Ja miehet kääntyivät siellä ja menivät Sodomaan päin. Mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. ja Aabraham astui hänen tykönsä ja sanoi: hukutatko myös vanhurskaankin jumalattoman kanssa? 1 Moos. 18:22-23.
Käykäämme Mamren lehtoon ja kuunnelkaamme sitä merkillistä keskustelua, joka vuorella sen yläpuolella tapahtuu Aabrahamin ja hänen ihmeellisten vierastensa välillä, heidän katsellessaan Sodoman seutuja, jotka piti hävittää (1 Moos. 18:16-33). Katselemmepa taivaallisen Isän lempeyttä tahi uskollisen palvelijan luottavaa, harrasta rukousta, niin oli tämä kohtaus niin ihana, että se voi ilahduttaa jokaista uskovaa sydäntä.
Mutta samalla se näyttää meille kaikkien aikojen uskovaisten tehtävän silloin, kun Herran kuritus käy jumalattoman kansan yli. Tässä saamme luoda silmäyksen taivaallisen Isän armahtavaan sydämeen. Me näemme miten suuren arvon hän panee uskollisiinsa luvatessaan kymmenen vanhurskaan tähden säästää koko kaupungin, joka oli täynnä jumalattomia, jotka ylenkatsoivat hänet. Tämä olkoon uskomme vahvistuksena.
Ken Raamatusta lukee kertomuksen kokonaisuudessaan, näkee myös, kuinka taivaallinen Isä laskeutuu palvelijainsa tasolle, kätkee majesteettinsa ja verhoaa jumaluuden olentonsa ihmismuotoon ja ajatuksensa inhimillisiin lauseisiin, niin että olemme kuuntelevinamme vain ihmistä. Tämän hän tekee poistaakseen palvelijastaan kaiken pelon ja vetääkseen koko hänen luottamuksensa itseensä. Tämä onnistuukin. Näemme miten Aabrahamin usko syttymistään syttyy Jumalan ystävyyden vaikutuksesta, niin että hän askel askeleita etenee rukouksessaan, kuitenkin, ikään kuin hämillään rohkeutensa tähden.
Kun Aabraham kuuli, että Herra viidenkymmenen vanhurskaan tähden suostui säästämään Sodoman, käsitti hän heti, että silloin tulisivat nuo uhatut kaupungit Jumalan vihan alaisiksi. Sen takia piti hän erittäin tärkeänä yhä vähentää tätä lukua. Ja kun hän vihdoin lopetti kymmeneen ja sai silloinkin vakuutuksen rukouksen kuulemisesta, arveli hän, että vielä vähentämällä tätä lukua hän loukkaisi kaikkein korkeimman vanhurskautta ja ettei Herra, jollei siellä olisi kymmentäkään vanhurskasta voisi pidättää vanhurskautensa tuomiota.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor5-26.html
Käykäämme Mamren lehtoon ja kuunnelkaamme sitä merkillistä keskustelua, joka vuorella sen yläpuolella tapahtuu Aabrahamin ja hänen ihmeellisten vierastensa välillä, heidän katsellessaan Sodoman seutuja, jotka piti hävittää (1 Moos. 18:16-33). Katselemmepa taivaallisen Isän lempeyttä tahi uskollisen palvelijan luottavaa, harrasta rukousta, niin oli tämä kohtaus niin ihana, että se voi ilahduttaa jokaista uskovaa sydäntä.
Mutta samalla se näyttää meille kaikkien aikojen uskovaisten tehtävän silloin, kun Herran kuritus käy jumalattoman kansan yli. Tässä saamme luoda silmäyksen taivaallisen Isän armahtavaan sydämeen. Me näemme miten suuren arvon hän panee uskollisiinsa luvatessaan kymmenen vanhurskaan tähden säästää koko kaupungin, joka oli täynnä jumalattomia, jotka ylenkatsoivat hänet. Tämä olkoon uskomme vahvistuksena.
Ken Raamatusta lukee kertomuksen kokonaisuudessaan, näkee myös, kuinka taivaallinen Isä laskeutuu palvelijainsa tasolle, kätkee majesteettinsa ja verhoaa jumaluuden olentonsa ihmismuotoon ja ajatuksensa inhimillisiin lauseisiin, niin että olemme kuuntelevinamme vain ihmistä. Tämän hän tekee poistaakseen palvelijastaan kaiken pelon ja vetääkseen koko hänen luottamuksensa itseensä. Tämä onnistuukin. Näemme miten Aabrahamin usko syttymistään syttyy Jumalan ystävyyden vaikutuksesta, niin että hän askel askeleita etenee rukouksessaan, kuitenkin, ikään kuin hämillään rohkeutensa tähden.
Kun Aabraham kuuli, että Herra viidenkymmenen vanhurskaan tähden suostui säästämään Sodoman, käsitti hän heti, että silloin tulisivat nuo uhatut kaupungit Jumalan vihan alaisiksi. Sen takia piti hän erittäin tärkeänä yhä vähentää tätä lukua. Ja kun hän vihdoin lopetti kymmeneen ja sai silloinkin vakuutuksen rukouksen kuulemisesta, arveli hän, että vielä vähentämällä tätä lukua hän loukkaisi kaikkein korkeimman vanhurskautta ja ettei Herra, jollei siellä olisi kymmentäkään vanhurskasta voisi pidättää vanhurskautensa tuomiota.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor5-26.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen takia patriarkka varhain seuraavana aamuna rauhattomana nousee samalle paikalle, missä hän Herran kanssa oli puhunut ja näkee surukseen savun nousevan laaksosta, ikään kuin pätsin savun. Jumalan vanhurskaus oli tehnyt häneen niin syvän vaikutuksen, että hän tiesi seuraavan aamun tuovan hänelle lopullisen päätöksen.
Herra seisoi palvelijansa kanssa kukkulalla, josta saattoi nähdä Sodoman ja sen ympäristön. Niinpä on myös uskovaisella Hengen valaisema silmä, jolla hän näkee yli inhimillisten olosuhteiden. Suurissa, tärisyttävissä maailman tapahtumissa hän näkee Kaikkivaltiaaan ajatuksia, näkee Jumalan totuuden ja tuomioiden niissä toteutuvan. Herra kertoi Aabrahamille, niitä hän aikoi tehdä Sodomalle ja Gomorralle. Meillekin ilmoittaa hän neuvonsa sanassaan.
Me tiedämme, että jos jokin kansa on mennyt niin pitkälle, ettei se enää kuuntele Herran ääntä, vaan röyhkeästi polkee hänen käskyjänsä ja hänen laupeutensa jalkainsa alle, silloin nousee synninhuuto taivasta kohden ja vaatii esille Kaikkivaltiaan tulisen kiivauden, joka kohtaa kansa suurissa ulkonaisissa kurituksissa. Ja me näemme tässä, mitä meidän silloin on tehtävä. Se, jolle Jumala armossaan on antanut henkensä, niin että hän lapsenoikeutensa turvassa voi astua Jumalan eteen, hän käyttäköön tätä armoaan ja jääköön seisomaan Herran eteen ja astukoon hänen tykönsä, kuten Aabraham teki, ja kohottakoon sydämensä taivasta kohti niiden puolesta, joita Jumalan rangaistus uhkaa.
Apostoli kehottaa meitä pitämään rukouksia ja esirukouksia kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, koko Kristuksen seurakunnan ja omaistemme puolesta. Jumala tahtoo tehdä suuria tekoja lastensa rukousten tähden, jotta hänen armonsa tulisi tunnetuksi ja ylistetyksi. Sen takia ei meidän pidä niukasti rukoilla. Me näemme hurskaan patriarkan tämä kuusi eri kertaa rukoilevan, nöyrtyvän rukoilemaan. Joka kerta yhä enemmän, eikä hän kertaakaan turhaan rukoillut. Jumala vastasi joka kerta armollisesti. Ja kun pyydämme syntisille armoa, on rukouksemme Jumalalle mieluinen, sillä hänen sydämensä tahtoo syntistä armahtaa. Uskovaisten esirukoukset eivät tosin kumoa Jumalan tuomiota ja hänen armovaltakuntaansa lakia. Sitä, joka ehdoin tahdoin vastustaa Herran Henkeä, ei voi edes Kristuksen esirukous ja kyynelet pelastaa, kuten näemme katumattomista juutalaisista.
Mutta sen esirukous vaikuttaa, että Jumala tekee jotakin erinomaista niiden hyväksi, jotka ovat hänen rakkaiden ystäviensä rukousten esineinä. Olisihan Herra sydämestään tahtonut antaa anteeksi niille uhatuille kaupungeille, jos niissä olisi ollut edes kymmenen vanhurskasta.
Tämä on, meidän opittava tästä kertomuksesta. Jumalan sydämestä loistaa meille jotain sanomattoman ihanaa. Sillä katso, kuinka kallis Jumalan silmissä yksi ainoa vanhurskas oli so. sielu, joka on vanhurskaaksi tehty uskon kautta Kristuksen veressä, on saanut syntein anteeksisaamisen ja etsii pyhitystä. Edes muutamien sellaisten tähden on Herra valmis säästämään kokonaisen kaupungin, joka on täynnä jumalattomia. Herralla Kristuksella on kallis aarre maan päällä kaikissa uskovaisissaan, jotka täällä ovat hajotettuina. Tämän pitäisi vetää ja nöyryyttää meitä hänen jalkansa juureen. Herra tarkkaa näitä harvoja vanhurskaitansa täällä ja kuulee heidän esirukouksensa. Ja lähinnä meidän ylimmäinen pappimme esirukousta määräävät nämä Herran menettelyn kansojen suhteen.
Oi kaikkivaltias Jumala, iankaikkinen Isä, me kiitämme sinua suuren käsittämättömän armosi tähden, jonka meille olet osoittanut pannessasi niin suuren armon ja siunauksen uskollisten lastesi rukouksiin. Me rukoilemme sinua, opeta meitä oikein omiasi rakastamaan ja sydämellisesti heidän kanssaan tästä iloitsemaan. Ja Herra, jos sinun hyvä tahtosi niin on, niin anna edes kymmenen vanhurskasta meidänkin joukossamme asua, että sinun vanhurskautesi ja raikkautesi heidän kauttaan toisillekin kirkastuisi. Amen.