Paavo Lipponen kritisoi Jacob Södermanin sekaantumista komission työhön ja itsekkäästä "avoimuustaistelusta". Tästä kirjoittivat 2001 alkutalvesta mediamme, joka herkeämättä seurasivat Lipposen avauksia Eurooppapolitiikassa.
Hampurissa pitämässään puheessa Lipponen toisti jo aiemmin esittämänsä ja esitti ideansa "Euroopan Unionin tulevaksi perustuslaiksi". Tuolloin Paavo Lipponen esitti, että Unionilla pitäisi olla "poliittisen vastuun kantamiseen liittyvä rakenne". Tästä itseasiassa ja juuri Lipposen aloitteesta sai alkunsa "tulevaisuuskonventti", joka sitten kirjoittikin valmiin esityksen uudeksi perustuslaiksi, josta moni jäsenvaltio yllättyi eikä osannut varautua. Suomi sai ehkä pahimmin "kasvoilleen".
Välillä Suomen EU-politiikka sai ankaraakin kritiikkiä osakseen ja erityisen voimakkaasti sitä arvosteli EU-politiikan kiemuroista hyvin perillä ollut Gunnar Janson (RKP). Hän kirjoitti HS:n vieraskynä- palstalla 10.03.2001 nasevan kirjoituksen, josta lainaan tähän 3 oleellista kohtaa peilattuna aiempaan kirjoitukseen "Suomen hyvä eurooppapolitiikka oli perätön myytti":
1) "Ministereiden poliittinen vastuu eduskunnalle ei myöskään ole kristallin kirkas, vaikka heitä kuullaan järjestelmällisesti suuressa valiokunnassa. Poliittinen vastuu ja salassapidon alaisena tapahtuva käsittely ovat nimittäin looginen kuperkeikka, vaikka Suomessa onkin ryhdytty moniin toimenpiteisiin avoimuuden lisäämiseksi EU:ssa..
2) Kansallisten parlamenttien tulisi ainakin aikaisemmassa vaiheessa voida osallistua perussopimusten muokkaamiseen (tulevaisuuskonventti) ja muiden laadultaan perustaviin uudistuksiin. Toivonkin onnea Suomen neuvottelijoille ja erityisesti sitä, että he valvoisivat kansalaisten eivät järjestelmien intressejä..
3) On tärkeää, että kansainvälistyvässä ja glopalisoituvassa maailmassa, jossa suuri osa päätöksistä siirretään kansainvälisille yhteistyöelimille, poliittinen vastuu seuraa mukana. Nyt parlamentaarinen vastuu kansainvälisissä asioissa on häilyvä. Nykyinen menettely johtaa virkamiesvallan lisääntymiseen ja hallituksen vallan kasvuun eduskunnan kustannuksella".
Hampurissa pitämässään puheessa Lipponen toisti jo aiemmin esittämänsä ja esitti ideansa "Euroopan Unionin tulevaksi perustuslaiksi". Tuolloin Paavo Lipponen esitti, että Unionilla pitäisi olla "poliittisen vastuun kantamiseen liittyvä rakenne". Tästä itseasiassa ja juuri Lipposen aloitteesta sai alkunsa "tulevaisuuskonventti", joka sitten kirjoittikin valmiin esityksen uudeksi perustuslaiksi, josta moni jäsenvaltio yllättyi eikä osannut varautua. Suomi sai ehkä pahimmin "kasvoilleen".
Välillä Suomen EU-politiikka sai ankaraakin kritiikkiä osakseen ja erityisen voimakkaasti sitä arvosteli EU-politiikan kiemuroista hyvin perillä ollut Gunnar Janson (RKP). Hän kirjoitti HS:n vieraskynä- palstalla 10.03.2001 nasevan kirjoituksen, josta lainaan tähän 3 oleellista kohtaa peilattuna aiempaan kirjoitukseen "Suomen hyvä eurooppapolitiikka oli perätön myytti":
1) "Ministereiden poliittinen vastuu eduskunnalle ei myöskään ole kristallin kirkas, vaikka heitä kuullaan järjestelmällisesti suuressa valiokunnassa. Poliittinen vastuu ja salassapidon alaisena tapahtuva käsittely ovat nimittäin looginen kuperkeikka, vaikka Suomessa onkin ryhdytty moniin toimenpiteisiin avoimuuden lisäämiseksi EU:ssa..
2) Kansallisten parlamenttien tulisi ainakin aikaisemmassa vaiheessa voida osallistua perussopimusten muokkaamiseen (tulevaisuuskonventti) ja muiden laadultaan perustaviin uudistuksiin. Toivonkin onnea Suomen neuvottelijoille ja erityisesti sitä, että he valvoisivat kansalaisten eivät järjestelmien intressejä..
3) On tärkeää, että kansainvälistyvässä ja glopalisoituvassa maailmassa, jossa suuri osa päätöksistä siirretään kansainvälisille yhteistyöelimille, poliittinen vastuu seuraa mukana. Nyt parlamentaarinen vastuu kansainvälisissä asioissa on häilyvä. Nykyinen menettely johtaa virkamiesvallan lisääntymiseen ja hallituksen vallan kasvuun eduskunnan kustannuksella".
Vastaukset 2
Vanhimmat
... maanpetussyytteeseen? Lipponen?
Kysymyksesi oli hyvä. Mutta taitaa vaan olla niin, että "pelikentällä on ollut liikaa toimijoita", että valtakunnanoikeus on mahdotonta! Semminkin, kun presidentti ei vastaa muuta kuin "moraalisesti". Hänellä ei ole muuta vastuuta, kuin poliittinen "kansansuosionsa" ja sehän näyttelee diktatoristen maiden suosiolukuja tälläkin hetkellä.
Suomen kuvalehti nettilehdessään kysyy, kuinka moni haluaisi Halosen jatkavan seuraavan kauden. Viime käynnilläni paripäivää sitten 54 % halusi? En tiedä tilannetta nyt, mutta siinä peilaantuu kansan todellinen kannatus, eikä jokin "Suomen gallup"???