"Meidän mielestämme mukavin olisi sellainen Jumala, joka sanoisi kaikkeen, mikä meitä sattuu huvittamaan: 'Mikäpä siinä, jos kerran se sinua ilahduttaa'. Me emme kaipaa niinkään itsellemme Taivaan Isää kuin taivaallista isoisää - vanhaa herraa, joka haluaa nähdä nuoret iloisina. Tällaisen Jumalan maailmansuunnitelmaksi riittäisi yksinkertaisesti se, että jokaisen päivän päättyessä voitaisiin sanoa: Meillä kaikilla oli niin mukavaa" (C.S. Lewis).
Tällainen Jumala rakastaa minua sillä tavoin, että hän antaa minun olla rauhassa. Hän rakastaa siten, että hän on käytettävissäni taivaallisena ja kaikkivaltiaana Palvelijanani heti kun häntä tarvitsen elämän monimutkaisissa kiemuroissa. Jumala rakastaa minua silloin, kun saan häneltä erikoislähetyksenä sitä, mitä sillä hetkellä kipeimmin tarvitsen. Milloin tarvitsen yksinäisyyteeni seuraa - hänen on se järjestettävä. Milloin tarvitsen rahapulassani rahaa, hän lähettää - antaa vaikka sataa Hakaniemen torin keskustassa taivaassa satamarkkasia - kuten eräät nuoret innoissaan kertoivat veli Sopasen saaneen uskossaan kokea. Milloin olen työtön, hän antaa ihmeenä työpaikan. Milloin olen asunnoton ja hän lähettää asunnon. Milloin olen sairas ja hän lähettää terveyden. Milloin läheiseni ja ystäväni ovat sairaita ja vaikeuksissa, niin Jumala pyynnöstäni lähettää heille kaiken, mitä he kipeimmin tarvitsevat.
Onko Jumalan rakkaus tällainen hyvien ja mukavien asioiden taivaallinen lähettämistoimisto? Vastaus: On ja ei. Ei siis ole suinkaan ilman muuta väärin ajatella Jumalan rakkaudesta tuolla tavoin. Kaikki huolemme ja vaikeutemme saamme heittää hänen kannettavakseen - niinhän Raamattu kehottaa. Ja se on niin kauan hyvä, kun jaksan uskoa, että se toimii. Helppoina elämän päivänä, hyvinä aikoina tällainen mukavasti rakastava Jumalaa riittää hyvinkin. Ei ole väärin toistaa itselleen: Jumala rakastaa minua, Jumala rakastaa minua, Jumala on aina hyvä minua kohtaan, Jumala on aina hyvä minua kohtaan.
Mutta entä sitten kun tulevat ahdistukset. Meille kenelle tahansa voi sattua aivan mitä tahansa. Elämämme kuvioit voivat mennä perusteellisesti rikki ja kaikki on pelkkää kärsimystä. Mitä nyt sanon siitä, että Jumalan rakastaa minua! En enää näe enkä koe enkä tunne sellaista lämmintä ja hyvää rakkautta. "Minä sanoin menestyksen päivinä: "Ikinä minä en horju." Hyvyydessäsi sinä, Herra, olit auttanut minut vuorille turvaan. Kun sitten käänsit pois kasvosi, minä hätäännyin" ( Ps. 30:7). Tähän voisi lisätä: Hän ei näytä enää kuulevan rukouksiani, hän ei auta hädässäni. Mitä silloin teen. Kiroanko Jumalan, vajoanko sisimmässäni olevaan vihani ja katkeruuteni valtamereen. Se on syvä ja on aina ollut sisimmässäni. Psalmin rukoilija jatkaa: "Sinua, Herra, minä huusin, Jumalani, sinulta rukoilin armoa: 'Mitä hyötyä on siitä, jos minä kuolen, jos vaivun hautaan? Ylistääkö maan multa sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen! Herra, ole sinä minun auttajani!'" (30:8-11). Hän valitsi oikean tien.
Jumala ja Jumalan rakkaus on monin tavoin salattua ja käsittämätöntä. Ei ole helppo puhua Jumalan rakkaudesta. Siinä on jotain käsittämätöntä. En pysty ottamaan sitä käsiini. En ymmärrä, ei tiedä, en osaa! "Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen" (Room 11:36-39). "Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen" (1 Tim 6:15-16).
Jumala totisesti ei ole samanlainen persoona kuin mitä itse olemme tai mitä jotkut muut ihmiset ovat. Hänen viisautensa ja hänen menettelytapansa poikkeavat niin paljon meidän omistamme, ettemme mitenkään voi arvata niiden olemusta omien ajatustemme voimin. Vielä vähemmän voimme päätellä mitään hänestä kuvittelemalla hänen olevan jonkinlainen ihanneihminen. Emme voi tuntea häntä ellei hän itse kerro meille itsestään.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/314
Tällainen Jumala rakastaa minua sillä tavoin, että hän antaa minun olla rauhassa. Hän rakastaa siten, että hän on käytettävissäni taivaallisena ja kaikkivaltiaana Palvelijanani heti kun häntä tarvitsen elämän monimutkaisissa kiemuroissa. Jumala rakastaa minua silloin, kun saan häneltä erikoislähetyksenä sitä, mitä sillä hetkellä kipeimmin tarvitsen. Milloin tarvitsen yksinäisyyteeni seuraa - hänen on se järjestettävä. Milloin tarvitsen rahapulassani rahaa, hän lähettää - antaa vaikka sataa Hakaniemen torin keskustassa taivaassa satamarkkasia - kuten eräät nuoret innoissaan kertoivat veli Sopasen saaneen uskossaan kokea. Milloin olen työtön, hän antaa ihmeenä työpaikan. Milloin olen asunnoton ja hän lähettää asunnon. Milloin olen sairas ja hän lähettää terveyden. Milloin läheiseni ja ystäväni ovat sairaita ja vaikeuksissa, niin Jumala pyynnöstäni lähettää heille kaiken, mitä he kipeimmin tarvitsevat.
Onko Jumalan rakkaus tällainen hyvien ja mukavien asioiden taivaallinen lähettämistoimisto? Vastaus: On ja ei. Ei siis ole suinkaan ilman muuta väärin ajatella Jumalan rakkaudesta tuolla tavoin. Kaikki huolemme ja vaikeutemme saamme heittää hänen kannettavakseen - niinhän Raamattu kehottaa. Ja se on niin kauan hyvä, kun jaksan uskoa, että se toimii. Helppoina elämän päivänä, hyvinä aikoina tällainen mukavasti rakastava Jumalaa riittää hyvinkin. Ei ole väärin toistaa itselleen: Jumala rakastaa minua, Jumala rakastaa minua, Jumala on aina hyvä minua kohtaan, Jumala on aina hyvä minua kohtaan.
Mutta entä sitten kun tulevat ahdistukset. Meille kenelle tahansa voi sattua aivan mitä tahansa. Elämämme kuvioit voivat mennä perusteellisesti rikki ja kaikki on pelkkää kärsimystä. Mitä nyt sanon siitä, että Jumalan rakastaa minua! En enää näe enkä koe enkä tunne sellaista lämmintä ja hyvää rakkautta. "Minä sanoin menestyksen päivinä: "Ikinä minä en horju." Hyvyydessäsi sinä, Herra, olit auttanut minut vuorille turvaan. Kun sitten käänsit pois kasvosi, minä hätäännyin" ( Ps. 30:7). Tähän voisi lisätä: Hän ei näytä enää kuulevan rukouksiani, hän ei auta hädässäni. Mitä silloin teen. Kiroanko Jumalan, vajoanko sisimmässäni olevaan vihani ja katkeruuteni valtamereen. Se on syvä ja on aina ollut sisimmässäni. Psalmin rukoilija jatkaa: "Sinua, Herra, minä huusin, Jumalani, sinulta rukoilin armoa: 'Mitä hyötyä on siitä, jos minä kuolen, jos vaivun hautaan? Ylistääkö maan multa sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen! Herra, ole sinä minun auttajani!'" (30:8-11). Hän valitsi oikean tien.
Jumala ja Jumalan rakkaus on monin tavoin salattua ja käsittämätöntä. Ei ole helppo puhua Jumalan rakkaudesta. Siinä on jotain käsittämätöntä. En pysty ottamaan sitä käsiini. En ymmärrä, ei tiedä, en osaa! "Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen" (Room 11:36-39). "Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen" (1 Tim 6:15-16).
Jumala totisesti ei ole samanlainen persoona kuin mitä itse olemme tai mitä jotkut muut ihmiset ovat. Hänen viisautensa ja hänen menettelytapansa poikkeavat niin paljon meidän omistamme, ettemme mitenkään voi arvata niiden olemusta omien ajatustemme voimin. Vielä vähemmän voimme päätellä mitään hänestä kuvittelemalla hänen olevan jonkinlainen ihanneihminen. Emme voi tuntea häntä ellei hän itse kerro meille itsestään.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/314
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.