Viides sinetti avataan

VIIDES SINETTI AVATAAN
Oi etkö, ihminen, muistakaan – virsi 433
^
Zachris Topeliuksen
virsi lähimmäisestä ja vastuullisesta kristittynä elämisestä
otettiin talvisodan virsikirjaan 1938; virtensä Topelius oli kirjoittanut jo seitsemän
vuosikymmentä varhemmin. Historian vuosilukuja muistavat havaitsevat, että vir-
si syntyi 1800-luvun pahimpana nälkävuotena, siis 1868. Sinä ja edellisenä vuonna
70 000–80 000 suomalaista kuoli nälkään ja kulkutauteihin.
Topeliuksen virren suomensi
Lauri Pohjanpää
virsikirjan lisävihko-ehdotuk-
seen vuodelta 1923. Hän otti mukaan virren kaikki 10 säkeistöä, myös toisen:
2. Mi mennyt on, se on iäks pois -
mik’ arvokasta kuin aika ois!
Miks’ sen siis turhana tuhlailet,
mit’ enää jällehen saa sä et!
ja neljännen:
4. Jok’ ainut hetkesi toimeton
tuo kerran ankaran tuomion,
siis hetket aikasi lyhyen
sä käytä sieluas muistaen!
Lähestyvän tuomiopäivän tunnot vain vahvenevat, kun nykyisestä virsikirjastam-
me puuttuvat säkeistöt otetaan mukaan. Voisi kuvitella, että nälkävuosien suuri
joukkotuho on havahduttanut runoilijan apokalyptisiin pohdintoihin.
Toden totta, apokalypsin eli Johanneksen ilmestyskirjan Topelius tunsi, ja se
oli hänen teologiselle historiankäsitykselleen keskeinen. Hänen suurista histori-
allisista romaaneistaan viimeinen, 30-vuotisen sodan aikoihin sijoittuva
Tähtien
turvatit
, päättyy:
”Ainoa seikka, joka tiedetään liiankin hyvin, on se, että ratsastaja yhä ratsastaa
punaisen hevosen selässä. Hänen tiensä kulkee vielä aika ajoittain tulen ja ve-
ren läpi. Vielä on pitkä, voi, niin pitkä matka aikojen loppuun!”
34
LEIPÄÄ PELLOILTA MAAN – virsiä Suomen historiassa
LEIPÄÄ PELLOILTA MAAN – virsiä Suomen historiassa
35
Punaisen ratsastajan Topelius löysi Johanneksen apokalypsista:
”Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin
toisen olennon sanovan:
”Tule!” Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui
hevosen selässä, annettiin valta riistää
rauha maan päältä ja panna ihmiset
tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin
iso miekka.”
(Ilm. 6: 3–4).
Toisen sinetin avaamisen ajaksi Topelius siis ymmärsi 1600-luvun, jatkuvien so-
tien vuosisadan. Tiedämme myös, miten hän ilmestyskirjan valossa arvioi omaa
aikaansa. Kiintoisassa Topelius-tutkimuksessaan
Nils-Erik Forsgård
kertoo, et-
tä eräässä yksityisessä muistikirjassaan 1870-luvun alusta Topelius ajan merkki-
en perusteella tulkitsi ihmiskunnan elävän
viidennen sinetin ajassa
. Ilmestyskirja
kuvaa sitä:
”
Kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin alttarin alla niiden sielut,
jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman
todistuksensa tähden. Ne huusivat
kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää,
Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin
lausut tuomiosi ja kostat meidän
veremme maan asukkaille?” Silloin niille
kullekin annettiin valkea vaate ja niitä
kehotettiin odottamaan rauhassa vielä
vähän aikaa... ”(Ilm. 6: 9–11
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/0F208CF91434C24AC2257792004D0E84/$FILE/leipaa_pelloilta_maan.pdf