Olemme molemmat viime vuoden lopulla tulleet uskoon, nuorehko aviopari joilla yksi lapsi. Minua painaa vanhat asiat joista on kulunut melkein kaksi vuotta mutta vaimoni ei tiedä niistä, en tiedä pitäisikö ne kertoa vai jättää kertomatta. En tiedä miten vaimoni suhtautuu, ehkä liittomme päättyy tai sitten ei, tuntuu että elämme valheen päällä ja pelkään että vaimoni saa asioita tietää vahingossa jostain joskus jonkun muun kertomana. Pelottaa suoraan sanoen, jos kerron niin satutan mutta jos jätän kertomatta elän valheessa.
Teot hävettävät ja tuntuvat todella tyhmiltä, en ymmärrä miten olen voinut tehdä tuollaisia asioita ja kohdella omaa vaimoani niin väärin.
Minulla oli jonkin aikaa suhde toiseen naiseen, valehtelin rahankäytöstäni. Vaimoni ihmetteli mihin rahani hupenivat, ja joskus myös epäili onko jotain tekeillä mutta sujuvasti valehtelin.
Minulla oli myös muutaman naisen kanssa yhden yön suhde ja puhelimitse soittelin ja viestittelin vielä pidempäänkin.
En mitenkään kykene ymmärtämään miten olen voinut tehdä kaiken tämän, silloin se oli helppoa enkä edes suoraan sanoen kokenut kovin huonoa mieltä asiasta.
En tiedä mitä tekisin, koen että nämä asiat on tunnustettava mutta pelottaa että menetän kaiken.
Enkä tiedä kertoisinko kaiken vai jätänkö osan kertomatta.
Hävettää jo tänne kirjoittaa mutta en varmasti ole ainut jolla entinen elämä painaa sydäntä ja varmasti rankempiakin tarinoita on kuin minun tarinani.
Asiallisia vastauksia toivon, olen aivan neuvoton asian suhteen, mitä kerron ja kerronko, etten satuttaisi turhaan mutta kertoisin niin että teot on tunnustettu.
Jos te jotkut olette olleet samankaltaisessa tilanteessa niin jos jätitte kertomatta, jäikö se painamaan?
Jos kerroitte, mitä asioita jätitte kertomatta ja mitä kerroitte? Jäikö painamaan asiat mitä ette kertoneet?
Jos päädyn kertomaan vanhat tapahtumat niin haluaisin tehdä sen niin etten satuttaisi turhaan, mutta mistä tiedän mikä on tunnustettava ja mikä ei, tuntuuko pahemmalta jos minulla on ollut toiseen naiseen myös henkinen suhde eikä pelkkä seksisuhde, jätänkö sen kertomatta?
Saisin tähän todella pitkän kirjoitelman, olen tehnyt monia asioita silloin joita kadun, onko vain oman pahanoloni keventämistä jos tunnustan?
Teot hävettävät ja tuntuvat todella tyhmiltä, en ymmärrä miten olen voinut tehdä tuollaisia asioita ja kohdella omaa vaimoani niin väärin.
Minulla oli jonkin aikaa suhde toiseen naiseen, valehtelin rahankäytöstäni. Vaimoni ihmetteli mihin rahani hupenivat, ja joskus myös epäili onko jotain tekeillä mutta sujuvasti valehtelin.
Minulla oli myös muutaman naisen kanssa yhden yön suhde ja puhelimitse soittelin ja viestittelin vielä pidempäänkin.
En mitenkään kykene ymmärtämään miten olen voinut tehdä kaiken tämän, silloin se oli helppoa enkä edes suoraan sanoen kokenut kovin huonoa mieltä asiasta.
En tiedä mitä tekisin, koen että nämä asiat on tunnustettava mutta pelottaa että menetän kaiken.
Enkä tiedä kertoisinko kaiken vai jätänkö osan kertomatta.
Hävettää jo tänne kirjoittaa mutta en varmasti ole ainut jolla entinen elämä painaa sydäntä ja varmasti rankempiakin tarinoita on kuin minun tarinani.
Asiallisia vastauksia toivon, olen aivan neuvoton asian suhteen, mitä kerron ja kerronko, etten satuttaisi turhaan mutta kertoisin niin että teot on tunnustettu.
Jos te jotkut olette olleet samankaltaisessa tilanteessa niin jos jätitte kertomatta, jäikö se painamaan?
Jos kerroitte, mitä asioita jätitte kertomatta ja mitä kerroitte? Jäikö painamaan asiat mitä ette kertoneet?
Jos päädyn kertomaan vanhat tapahtumat niin haluaisin tehdä sen niin etten satuttaisi turhaan, mutta mistä tiedän mikä on tunnustettava ja mikä ei, tuntuuko pahemmalta jos minulla on ollut toiseen naiseen myös henkinen suhde eikä pelkkä seksisuhde, jätänkö sen kertomatta?
Saisin tähän todella pitkän kirjoitelman, olen tehnyt monia asioita silloin joita kadun, onko vain oman pahanoloni keventämistä jos tunnustan?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olen myös miettinyt puhuvani seurakuntamme pastorille mutta suoraan sanoen en kehtaa. Häpeän tekojani niin paljon etten voi ääneen sanoa teoistani sanaakaan.
Muutama kaverini niiltä ajoilta tietää teoistani mutta en heidän kanssaankaan voi asioista puhua, elävät itse niin syvällä maailman pahuudessa etteivät näe teoissani mitään väärää.
tuntuu kuin sisälläni olisi vyöryäviä kiviä, kannan mukanani jokaisella askeleella valtavaa kiviröykkiötä.
Sen vaan sanon, että sovi vaimos kanssa, älkääkä levitelkö asioita jotka on vain teidän kahden välisiä. Sopikaa, antakaa anteeksi, ja Jeesuskin antaa anteeksi, aivan varmasti, ei kannata enää yhtään aikailla, vaan tunnustakaa syntinne toinen toisellenne, ja vanhurskaus tulee asumaan kotiinne.
Tuota...... Ensinnäkin shame on you, mutta en tullut tuomitsemaan. Olen naispuolinen henkilö enkä usko että tuosta antaisin anteeksi. Toisaalta ymmärrän sua vähän, koska minulla oli samantapainen tilanne. Olen seurustellut yhden miehen kanssa puolitoista vuotta. Ajat sitten kun meillä meni erittäin huonosti, niin oltiin ns. ''erottu'', mutta silti puhuttiin jatkuvasti puhelimessa ja tekstailtiin. Minä en sitä nähnyt moneen kuukauteen koska oli silloin alaikäinen ja joutui päihteiden takia suljetulla, sinä aikana olin yhden illan jutussa. Kun hän palasi, pidin tiedon salassa monta monta kuukautta. Asia ei ekaksi päätäni vaivannut, mutta vähitellen itsetunto kolkutteli takaraivossa ja kerroin hänelle asian. Puolustin itseäni sillä, koska meillä meni silloin erittäin huonosti ja mies kohteli minua huonosti päihteiden takia. Noh, vielä ollaan yhdessä ja tapahtuneesta on jo kauan. Ainut kysymys olisi sinulle.. Menikö teillä huonosti vai minkä takia päätit mennä pettämään? Pettäminen on pahin asia suhteessa, mitä voi tehdä. Sinuna kertoisin, koska et voi elää ikuisesti naisesi kanssa, jos salailet näin suurta asiaa häneltä. Kerro asia hänelle ja toivo parasta, jos hän jättää sinut, sinun on ymmärrettävä hänen päätöksensä
Tee PARANNUS äläkä elä haureudessa!
Haureelliset eivät pääse perille!
Minusta jopa tuntuu siltä että ansaisen tulla jätetyksi, vaikka vaimoni on ainoa nainen tässä maailmassa jonka rinnalleni haluan.
Hävettää sanoa mutta silloin vaimoni ei vain tuntunut enään lapsen saannin jälkeen samalta, en kykene selittämään mutta tunsin vain suurta halua muita naisia kohtaan, ruoho tuntui paljon vihreämmältä aidan toisella puolen, en vain nähnyt vaimossani silloin juuri mitään , nyt en voi mitenkään ymmärtää miten olen voinut lakata rakastamasta tuota ihanaa naista.
Kerro totuus.. Selitä tuo sama naisellesi, mutta ymmärrä häntä, jos ei halua enään olla kanssasi.
* Kyllä haluaa olla, jos kerran on uskossa, hän antaa anteeksi ja onni palautuu, kertokaa vain toinen toilinne, ei muille, ja Jeesus on Herranne !
Olet tekosesi tehnyt "vanhan aatamin" aikana, uudestisyntynyt, ja saanut sen jälkeen epäilemättä synninpäästön useita kertoja. Olet saanut anteeksi Jumalalta. Se riittää. Kysy asiaa vielä rukouksessa.
Mutta jos asia kovasti painaa, minusta sinun kannattaa keskustella asiasta pappisi kanssa - mieluummin varttunutikäisen miehen. Sellainen on takuulla kuullut paljonkin pahempaa - ja hänellä on vaitiolovelvollisuus.
* Älä tuomitse, voit joutua itse samaan tilaan, niin on monille tuomareille käynyt, tiedän useita "tuomareita"!
Jos omatuntosi syyttää Sinua asiassa jatkuvasti, niin tunnusta vaimollesi aivan suorinvartaloinkerien aviouskottomuutesi sekä valehtelemisesi raha-asioissa.
Ja ellet enää ole syyllistynyt moisiin vääryyden tekoihin, niin siitä tunnustamisesta se aviosuhde lähtee siihen rehelliseen kasvuun, johonka Isä Jumala tahtoo teitä molempia aviopuolisoina siunata.
Saattaa olla, että se tunnustamissessio kirpaisee molempia. Mutta kirpaisipa tai ei, se rehellisyys kannattaa. Ja vaikka se johtaisi jopa avioeroon, niin ainakin se 'haukkuva koira' omassatunnossasi lakkaa haukkumasta ja pääset siltä osin rauhallisille vesille seilailemaan.
Ja saattaahan siinä hommassa toki käydä niinkin, että vaimosi antaa sinulle, Sinun hänelle tunnustamasi synnit anteeksi..
Että rohkeasti vaan tulta päin..
Tahtoisitko, että jos osanne olisivat toisin päin, että vaimosi tulisi rehellisesti luoksesi ja kertoisi asiat niinkuin ne ovat? Jos tahtoisit, niin miksi et tekisi samoin?
Herra Jeesus sanoi, että tehkää toisille niinkuin tahtoisitte itsellenne tehtävän.
Hyvä neuvo. Ja myös laukkuryssän neuvo on hyvä.
Kerro kaikki ja älä salaa mitään!
Vaimot/naiset tahtovat että kerrot kaikki, älä salaa mitään.
Naiset rakastavat totuutta, varsinkin kun kerrot totuuden heidän viehätys voimastaan ja ulkomuodostaan.
ja ÄLÄ VALEHTELE vaimolle!
Jos vaimo kysyy, oliko SE toinen nainen (gggrrhh!) kauniimpi kuin minä, niin ÄLÄ VALEHTELE!
sillä, naiset rakastavat totuutta. ja vaaka/puntari ei ole rikki eikä valehtele.
Joten ole hurskaampi ja vanhurskaampi kuin ruostunut vaaka!
***
JK
Totuus tekee vapaaksi (ero vaimosta/miehestä)
Rakasta TOTUUTTA. älä valhetta.
se on vale että naiset eivät mukamas, rakasta touutta.
Koetelkaa vaimojanne, että tiedätte kestääkö heidän rakkaus teidän koetusta.
hhmm
***
JK1
Jos siis olet HYLJÄNYT miehesi nainen/vaimo, niin SINUN tulee olla ikuisesti selibaatissa ja palvella Herraa, HILJAISUUDESSA ja pyhyydessä.
Jos mies on hyljänyt vaimon, jostain pätevästä syystä, esim ei osaa keittää ruokaa ja kastike on palanut pohjaan, ei muuta kuin vaihtoon!
Joten etis uusi kaunis ja keittotaitoinen vaimo:)
Hyvää kesä jatkoa...
Rakkaus saa oman puolison näyttämään maailman kauneimmalta. Oma lapsikin on aina hengenkauniimpi kuin vieras, koska rakastaa. Jos minulta oma vanha vaimo kysyisi, kumpi on kauniimpi, hän vai Miss Suomi, niin vastaisin täysin totuudenmukaisesti ja rehellisesti että hän on kauniimpi :)
Kauniisti sanottu, kunpa miehenikin voisi ajatella noin
Kyllä synneillä on aina seuraukset vaikka ihminen saattaa kavaluuttaan kuvitella, että ei tästä koidu mitään ku tehdään vaan itsekkäästi mitä mieli tekee ja salataan se. Mutta kun Jumala on luonut ihmiseen oman tunnon ja uskoontultuaan ihminen saa myös Pyhän hengen ja Jumalan hyvyys vetää tällöin ihmistä parannukseen sitäkin jykevämmin. Se että ihminen tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen tarkoittaa sitä että myöntää olevansa väärässä ja sen pitää tulla aidosti sydänjuuria myöten. Niin kauan se asia painaa tunnolla kun se on tunnustamatta myös vaimollesi. Se on vaikeaa tiedän mutta sitten se asia ei enää paina. Ei Jumala hylkää silloinkaan kun teemme väärin mutta ihminen on toki vaarassa paatua jos liian pitkälle lähtee synnin ja vääryyden teille, mutta Jeesuksen veri riittää puhdistamaan räikeimmätkin synnit mutta ei niistä silti seuraamuksitta selviydy.
Oletko ollut kaltaisessani tilanteessa? Nyt kun uudelleen luin näitä vastauksia ymmärsin että sinulla on ollut ehkä samoja tunteita.
saanko kysyä kuinka kävi ja kerroitko kaiken vaimollesi/miehellesi (kumpi itse oletkaan) , antoiko anteeksi? Pelottaa miten vaimoni musertuisi... Ja kuinka pahasta tilanteesta oli kyse?
Päätin etten kerro, en löydä rohkeutta siihen. Tiedän että olen jo pilannut kaiken ja kertomiseen vain kaikki loppuu. Ei tuollaisia asioita voi antaa anteeksi tai ainakaan unohtaa. Rakastan vaimoani enkä haluaisi luopua hänestä. Mielummin lähden jonkun muun syyn varjolla ilman että satutan häntä teoillani. Kukaan ei pysty tuollaisten tekojen jälkeen jatkamaan yhteiseloa, kun luottamus on rikottu niin mitä enään jää jäljelle...
Kiitos kommenteistanne.
Paikkakunnallasi on varmasti luterilainen pappi, joka ei sinua tunne ja jolle voit tunnustaa syntisi. Heillä on puhelinvastaanottoaika, jolloin heille voi vapaasti soittaa huolista. Pyydä suoraan saada ripittäytyä. Pappeja ei tarvitse arastella. He ovat tottuneet kuulemaan kaikkea.
* Ei, kun pyydä Jumalalta voimaa ja rohkeutta tunnustukseen, se on sielunvihollinen joka pelon kautta yrittää rikkoa liittonne, tunnusta vaan rohkeasti ja nöyrästi, voitat varmamsti sillä vaimosi luottamuksen takakin, ja vanhurskauskin plaa kotiinne, ja Jeesus saa kiitoksen ja kunnian !
Tee täydellinen parannus. Kerro synnit papille ripissä. Sen jälkeen älä niitä enää ota esille, vaan elä uskollisena puolisollesi.
Voit pyytää puolisoltasi anteeksi sitä, että ennen uskoon tuloasi teit asioita, jotka olivat syntiä. Vaimona minulle riittäisi tuo tai täysi vaikeneminen. En haluaisi kuulla. Nuo asiat ovat mennyttä itseäsi. Niiden tarkempi kertominen nyt puolisollesi saattaa enemmän rikkoa kuin parantaa.
* Älä kerro kenellekään muille asioistasi, sovi vaan vaimosi kanssa, eikä kenenkään tarvitse tietää, ja olet voittaja, vaimosi varmasti rakastaa sinua, ja uskoo, kun vaan uskallat olla rohkea ja tunnustaa, Jeesus sinua siinä auttakoon, älä vaan lähde pois, se voi viedä sinulta uskon, mutta kun sovitte, kaikki palaa ennalleen, ja vanhurskaus on kodissanne !
Kerro vaimollesi suoraan. Vaikka Jumala antaakin meille anteeksi, tuolla jossakin kulkee toinen nainen (naisia?), jotka muistavat, mitä ovat kanssasi tehneet. On vaimoasi kohtaan epäreilua ja väärin, että hän ei tiedä sellaista asiaa sinusta, jonka toiset naiset kavereineen tietävät. Anna vaimollesi mahdollisuus tietää, se on hänen oikeutensa.
KorrehetiKaikki sanoo tuossa totuuden: vaimosi saa asian vielä selville jotain kautta. Jos välität vaimostasi, kerrot hänelle totuuden mahdollisimman pian.
Äläkä koita luikerrella tilanteesta niin, ettet saa yhtäkään naarmua haarniskaasi. Laita omat tunteesi alttiiksi loukkaantumiselle ja jätetyksi tulemisen pelolle - ne olet ansainnut tekemisilläsi.
Kun olet rohkeasti kertonut totuuden, seisot joka tapauksessa vankalla kalliolla, jolle voit rakentaa uutta. Jos et kerro totuutta, seisot hiekalla, johon uppoa lopulta.
Totuuden kertominen on vaikeaa. Se voi olla helpompaa näin:
-kerro iltapäivällä etukäteen vaimollesi, että haluat keskustella hänen kanssaan illalla ja asia on melko vakava
-kerro hänelle positiivisia asioita hänestä ja tunnusta rakastavasi häntä
-kerro vasta sitten, mitä olet tehnyt - älä yksityiskohtia tai aviorikosten määrää, kerro vain, että olet toiminut väärin
-korosta sitä, ettet enää voi toimia niin kuin toimit aiemmin
-sano, että näet nyt omat syntisi ja haluat olla 100% rehellinen
.-anna vaimollesi ajatteluaikaa, esim. viikko, jonka jälkeen voitte taas kohdata (mene välissä vaikka kaverille tai hotelliin)
-sano, että jos vaimosi haluaa pysyä kanssasi, suostut käymään esim. parisuhdeneuvojalla mikäli vaimosi niin haluaa.
Jos et kerta kaikkiaan saa kakistettua näitä tärkeitä asioita puhuen, kirjoita kirje. Ei siis sähköpostia, vaan kirje.
Sinun täytyy kohdella vaimoasi hänen ansaitsemallaan tavalla! Hän ansaitsee totuuden ja rehellisyyden.
Kannattaa tunnustaa Jumalalle suoraan ja tehdä todellinen parannus, rakastaen koko sydämestään vain omaa vaimoaan. Jos kaikki moskat heittää vaimon silmille että saa sielunrauhan onko siinä järkeä.
Vaimon kannalta on parempi, että saa tietää, koska nyt tuolla kulkee toinen nainen/naisia, jotka ovat perillä aviomiehen salaisuuksista. Kun aviomies tunnustaa vaimolleen ja pyytää anteeksi, vaimo saa edes tilaisuuden antaa anteeksi. Kun sitten hyökkäys tulee ulkopuolelta, eli vanha teko paljastuu/paljastetaan ja ilmenee, että suuri joukko vieraita ihmisiä on ollut tietoisia miehen petoksesta, mutta vaimo-parka on ollut vihonviimeinen, joka on saanut kuulla totuuden, se satuttaa ja mahdollisesti niin kovaa, ettei siitä enää selviä.
Oletteko nyt ihan tosissanne, että synti omaa puolisoa kohtaan pitää peittää ja salata omalta puolisolta?! Hävetkää nyt!!! Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon! Jumalan silmissä näin, mutta mies ei ole tehnyt pelkästään Jumalaa vastaan syntiä, vaan myös vaimoaan vastaan! Siksi asia pitää selvittää myös vaimon kanssa!!!
Kerro vaimollesi. Itse en haluaisi kuulla, kuka nyt tuollaisia haluaisi kuulla?! Varmaan vaimosikaan ei HALUAISI kuulla sitä, mutta Raamattu kehottaa ojentautumaan totuuden mukaan ja kieltää puhumasta ihmisten korvasyyhyyn (eli kieltää puhumasta vain sitä, mitä ihmiset HALUAVAT kuulla).