Jos joku janoaa

Mistä janosta on kysymys? Blaise Pascal sanoi, ”Vain kaksi ihmistyyppiä ovat järkeviä: Ihminen, joka rakastaa Jumalaa koko sydämestään, koska on löytänyt Hänet ja ihminen, joka etsii Jumalaa koko sydämestään, koska ei vielä ole löytänyt Häntä.”

Tuon jaottelun mukaan suurin osa ihmiskuntaa ei ole järkeviä. Tavallinen ihminen, joka väittää uskovansa Jumalaan (kuten suurin osa ns. ”kristityissä” maissa elävistä) on liian täynnä itseään uhratakseen paljonkaan aikaa ja ajattelua Jumalalle.



Pascal sanoi vain sen jonka Kirjoitukset ilmoittavat, eli, että halu löytää Jumala tulisi olla ihmisen normaali tila. ”Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?”, Ps42:3, ”Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa”, Ps.63:2.

Kuinka monella meistä, jotka kutsumme itseämme ”kristityiksi”, on tämä kaipuu Jumalan puoleen?



Kuinka on mahdollista, että me emme rakasta koko sydämestämme Häntä, joka on Luojamme ja Pelastajamme, joka rakastaa meitä ”iankaikkisella rakkaudella” ja kutsuu meitä: ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ’Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta’” Jer.31:3.



Olemmeko kiintyneet taivaalliseen Isäämme koko sydämestämme? Onko mahdollista, että Hän murehtii joidenkin takia, kuten oli Israelin laita: ”Unhottaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unhottanut minut epälukuisina päivinä”, Jer.2:32.



... jokaisen ihmisen sisimmässä on tietoisuus, että jokin on pahasti väärin ja jokin elintärkeä osa on kateissa.



Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. Hän irtautui Jumalasta syntinsä takia. Eikö siis meillä pitäisi olla tietoinen hengellinen jano? Monet yrittävät kieltää sen ja torjua asian monin keinoin jotka eivät tuo tyydytystä. Silti jokaisen ihmisen sisimmässä on tietoisuus, että jokin on pahasti väärin ja jokin elintärkeä osa on kateissa. Koska Jumala loi meidät yhteyteensä, ihmisen sisimmässä on tyhjyys, jota mikään tämän olemassa olevan maailman asia ei täytä. Vain Jumala voi sen tehdä ja täyttää kaipuun. Ne, jotka ovat kokeneet kaipuun täyttämisen ihmeen ja sen tuoman tyydytyksen haluavat päästä yhä lähemmäs Häntä.



Jumala tarjoaa täyttymystä kaipuuseen koko ihmiskunnalle: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot”, Jes.55:1-3.



Tässä ei selvästikään ole kyse tavallisesta vedestä, viinistä tai maidosta – vielä vähemmän mistään ”pyhästä vedestä”, jonka pappi siunaa. Tämä vesi juodaan sielussa ja hengessä ja sen lähde on: ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta”, Ilm.22:1.

Profeetta Jesaja sanoo: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta” Jes.55:6-7. Jumala lupaa: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne” Jer.29:13.

Kuka etsisi koko sydämestään ellei ihminen, joka janoaa Jumalan tuntemista, kuten erämaahan nääntyvä ihminen vesitilkkaa.



Traagista on, että ihmisen luontainen mieltymys ei ole etsiä oikeata Jumalaa, jonka tahtoon pitää alistua, vaan vääriä jumalia, jotka maagisesti täyttävät omia halujamme. On suuri ero rukoilla Jumalaa itsekkäistä vaikuttimista ja rukoilla Häntä alistuen siihen, että Hän viisaudessaan ja rakkaudessaan tietää mitä tarvitsemme.



Tässä Jumala sydämen suru tilanteestamme: ”Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” Jer.2:12,13.

Runoilijan sanoin, ”Etsin rikotuista vesiruukuista, Herra, mutta en löytänyt vettä. Aina kun pysähdyin juomaan vesi pakeni pilkaten minua, kun valitin.”



Kristus lupaa sammuttaa sydämen janon kaikkien ihmisten kohdalla. Lupauksen mukaan Hän on ”elävän veden lähde”, jonka Israel hylkäsi ja jonka aikamme ihmiset suurelta osin hylkäävät kaikkialla maailmassa.

Lähteellä olevalle naiselle Jeesus sanoi: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo

tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä ja