voi tietenkään siirtää omaa todistustamme sinuun, vaan se pitää itse hankkia. Profeetasta voi saada jokainen etsivä ihminen oman todistuksensa, joka haluaa vilpittömästi tietää TOTUUDEN asioista. Eikö sinun mielestäsi Jumalan nimissä voi puhua vain jos Jumala on valtuuttanut sinut? Kai kirkolliskokouksellakin on sinun mielestäsi Jumalalta saatu valtuus muutella oppeja (olettaen että olet jäsen kirkossa joka pitää kirkolliskokouksia)? Ja Emma kyllä lopulta hyväksyi moniavioisuuden, vaikka ei siitä selvästi pitänytkään, ihan ymmärrettävästä syystä.
Mormonit uskovat, että jumala on valtuuttanut heidän profeettansa moniavioisuuteen, rotusortoon, historian vääristelyyn ja moneen muuhun asiaan, jota me tavikset vierastamme.
Mutta älkäämme unohtako, että mormonien jumala on mieshenkilö, joka oli aikoinaan samanlainen kuin me olemme nyt, vain sillä erotuksella että hänen ruumiissaan ei ole nykyisin verta.
Tunnettu tosiasia: "ihminen on erehtyväinen"
:-)
En kuulu mihinkään kirkkoon, joten ei minun tarvitse kysyä kirkolliskokoukselta tai "profeetalta" OMAA KANTAANI homouteen tai vastaaviin asioihin.
>Profeetasta voi saada jokainen etsivä ihminen oman todistuksensa, joka haluaa vilpittömästi tietää TOTUUDEN asioista.
Jos katsotaan Raamatusta kohtia, joissa puhutaan profeetoista ja varoitetaan vääristä profeetoista, kyllähän mormoni"profeettoja" koettelemalla jotain voi päätellä...
Mutta sinun on tärkeintä toitottaa TOTUUDESTA, vaikka et osaa perustella muuta kuin tapanimaisesti väittämällä vilpittömästi tutkivien löytävän mormonismin ainoaksi totuudeksi. Halpa väite.
Kyse on siitä haluatko tietää vilpittömästi totuuden asiasta, vaiko haluatko vain tietää että kirkko on epätosi. Jos tutkit asioita edellä mainitussa mielentilassa, niin kyllä tulet tietämään aikanasi totuuden asioista. Kuinka se muka on halpa väite?
Ja tuosta mielipiteestä vielä, niin haluaisitko kuitenkin tietää Jumalan kannan asioista? vaiko riittääkö sinulle se että tiedät mitä mieltä itse olet asiasta?
Siksi halpa väite, että kuka tahansa tai mikä tahansa kirkkokunta voi väittää ihan samaa. Todistus se ei ole.
Arvasin tuon osan vastauksestasi, että entä Jumalan kanta. Jos kuitenkin olet rehellinen, myönnät, että ihmisen oma kanta on hyvin todennäköisesti sama kuin minkä hän kuvittelee olevan Jumalan kanta. Tietysti monet mukailevat uskontokuntansa kantaa, eli ottavat uskontokunnan kannan omaksikin kannakseen, toisinaan ilman kritiikkiä.
Mutta esim. luterilaisillahan kirkolliskokouksen kanta ei välttämättä ole sama kuin ihmisen käsitys Jumalan kannasta. Moni vastustaa edelleen naispappeutta ja pitää sitä Jumalankin mielipiteenä kirkolliskokouksen päätöksestä huolimatta.
Toki joku voi ajatella niinkin, että Jumala ei hyväksy homoja mutta minäpä hyväksyn. Tai ehkä uhmakkaasti, että tuossa asiassa Jumala on väärässä, sikäli kuin hänen kantansa on sama kuin kirkkoni kanta jne...
Taitaa mennä liian pitkäksi pohdiskeluksi.
On olemassa tosiasioita, joita voidaan tutkia tieteen keinoin. Sitten on hengellisiä asioita, joista ei voida päästä selvyyteen samalla tavalla.
Humanistiset alat ja esimerkiksi psykologia ovat sellaisia, joista mitään ehdotonta on hyvin vaikea sanoa. On vain havaittu, että joillakin psykologisilla toimenpiteillä mielenterveyspotilaat kuntoutuvat, toisilla eivät. Tai että ihmiset lukevat halki vuosisatojen tiettyjä kirjoja ja suurin osa unohtuu merkityksettöminä.
Hengellisistä asioista kestäviksi ovat osoittautuneet suuret maailmanuskonnot. Omassa kulttuurissamme kristinusko on ollut se, josta ihmiset ovat saaneet voimaa elää. Minä tunnistan uudestisyntyneen kristityn katseesta ja olemuksen säteilystä riippumatta siitä, mihin kristilliseen yhteisöön hän kuuluu. Kristitty kantaa hengen hedelmiä puutteineen kaikkineen. Hänellä on iloinen ja turvallinen luottamus vaikeuksienkin keskellä, silloinkin kun häntä koetellaan.
Kun olin MAP-kirkon jäsen halusin tietysti kovasti saada todistuksen siitä, että kirkko oli oikea. Luin pyhiä kirjoituksia, osallistuin toimintaan, yritin ponnistella kohti täydellisyyttä ja tein parannusta niin perusteellisesti, että minulla oli oma jopa syntilistani, josta poistin aina yhtä syntiä kerrallaan viikon ajan ja yleensä jouduin siirtämään sen rivin alimmaiseksi, koska en päässyt täydelliseksi.
Tätä vuodesta toiseen. Kokouksia, aikaa kirkolle, ihmisten tapaamista. Mutta missään en kohdannut hengen hedelmiä, kristityn iloa, säteilyä ja yhteisyyttä. Toki ihmiset olivat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta henki puuttui. Rukoilemisesta ja tutkimisesta huolimatta Pyhä Henki tai Jumala ei koskaan ilmoittanut minulle, että MAP-kirkko on oikea ja kaikki muut kirkot väärässä. Tai että Mormonin kirja on Jumalan sanaa.
Miten on mahdollista, että minä en saanut"todistusta"? Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Niin kävi viimein minullekin ja niinpä erosin mormoneista.
Mikä on se ohje, jolla jotkut ovat vakuuttuneet MAP-kirkon oikeellisuudesta? Minulle se on kovin outoa, jos ei se sitten ole juuri se että haluaa uskoa niin paljon, että sulkee silmänsä kaikelta mikä sotii sitä vastaan.
Niin eihän se itsessään mikään todiste olekaan, ja kaikki kirkot voivat väittää samaa, mutta tuon todistuksen voi jokainen itse hankkia. Sehän se ongelmallinen asia onkin kun pitäisi saada selville että mikä kirkko sitä opetuksessaan edustaa sitä oikeata Jumalan kantaa, eikä vain omaa tulkintaa. Toivottavasti ihmisen kanta olisi se minkä hän uskoo olevan Jumalan kanta, eikä siis niin että hän uskoo Jumalan kannan olevan se minkä hän itse haluaa. Jos esim. nyt luterilainen haluaa pitää kirkkoaan oikeana Jumalan kirkkona, ja sen opetusten olevan totta, niin silloin hänen täytyy myös uskoa että Kirkon johdolla on Jumalalta saatu valtuus toimia Jumalan nimessä, muutenhan se mitä kirkko opettaa ei ole yhtään sen uskottavampaa tai enempiarvoista, kuin se mitä esim. sinä uskot, eivätkä he voi sanoa edustavansa Kristusta. Tietääkseni he ainakin nykyään uskovat itsellään olevan valtuuden. Sen tiedän että Katolinen kirkko ainakin uskoo näin, ja se onkin loogista. Jos uskolla ei ole mitään loogisuutta tai johdonmukaisuutta taustalla, niin silloin se on vain luuloa. Sattumanvarainen uskomus ei ole minkään arvoinen, vaikka kuinka uskottelisi itselleen sen olevan totta. Tämä siksi koska se tuskin on totta. Kyllä uskolla täytyy olla jokin perusta, ja peruste. Jumala kyllä antaa ihmisen tietää totuuden jos hän tutkii ajattelee ja kysyy sitä vilpittömästi Jumalalta, muuta keinoa ei ole.
Etkö koskaan kirkossa ollessasi tuntenut Hengen vaikutusta? Itse ainakin tunnen monissa eri tilaisuuksissa. Todistus kasvaa yleensä vähitellen. Minun on vaikea sanoa miksi, kun en tiedä elämästäsi mitään, enkä sitä että mitä pääsi sisällä tapahtui. Kysy asiaa Jumalalta? Lue Mormonin Kirjaa vilpittömällä mielellä, ja rukoile, niin varmasti saat aikanasi tietää totuuden. Muista myös että uskoasi koetellaan sen jälkeen kun siemen on kylvetty. En tiedä, enkä epäile sinun vilpittömyyttäsi, mutta ehkä MAP-aikoinasi et kestänyt tuota koetusta. Ehkä sinulla oli ongelmia viisauden sanan tai siveyden lain kanssa. Äläkä nyt ota tätä väärin, en tuomitse sinua tai sano että näin tapahtui, sillä enhän tiedä asiasta mitään, mutta mieti itse että olisiko syy voinut olla sinun teoissasi tai asenteessasi. Koska vain sinä ja Jumala tietää mitä päässäsi liikkui tuohon aikaan. Tai ehkä sinulla oikeasti onkin ja olikin todistus kirkostamme, mutta et halua vain myöntää sitä itsellesi. Enkä nyt tarkoittanut tuota millään pahalla, vaan ihan vain että itse pohtisit noita asioita rehellisesti.
Olen lukenut Mormonin kirjan kovin monta kertaa ja toki vilpittömällä mielellä, vaikka pidinkin jo nuorena Raamatusta enemmän kuin siitä. Rukoilin saadakseni todistuksen vuosikaudet. Toki minulla oli hyviä hetkiä kirkon kokouksissa ja monesti liikutuin omista tunteistani ja tilanteista, mutta niin minulle käy myös kuunnellessani musiikkia, hyvissä elokuvissa jne. joten ei se todistanut Hengen länsäolosta - jos ei sen poissaolostakaan. Olen ylipäätään herkkäliikkeinen tunne-elämältäni...
Uskoani koetteli eniten mustien pappeusasia, moniavioisuus ja se että moni tuntemani lähetyssaarnaaja meni suoraan vapaaehtoisena Vietnamiin sotimaan. Myös kahden eri lähetyssaarnaajan rakastuminen minuun ja lupaus tulla hakemaan minut aikanaan oli huono juttu. Toinen ei ottanut koskaan Suomesta lähdettyään minuun yhteyttä, toinen ryhtyi kirjeenvaihtoon ja kävikin Suomessa, mutta omat tunteeni eivät olleet rakkautta, vaikka hän olikin mukavampi tapaus kuin ensin mainittu.
Viisauden sanan kanssa minulla ei ollut vaikeuksia. Ei ole vieläkään, en tupakoi enkä käytä laisinkaan alkoholia, tosin juon nykyisin aamulla kupin kahvia ja illalla teetä kupin tai kaksi, mutta näillekin tavoille opin vasta vuosia mormoneista päästyäni.
Siveyden kanssa ei ollut pulmia, jos ei niiksi lueta sitä kirkossa tapahtunutta miespuolisen jäsenen lähentelyä kun olin 13-14-vuotias. Sitä en kehdannut kertoa kenellekään, te tällä palstalla olette ensimmäiset. Myöhemmin tietenkin aloin seurustella ja menin naimisiin, mutta silloin olin jo eronnut kirkosta.
Pari asiaa nyt tässä hoksasin, joka varmaan loitonsi minua omalta osaltaan kirkosta, vaikka nuo opilliset asiat olivat tärkeimmät - ja tietysti se, että en saanut mitään todistusta siitä että Smith olisi ollut profeetta tai Mormonin kirja olisi totta millään tavalla.
1) Valitettavaa Mormonin kirjan kannalta oli, että olin innokas lukija. Mormonin kirjan kirjallinen avuttomuus alkoi suorastaan puistattaa minua. Mikä tahansa klassikko hakkasi sen mennen tullen, Danten Jumalainen komedia, Ilias ja Odysseija, Seitsemän veljestä... se oli huono kirja, huonosti kirjoitettu - oli Jumalan sanaa tai ei...
2) En löytänyt kirkosta ystäviä, koska saman ikäisiä ei juuri ollut. Sitäpaitsi en tykännyt juoruilusta silloin enkä siedä sitä vieläkään. Olin muuten viime kesänä hautajaisissa ja tapasin kaverin mormoniajoilta. Sama juorumeininki, ei voi olla totta! Aikaa oli edellisestä tapaamisesta kulunut yli 10 vuotta, mutta hän keksi oitis jutun juurta ja alkoi haukkua "se oli sellainen ketku" entistä yhteistä tuttavaamme, kirkon jäsentä (ehkä on jäsen edelleenkin, luultavasti, en tullut kysyneeksi). En vaivautunut myöskään kysymään, miten niin ketku, ja sitten alkoikin jo siunaustilaisuus.
Voin siis sanoa, että en pitänyt useimmista mormonitutuistani enkä seurakuntalaisista ihmisinä juuri tällaisten pikkumaisuuksien ja yleisen rakkaudettomuuden ilmapiirin takia.
Hyviä hedelmiä uskosta ei näkynyt kirkossa ja se osaltaan todisti ja todistaa, että kirkossa ei ole Kristuksen henki, vaikka nimi on mitä on.
Mutta tuo kolkuttavalle avataan, se on toteutunut kohdallani. Kyllä Jumala pitää kaiken minkä lupaa. Mormoneista ei ollut apua Jumalan löytämisessä, mutta onneksi Jumala itse on aina valmis kumartumaan meidän puoleemme. Itse Hän avaa oven, me emme päätä siitä. Minulla on mormonismista sellainen käsitys, että mormonit menevät sisään hyvien töiden ja kymmenystenmaksunsa tiirikoilla ja sorkkaraudoilla. Sellaiset tulijat heitetään pihalle maallisistakin asumuksista.
Vai -sana uskon ja totuuden välillä on ehdottomasti väärin. Se "vai" kuuluu sanojen luulo ja totuus tai luulo ja usko väliin. Ellet tätä ymmärrä, on käsitejärjestelmäsi sekaisin.
Usko ja totuus eivät ole vastakohtia. Usko on totta, sillä ellei se ole totta, se on luuloa. Usko ja luulo eivät todellakaan merkitse samaa.
Usko ei ole täydellistä tietoa, mutta se on totta. Tiedosta uskon erottaa myös toiminta. Tieto ei vaadi toimintaa, mutta "usko ilman tekoja on kuollut".
Suurten massojen uskonto ei takaan heidän uskontonsa olevan oikea eikä se takaa tuon uskonnon kestävyyttäkään. Tuhannenkin nollan yhteenlaskemisen summa on nolla.
Totuuden löytämiseen tarvitaan tosiasioita. Mielipiteet eivät riitä. Ainoita päteviä uskonnolisen totuuden kriteereitä ovat Jumalan antamat ilmoitukset. Niiden oikeellisuudesta voi vakuuttua hengellisen tutkimisen kautta. Mormonin kirja on tuollainen tosiasia.
julistat, että "mielipiteet eivät riitä",
vaikka ent. mormoni on nimenomaan kertonut, etteivät mielipiteet hänelle riittäneet, vaan kokemus Jumalan läsnäolevasta rakkaudesta etsijää kohtaan.
sama juttu, kun puhut "tosiasioista". raamattua et mainitse ollenkaan, kun kerrot "uskonnollisen totuutesi" löytämisestä.
mitä tästä voimme päätellä? no, sen, että olet löytänyt mormonin kirjan jumalan, et raamatun? kristinuskon Jumala ei näet ilmesty mormonin kirjassa, vaan raamatussa.
pidät kristinuskovaisia nollina. mitäpä siitä, jos niin ajattelet. kuitenkin jokaista Jeesukseen uskovaa voidaan nimittää ainakin ykköseksi. summaapa siitä...
Uskoa voi asioihin, jotka ovat tosiasioita tai asioihin, jotka ovat epätosia. Itselle todeksi koetun uskonnollisen "totuuden" totuutta ei voi todistaa vedenpitävästi.
Esteettisten arvoasetelmien kanssa on samoin. Jonkun mielestä Bachin musiikki on kaunista, toisen ei. Mutta musiikkitiede voi löytää Bachin musiikista lainalaisuuksia ja rakenteita, jotka osoittavat ainakin tietynlaisen hyvin suunnitellun rakenteen ja ammattitaitoisesti tehdyn sävellystyön.
Usko on totta uskovalle - on totta, että hän uskoo ja muutkin voivat uskoa hänen uskomiseensa, ts. pitää totena että hän on vilpitön buddhalainen, muslimi tai kristitty.
Kirjoitit: "Ainoita päteviä uskonnolisen totuuden kriteereitä ovat Jumalan antamat ilmoitukset."
Tuon väitteen hyväksyminen jo edellyyttää kahta uskonvaraista asiaa,
a) että ylipäätään on olemassa Jumala
b) että juuri tuo kyseinen ilmoitus on Jumalalta, eikä ilmoituksensaajan omia haaveiluja tai peräti Saatanan enkelin antama (mikä taas edellyttää uskoa saatanaan).
Mutta yhdestä asiasta olen samaa mieltä 100% kanssasi:
Niiden oikeellisuudesta voi vakuuttua hengellisen tutkimisen kautta.
Näin juuri tein ja vakuutuin niin tehdessäni siitä, että MAP-kirkko ei ole Kristuksen kirkko. Muuten siellä ei olisi harjoitettu rotusortoa, moniavioista huoraamista eikä innokasta sotaanlähtöä aina tilaisuuden tullen vaan se olisi kantanut hyvää hedelmää, kuten rakkautta, sopusointua ja iloa.
Noita hedelmiä en nähnyt mormonikodissani enkä omassa seurakunnassani. Sama ankeus ja pinkeä ponnistus täydellisyyteen jatkuu kirkkoon jääneissä sukulaisissani ja ystävissäni, joita monessa suhteessa käy sääli, sillä heiltä puuttuu Kristuksen sisällinen tunteminen. Yksi heiltä puuttuu ja sen mukana kaikki.
Mutta kuten jossain jo aikaisemmin kirjoitin, minä en ehdota kenellekään MAP-kirkosta eroamista saati liittymistä mihinkään kirkkokuntaan. Uskon että Jumalalla on omat suunnitelmansa meidän jokaisen kohdalla enkä pidä ollenkaan mahdottomana, että myös MAP-kirkon piirissä voisi päästä hengelliseen iloon ja saada syntyä uudelleen hengessä Kristuksen sisälliseen tuntemiseen.
Nöyryyden puute vain taitaa ollaa isoin kanto mormonien kaskessa. Sitä ei saa porukka vierretyksi, ei millään. Siinä se kytee ja savuaa vaan ei pala, tuo saatanallinen ylpeys. Veli Solidsnake ei pysty pyytämään anteeksi, oma isäni ei koskaan pyytänyt mitään anteeksi, sisar Troverdig panettelee minkä kerkiää eikä takuulla pyydä anteeksi Maljasen perheeltä ilkeämielisen huhunsa levittämistä.
>Jos esim. nyt luterilainen haluaa pitää kirkkoaan oikeana Jumalan kirkkona, ja sen opetusten olevan totta, niin silloin hänen täytyy myös uskoa että Kirkon johdolla on Jumalalta saatu valtuus toimia Jumalan nimessä, muutenhan se mitä kirkko opettaa ei ole yhtään sen uskottavampaa tai enempiarvoista, kuin se mitä esim. sinä uskot, eivätkä he voi sanoa edustavansa Kristusta.
Koska en ole luterilainen, en osaa sanoa täsmällisesti heidän (varsinkaan jokaisen jäsenen) kantaansa, mutta en pidä luterilaista kirkkoa siinä määrin autoritäärisenä, että minkään kirkolliskokouksen tai piispan kantaa pidettäisiin Jumalan kantana. Keskusteluissa olen huomannut monen hyväksyvän rajallisen käsityksemme Jumalasta ja hänen tahdostaan vastakohtana niille, jotka täyttävät tyhjät paikat muuttuvilla opeillaan.
Mm. mormoneilla ja jehovantodistajilla on profeettansa, kirkkonsa johto tai hallintoneuvosto, joka mukamas tietää Jumalan kannan joka asiaan. Ongelmaksi tulee opin muuttuminen olosuhteiden muuttuessa. Koska omaa erehtyväisyyttä ei voida myöntää, ailahtelut on pakko sälyttää Jumalan piikkiin.
Miksi se olisi mikään ongelma, että voimme saada uusia käskyjä, olosuhteiden muuttuessa? Mihin muuten perustat uskosi Jumalaan? Ja Raamattuun, tai mihin nyt uskotkaan?
Niin no kyllä sinä olet tuntenut pyhän hengen vaikutusta ainakin jossain määrin, pyhä henki todistaa kaikesta mikä on hyvää ja silloin siis myös hyvästä musiikista jne. Nuo syyt kirkosta eroamiseesi kertovat siitä että sinulla oli negatiivinen asenne kirkkoon, koska nuo kaikki asiat ovat selitettävissä, ja nuo selitykset on sinullekin moneen kertaan kerrottu. Yksittäisten henkilöiden (isäsi) virheet ovat voineet aiheuttaa negatiivisen asenteesi kirkkoa kohtaan, näin olettaisin kertomasi perusteella. Siis en tiedä vaan vain olettaisin. Ehkä se ettet ole saanut vahvempaa todistusta on ollut kiinni asenteestasi. Tuo mormonin kirjan kirjallinen vajavaisuus on ennemminkin todiste sen totuudesta kuin toisinpäin, koska siinä käytetään samanlaista kieltä ja ilmaisuja mitä heprealaiset käyttivät, sitä kirjaa ovat kielten ja kirjallisuuden asiantuntijat tutkineet. Esim se, että kirjan eri kirjat on kirjoitettu eri kirjoitustyyleillä on yksi todiste siitä että kirjalla on ollut monta kirjoittajaa, koska kukaan ihminen ei pysty matkimaan montaa eri kirjoitustyyliä. Muista myös että kirja on kirjoitettu kauan aikaa sitten. En itse näe että Raamattu olisi sen erikoisempi kirjallisilta ansioiltaan kuin MK:ja. Ja miten voit olla huomaamatta niitä hyviä hedelmiä joita kirkko saa aikaan? Tuonkin huomaamattomuus selvästi kertoo asenteesi värittyneisyydestä. Onneksi olet kuitenkin nykyään onnellinen omassa uskonnossasi.
No jos sinusta nuo venkoilut mustien pappeudesta ja muut vastaavat muuttuvat opetukset muka itsensä Jumalan ilmoituksina eivät ole ongelma, mikäs siinä. Ne vain tekevät opistanne niin naurettavan.
Minä en ole väittänytkään omaavani täydellistä tietoa uskonasioista. Mutta silti osaan päätellä, että ei se Jumala sentään niin kahjo ole kuin mormonit ja monet muut suuntaukset antavat ymmärtää.
ei ole uskoa, vaan luuloa. Etkö todellakaan ymmärrä uskon ja luulon eroa! - Tosin on niin, ettei arkikielessä tehdä tarkkaan eroa uskomisen ja luulemisen välillä, mutta tehdään kuitenkin. Kun joku toteaa, ettei tapahtunut niin kuin hän uskoi, niin hän myöntää vain luulleensa, jos yleensä ymmärtää sanojen merkityksiä. Kertaan: usko ei ole vain totena pitämistä, sillä jos totena pidetty ei ollut totta, niin vain luultiin.
Teet pahan virheen, kun mittaat totuutta ihmisillä. Totuus on olemassa ihmisten virheistä huolimatta. Sinä et osaa erottaa niitä toisistaan.
Olet oikeassa siinä, että ilmoitusten hengellinen tutkiminen edellyttää uskoa, että Jumala on ja että hän ilmoittanut itsestään. Tuon uskon Jumalaan voi saada, kun etsii ja tutkii. Raamatun mukaan kaikki todistaa Jumalasta. Tuo kaikki on mm. luonto ihmeineen ja ihminen tietoisena olentona, joka on ongelma itselleen.
Raamattu on ilmoitusta Jumalalta. Kun tämä on lähtökohtana, voi aivan hyvin tutkia myös sitä, onko Jumala ilmoittanut muutakin. Raamattu ennustaa uusien ilmoitusten tulemisen. Niinpä sitä on saatukin niiltä "muilta lampailta", jotka Raamatun mukaan saivat kuulla Kristuksen äänen. Tästä voi vakuuttua hengellisen tutkimisen kautta.
siitä, mihin perustan käsitykseni. Enkö ole monesti lainannut Ramattua perustellessani uskonnollisia käsityksiäni? Jos en nyt tuossa edellä olevassa maininnut Raamattua, niin olen toki monesti ennen maininnut. Toteat oudosti: "ramattua et mainitse ollenkaan, kun kerrot 'uskonnollisen totuutesi'löytämisestä". Sitten päättelet tästä täysin mielikuvituksesi varassa, että "olet löytänyt vain mormonin kirjan jumalan, et raamatun". Jatkat taas vain mielikuvitukseesi nojautuen, että "kristinuskon Jumala ei näet ilmesty mormonin kirjassa vaan raamatussa". - Tämä on olkinuken rekentamista vailla minkäänlaista vastaavuutta siihen, mitä olen esittänyt. Jatkat: "pidät kristinuskovaisia nollina" - Tämä on tosi väärä luulo ajatuksistani. Se on totta, ettei epätodesta saa yhdistelemälläkään totta. En ole väittänyt, että kaikki, mitä kristityillä tarkoitat, olisivat nollia. Mutta se on totta ja mielipiteeni, ettei usean epätoden kirkon yhdistämisestä tule tosi kirkkoa. Ihmiset ovat asia erikseen. Heidän uskossaan on yhtä ja toista totta, joka heidän tulee säilyttää, kun he liittyvät Kristuksen palautettuun kirkkoon.
Kovasti sinä minua yrität kovistella kysymällä "Etkö todellakaan ymmärrä uskon ja luulon eroa!".
Ymmärrätkö itse?
Subjektin näkökulmasta luulemisella ja uskomisella ei ole kovin paljon eroa. Voin joko uskoa tai luulla, että naapuri on kotona. Luulemiselle voi olla hyviä perusteluja, kuten se että huoneistosta kuuluu ääntä. Toisaalta saatan jo tuntea naapurini liikkumisajat niin hyvin, että niistäkin voi jotain päätellä.
Jos naapuri ei ollutkaan kotona, voin sanoa että luulin hänen olleen. Tai yhtä hyvin, että uskoin hänen olleen. Molemmat, sekä uskominen että luuleminen ovat totena pitämistä, kunnes toisin todistetaan. Sinä et toistaiseksi vielä sentään päätä siitä, mitä eri suomen kielen sanat käytössä tarkoittavat, et puhekielessä enempää kuin kirjakielessäkään. Muitakaan mormoneja ei päästetä tekemään uutta Nykysuomen sanakirjaa, jos ei asiantuntemusta tuon enempää löydy.
Minä luulin, että mormonismi oli totta. Minä myös uskoin, että se oli totta. Uskoni ja luuloni osoittautuivat molemmat vääriksi. Eli uskominen voi osoittautua yhtä vääräksi tilannearvioksi kuin luuleminenkin, luulemisessa on tosin negatiivisempi sävy.
Jeesus itse sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan ja että siitä te tunnette heidät minun opetuslapsikseni, että heillä on keskinäinen rakkaus. Teinkö siis väärin, kun kiinnitin näiden asioiden vakaviin puutteisiin huomiota mormonina ollessani? En minä mitannut yksittäisillä ihmisillä, vaan hedelmillä ja rakkaudella, kokonaisuuden sadolla. Niin Jeesus on käskenyt tehdä, joten sinuna en menisi Häntä tässä asiassa neuvomaan. Itse mormonit kovasti puhuvat, että teot ratkaisevat, ei usko. Että usko ilman tekoja on kuollut. Eli älä nyt kirjoita päin vastoin kuin mitä tähän asti olet opettanut.
Minä uskon Jumalaan ja siihen että Raamattu on ilmoitusta Jumalalta. Sellaisen näkökulmasta, joka ei niihin usko minun uskoni on vain luulemista tai uskottelua. Sävystä on kysymys, sisältö ei muutu.
Kunhan nyt ensin joku täällä vastaisi, milloin ja missä muodossa ilmoitus siitä ettei mustille voi antaa pappeutta tuli, niin tutkin voinko minä uskoa että se on Jumalalta, mormonit uskovat/luulevat. Kirjoitit että Jumala on luvannut lisää ilmoitusta Raamatun perään:
"Niinpä sitä on saatukin niiltä "muilta lampailta", jotka Raamatun mukaan saivat kuulla Kristuksen äänen. Tästä voi vakuuttua hengellisen tutkimisen kautta."
Tutkiskelen siis tuota mustien pappeudenkieltoilmoitusta sydämessäni, kunhan asian ensin joku selvittää, ja rukoilen. Jumala vastaa minulle aikanaan, onko ilmoitus ollut Hänestä. Ainakin aikaisemmin olen rukousvastauksen aina saanut, jos vastausta olen elämäni tärkeisiin kysymyksiin tarvinnut ja nöyrästi pyytänyt. Tämä on elämäni tärkeä kysymys, koska se oli vaikuttavimpia syitä mormoneista erooni.
Kirjoitit:
"Mutta se on totta ja mielipiteeni, ettei usean epätoden kirkon yhdistämisestä tule tosi kirkkoa. Ihmiset ovat asia erikseen. Heidän uskossaan on yhtä ja toista totta, joka heidän tulee säilyttää, kun he liittyvät Kristuksen palautettuun kirkkoon."
Kunnioittavasti edelliseen oma mielipiteeni:
Joseph Smithin perustamasta kirkosta ei tullut ainoaa tosi kirkkoa. Ihmiset ovat asia erikseen. Mormonien uskossa on yhtä ja toista vilpitöntä pyrkimystä, jonka he voivat säilyttää, kun tulevat Kristuksen sisälliseen tuntemiseen.
Ei minun asenteessani ollut moittimista, olisin mielelläni kuulunut joukkoon ja saanut varmuuden siitä, että MAP-kirkko on ainoa oikea. Minulta meni vuosikausia mormoneista eron jälkeen, että olin hengellisesti aivan koditon.
Ei sellaisesta uskonnosta luopuminen ole helppo juttu, johon on opetettu lapsesta asti ja vielä peloteltu sillä, mitä pahaa luopumus toisi tullessaan. Arvaa vaan, miten kiihkeästi olisin tahtonut uskoa ja olla "vahva loppuun asti". Mutta kun koko rakennelma mureni altani.
Raamattu on kirjallisilta ansioiltaan aivan eri tasoa kuin Mormonin kirja, jolla ei ainakaan kirjallisia ansioita ole. Sorry.
Kirkon tuottamia hedelmiä voin seurata kirkossa olevien tuttavien ja perheenjäsenteni kautta. Ei mitään erityisen myönteistä mainittavaa.Kaikkea löytyy päihde-, terveys-, avioliitto, seksi-, terveys- ja mielenterveysongelmista lähtien, mormonisiskollani on masennus ja siihen lääkehoito ollut jo vuosikaudet, terapiaan ei mene, koska kirkko kuulemma ei sitä suosittele. Sairastaa sitten ja koko perhe kärsii. Eli eivät poikkea millään lailla ylä- tai alakanttiin muista tutuista.
ovat eri asioita. Tuo kirkjoittamasi pitää paikkansa arkisessa usko -sanan käytössä, mutta se ei kuvaa uskonnollisen uskon sisältöä. Se, ettei niitä eroteta, aiheuttaa paljon sekaannusta. Vain oikea usko auttaa uskonnossa. Luulo ei ketään pelasta. Tarvitaan oikea usko, jotta pääsee oikealle polulle, joka johtaa pelastukseen. Mielipiteet ja luulot eivät riitä.
Sanoit luulleesi ja uskoneesi, että mormonismi oli totta. Mikä takaa, ettet nyt luule ja "usko" väärin? Olet voinut myös erehtyä, sillä perusteesi eivät riitä.
Olet juuttunut mm. mustien pappeuskysymykseen. Anteeksi vain, mutta se tuntuu minusta tekosyyltä. Jos pystyisit ajattelemaan vailla ennakkoasenteita, niin ymmärtäisit, että Herra voi antaa uusia ilmoituksia. Kaiken ei ole tarkoitettu pysyvän ikuisesti samana. Tuo Ap.t. 15. luvun kuvaama prosessi ympärileikkauksen poistamisesta on hyvin rinnastettavssa pappeudessa tapahtuneeseen muutokseen. Ympärileikkaus annettiin ikuiseksi laiksi, mutta se muutettiin kuitenkin ainakin pakanoiden kohdalla.
Arvostelet ja väität MAP-kirkkoa muuksi, miksi sen ymmärrämme ja monet jopa tietävät. Minulle Mormonin kirja ja kirkon yhdenmukaisuus oppeineen ja järjestyksineen alkukirkon kanssa on vahva peruste pitää sitä ainoana oikeana Kristuksen hyväksymänä kirkkona.
Tuosta mustien pappeudesta BY ja muut sanoivat että se tullaan muuttamaan kun aika on sopiva. Se ei ole mikään "venkoilu", vaan se oli käytäntö joka oli kirkossa ja joka muutettiin Jumalan ilmoituksella. Se että kuinka tuo käytäntö saatiin ja miksi, siitä ei tiedetä tarkemmin? Mikä tuossa tekee Jumalasta kahjon?
Kaikki sanotut pappeuden edellytyksethän eivät täyttyneet kuten varsin hyvin sinun pitäisi tietää. Tuo "ilmoitus" piti antaa ennen aikojaan ympäristön paineen vuoksi.
Et edelleenkään osaa erottaa luuloasi uskostasi. Se on sinänsä ymmärrettävä psykologinen ilmiö. Eräänlaista turvallisuuden tunnun hakemista. Tarvitset jotain mihin voit nojata joko heikon itsetuntosi vuoksi tai voidaksesi hallita muita. Nehän ovat usein kytköksissä. Vahvalta näyttävä ja jotain uskomusjärjestelmää ainoana ehdottomana totuutena pitävä voi olla sisäisesti hajoamistilassa. Jollekin toiselle oireena voi olla ehdottoman siisteyden ja järjestyksen vaatiminen. Se on sinänsä hyväkin, jos on jokin keinotekoinen pönkityskeino, ettei mielenterveys mene. Siitä vain saa usein ympäristö kärsiä.
Minun uskonnollinen uskoni on ihan samanlaista kuin arjen uskonikin. Uskon, että kaupasta saa ruokaa - ja kas, kauppias on muistanut tehdä tilauksensa. Uskon, että Jumala vastaa rukoukseen - ja kas, Hän vastaa.
Uskon, että yötä seuraa aamu ja uusi päivä, uskon että kuoleman yöstä heräämme kerran kirkkaaseen päivään - ainakin kuvannollisesti.
Ikuisuus ja iankaikkisuus on menossa parhaillaan, koko ajan. Me elämme jo sitä, olemme siinä, Jumalan todellisuudessa joka hetki.
Jumala on yhtä varmasti aina läsnä kuin aurinko, vaikka ei aina pilvien takaa näykään. Uskon myös auringon olemassaoloon, vaikka en näkisi sitä viikkokausiin.
Edelleenkään en siis ymmärrä, miten erottelet arkisen uskon ja uskonnollisen uskon toisistaan. Minulle ne ovat samaa.
"Missä kaksi tai kolme kokoontuu yhteen minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan".
Tarkoitan Raamatun Kristusta, sitä samaa joka antoi meille Vuorisaarnan opetukset, kärsi ja kuoli ristillä, nousi kuolleista, antoi Pyhän Hengen oppaaksemme, on Pelastajamme, Lunastajamme ja Vapahtajamme - mitä sanaa ikinä haluat käyttää.
Kristus on oikea kirkko, kaksi tai kolme Hänen nimessään tekee kirkon. Voi niitä olla kolme tuhattakin, ihan sama. Yksin en vielä ole kirkko, vaikka seinät näyttävät leviävän laajemmalle vuosien kertyessä. :-)
ja kuten itse sanoit, en olisi osannut sanoa tuota paremmin. Kiitos :)
Tuo ympäristön paine oli huomattavasti pienempää 1978 kuin esim 1962 ja koko ajan ennemminkin laantumaan päin. Mitä tarkoitat pappeuden edellytyksillä? Ei niistä ole puhuttu mitään koskien tuota mustien pappeutta, vaan syyt siihen miksi se evättiin ovat epäselvät. Mistä päättelet että se oli ennen aikojaan?
Kristuksen henki ja kirkko eivät ole sama asia. Kirkkoon kuului tietty organisaatio, jonka johtamisen avaimet annettiin Pietarille. Sitäpaitsi tuo lause "Sillä missä kaksi tai kolme on koossa minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" sanottiin apostoleille. Matt.18:20 kertoo lupauksista apostoleille, ei kaikille kirkon jäsenille. Jae 18 puhuu valtuuksista sitoa ja päästää. Se tarkoittaa vain apostoleille annettua valtuutta. Edellä olevasta selviää, että tuo sitominen ja päästäminen liittyi kirkkokuriin (jakeet 15 ja 16) eli oikeuteen ottaa kirkkoon ja erottaa kirkosta.
Raamattua on tutkittava ymmärryksellä eikä tehden johtopäätöksiä heikoin perustein. Kukin lause on tutkittava sen mukaan, missä yhteydessä se sanotaan.
Tuo tulkintasi lähtee olettamuksesta, ettei ainoaa oikeaa kirkkoa ja yhtä oikeaa uskonnollista totuutta ole olemassa. Uskonto ei ole poikkeus. Kaikista muista kuin "makuasioista" on vain yksi totuus, vaikka kukaan tuota totuutta ei olisi vielä löytänytkään.
Niinpä et ymmärrä. Osaan erottaa luulon uskostani. Todisteita on riittävästi. Omasta puolestani ymmärrän, että sinun on vaikea tajuta, että joku voisi olla varma uskossaan. Siksi sinun on keksittävä selitys ja turvauduttava siinä psykologismiin.
Et ymmärtänyt lukemaani. Enhän minä väittänytkään, ettetkö voisi olla varma uskostasi. Niinhän minä itseasiassa sanoinkin! Mutta sinä et ole ainoa, joka on omasta mielestään varma omassa uskossaan.
Kysymys on siitä, että vaikka olisit miten varma uskostasi, se on aivan sama asia kuin luulo. Sinä luulet tai uskot, että itse Jumala antoi mustille pappeuden 1978. Todistaa et voi asiaa MITENKÄÄN.
Turhaan otat esille jonkun yksityiskohdan. En tiedä aivan tarkoin, miten tuo ilmoitus pappeudesta saatiin. Olen viitannut A.t. 15. lukuun eräänä mahdollisuutena. Siinä ympärileikkaus poistettiin tietyn kehityksen eikä varsinaisen ilmoituksen perusteella. Siksi pidän oikeana, että tuo muutos tuli, vaikka sanallista tai näyn kaltaista ilmoitusta ei olisi ollutkaan. Henkikin voi todistaa, että jokin päätös on oikea.
Kristus ei ole jaettu. Mutta Hän on elämän leipä, "isotkaa ja janotkaa vanhurskautta, niin teidät ravitaan".
Voitko sanoa, mikä on ainoa oikea leipä? Ruislimppu, näkkäri, vai hiivaleipä? Patonki ehkä?
Voitko sanoa, mikä on ainoa kukka?
Orvokki, niittyleinikki vai auringonkukka?
Nuo eivät ole mitään virallista oppia, vaan ainoastaan kirkkomme johtajien mielipiteitä asiasta, ehkä he olivat oikeassa tai väärässä. Tiedoksesi esim. Bruce R. McConkie pyysi vuonna 1978(jos nyt muistan vuoden oikein) yleiskonfferenssissa unohtamaan kaikki, mitä hän ja monet muut kirkon johtajat olivat sanoneet mustien pappeudesta. Myös kirkkomme johtajat ovat ja olivat erehtyväisiä. Joseph Smith asetti kirkon alkuaikoina aluksi mustia pappeuteen, mutta sitten sai ilmeisesti jonkin ilmoituksen tai vastaavan ja tuo käytäntö että mustilta evätään pappeus tuli voimaan.
on eri asia kuin se, mikä on ainoa oikea kukka. Kirkkojen moninaisuudesta ei seuraa, että kaikki kirkot ovat oikeita, mutta kukkien moninaisuudesta huolimatta ne ovat kaikki oikeita kukkia. Siksi olisi perinjuurin väärin sanoa yhtä kukkaa ainoksi oikeaksi, mutta oikeita Kristuksen kirkkoja voi olla vain yksi. Ihmisten kirkkoja voi olla ja on erään arvion mukaan 33 800.
Pitipä vääntää näin rautalangasta, mutta sitä saa mitä tilaa.
Unohdit todistaa, mikä on se oikea kirkko. Älä taas sano, että pitää tutkia vilpittömästi MORMONISMIA niin sen jälkeen tietää mikä on oikea kirkko. Pitäisi tutkia kaikkia. Sitäpaitsi jos on löydettävissä yksi oikea, sen pitäisi kestää ERITTÄIN KRIIITTINENKIN TARKASTELU.
Kun etsitään oikeaa Kristuksen kirkkoa, niin sitä on etsittävä ilmoituksista. Oikea kirkko on se, jonka Kristus hyväksyy kirkokseen eli jossa ovat hänen antamansa valtuus, järjestys ja opit. Yhdenmukaisuus Raamatun opetusten kanssa on siis yksi peruste. Ihmisillä ja esim. kirkolliskokouksilla ei ole mitään oikeuksia tehdä tuohon kirkkoon ja sen oppeihin muutoksia. Muutosten tulee perustua ilmoituksiin ja valtuutettujen johtajien päätöksiin, jotka Pyhä Henki vahvistaa oikeiksi. Mm. nämä kriteerit palautettu kirkko täyttää.
Jos ilmoitukset ovat tuota luokkaa, että mustat saavat toimia pappeina vuodesta 1978 alkaen tai että kirkon johtohenkilöt saavat ottaa monia vaimoja, eipä oikein kestä kritiikkiä.
Luuletko todella, että kenenkään ulkopuolisisen mielestä tuollaiset hölmöilyt olisivat aitoja Jumalan ilmoituksia?
Usko jo, että et voi todistaa MILLÄÄN.
Koko kristinusko, koska sen perustana on Vanha testamentti, jonka lukuisat profeetat julistivat Messiaan tulevan. Tuomitse samalla VT:n vanhurskaat miehet, joilla oli Herran hyväksymällä tavalla useita vaimoja. Tuomitse vanha testamentti, koska yhdessä vaiheessa sen kertomana aikana pappeus oli vain leeviläisillä.
Ehkä sinä tuomitsetkin, mutta tämän palstan kirjoittelu lähtee uskosta Jumalaan, Kristukseen ja Pyhää Henkeen sellaisina kuin heidät on ilmoitettu.
Ei ole kysymys tuomitsemisesta vaan kriittisen tarkastelun kestämisestä.
Toki eiväthän VT:ssä kestä kriittistä tarkastelua läheskään kaikki asiat. Vedenpaisumuksella voi olla jokin todellisuuspohja jossain tulvassa, mutta eihän kaikkia maaeläinlajeja toki ole arkkiin tungettu ym.
Kun sinä toitotat mormonismin olevan todistettavissa, et voi asettaa kristinuskoa lähtökohdaksi. Ja kristittyjen kohdalla et voi lähteä olettamuksesta, että jos Raamatussa on mokia, mormonisminkin mokat tulee vain ohittaa.
"Mormonismin" perusta on sama kuin alkukirkon perusta eli VT:n profetiat ja opit. Palautettua kirkkoa ja alkukirkkoa tulee siis arvioida samoin perustein. Jos alkukirkkoa ei pidetty vääränä siksi, että VT:ssä esiintyi moniavioisuutta, niin ei palautettua kirkkoakaan voi pitää vääränä siksi, että siinä esiintyi moniavioisuutta. Pikemminkin se on todiste palautetun kirkon aitoudesta. Jumalan hyväksymät periaatteet ovat ikuisia, vaikka niitä ei kaikkina aikoina toteutettaisikaan.
Rakennat hyökkäyksesi nykyihmisten käsityksiin ja moralismiin koettaen saada paheksujat puolellesi, mutta tuon hyökkäyksen perusteet ovat kestämättömiä, jos otetaan historiallinen näkökulma mukaan.
Eihän alkukirkossa ollut moniavioisuutta! VT:n tyhmimmät ja hirveimmät opit oli jo jätetty! Toisekseen mormonikirkko on "palautettu kirkko" VAIN mormonien mielestä. Kuka tahansa voi väittää saaneensa valtuudet Raamatun henkilöiltä tai itseltään Jumalalta. Todistushan sinulta puuttuu edelleen.
En minä yritä saada ketään puolelleni tai minua vastaan. Kysymyshän on siitä, että intät että sinulla on hallussasi ehdoton totuus. Et kuitenkaan pysty asiaa todistamaan sen paremmin kuin minkään muunkaan uskonsuunnan edustaja. Ulkopuolisen silmissä on siis kysymys pelkästään LUULOSTASI.
Perusteita uskolleni (jopa tiedolleni) on todella paljon: Mormonin kirja, jatkuva ilmoitus ja profeetat, sama järjestys kuin alkukirkossa, selkeä käsitys jumaluudesta (ei kolminaisuusoppia), valtuudet eli pappeudet, temppelit toimituksineen kuten kuolleiden puolesta tehtävät toimitukset, yhteisen suostumuksen periaate, palkaton pappeus, kymmenykset ym.
Mitä moniavioisuuteen tulee, niin se ei ollut Herran hyväksymänä enää voimassa alkukirkon aikana. Siksi Raamatussa sanotaan, että mm. seurakuntapalvelijan on oltava yhden vaimon mies, koska se osoitti toimimista sääntöjen mukaan.
Tietenkin uskot. En ole sitä väittänytkään. Ulkopuolisen silmissä uskosi ja luulosi on sama asia. Sinulle eri asia. Sinun mielestäsi jotkut uskovat eli luulevat, että kolminaisuusoppi on oikea. Ei sen kummempaa.
Usko ja luulo eivät ole sama asia.
Riippuu tilanteesta.
Jos joku uskoo, että kuussa on asukkaita, hänen uskollaan ja luulollaan ei ole mitään eroa.
Jos joku uskoo, että itse Jumala...
Etkö todella tajua!
Usko on perusteltua. Uskonnollinen usko perustuu Jumalan ilmoituksiin, joiden totuudesta voi vakuuttua, vaikka se ei olisikaan täydellistä tietoa. Usko on totta, mitä luulo ei ole koskaan.
Tällaistahan se on, kun ei ole työkaluina kuin Raamattu, rukous, oma ymmärrys ja se mitä aikaisemmat kristityt uskovat ovat puhuneet ja kirjoittaneet.
Tällä ymmärryksellä olen Raamattua tutkinut ja tullut juuri tähän käsitykseen. Onko sinulla sellainen olo, että ymmärryksesi on parempi kuin jonkun toisen ihmisen ymmärrys, esimerkiksi minun? Muista että tunteet ovat vain tunteita, eivät tosiasioita.
Saat pitää käsityksesi. Minulla ei voi olla kuin oma ymmärrykseni ja kokemukseni Jumalasta, oli se sinusta miten pielessä tahansa.
Onneksi, Jumalalle kiitos.
No sinusta voi olla perusteltua mm. että itse Jumala päätti antaa mustille pappeuden vuonna 1978. Jos se on perusteltua, sinun pitäisi pystyä perustelemaan asia niin, ettei se jäisi kenellekään epäselväksi.
Muussa tapauksessa uskosi on samaa tasoa kuin sen joka väittää, että kuussa on asukkaita. Siis luuloa.
Turha vedota Jumalan ilmoituksiin. Kuka tahansa voi valehdella niitä saaneensa tai voi sekoittaa omat hallusinaationsa, unensa tai toiveensa ja todellisuuden.
Tuo kahden tai kolmen kokoontuminen sanottiin apostoleille. Kristus lupasi olla heidän, siis aspostoliensa, keskuudessa. Ei siitä vielä oikeaa kirkkoa synny, jos vaikkapa useakin kokoontuu yhteen. oikea kirkko syntyy vasta siitä, kun siinä on Kristuksen hyväksymä johto ja valtuus. Apostoleilla se oli.
on vain ihmisoppia. Pyhä Henki antaa ymmärryksen kaikesta totuudesta. Hengelliset on tutkittava hengellisesti eikä vain oman mielen mukaan. Omaakin ymmärrystä on lupa käyttää, mutta sen jälkeen on kysyttävä Jumalalta onko se totta. Pyhä Henki vahvistaa tai heikentää oman tutkimisen tuloksen.
Mutta kun Kristus ei perustanut hierarkkista kirkkoa.
Hengellisesti voi tutkia ja kysyä voi vaikka itseltään Jumalalta, mutta kaikki eivät päädy silti samaan lopputulokseen kuin sinä. Tulkintasi on vain yksi monista.