Esittäisin erityisesti tämän keskustelupalstan naispuolisille aktiivimormoneille haasteen: voisitteko lukea tämän tutkimuksen Utahin naisten korkeasta masentuneisuusprosentista (http://www.exmormon.org/mormon/mormon197.htm)ja kertoa ihan rehellisesti, mitä näistä asioista ajattelette? Suurperheitten äitien uupumus lienee tuttua täälläkin, vaikka ei ehkä masennuslääkkeitten käytöllä mitattavissa, Suomessa kun ei lääkkeitten käyttö onneksi ole läheskään sitä luokkaa kuin USAssa. Haluaisin nyt ihan rehellisiä vastauksia enkä sokerikuorrutettuja mainoslauseita.
Naisen asema mormonikirkossa
exm
14695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tai en ainakaan minä saa sitä auki.
Tällä palstalla ei naismormoneilla näytä olevan masennusta. He ovat enimmäkseen maanisessa tilassa.
Myös sanakarkua esiintyy ja se viittaa puolestaan pirstomielisyyteen.
Bulimian poissulkemiseksi olisi syytä tehdä tutkittaville joitakin lisäkysymyksiä.
http://www.exmormon.org/mormon/mormon197.htm
luulisin naisen aseman olevan mormooneilla kirkonpuolella lähinnä siivouskomerossa ja siihen liittyvissä rituaaleissa.
Naisilla on tietty omat temppelityökalut ja miehillä omansa.
Asia menee näin; kun miehet ovat työnsä temppelissä tehneet ja työkaluineen poistuneet, tulevat naiset heidän tilalleen.
Naisten temppelityökalut saavat kyytiä ja samalla pölytkin saavat kyytiä.
Kun kyyditykset on hoidettu asianmukaisesti poistuvat naisetkin temppelistä vieden omat työkalunsa takaisin temppelin siivouskomeroon.
Että sellaista uskon sen olevan.
Miksi sanot mitään, jos et asiaa tunne? Luulosi on tiedoksesi väärä
Ei ole oikein pilailla, koska joku voi luulla, että noin tapahtuisi. Vai onko tarkoituskin luoda vääriä käsityksiä?
Tuskin sitä kukaan tosikkona lukee.
Kuvaamallani tavalla nainen toimii pääosin muissa yhteisöissä. Onko mormooneilla erilaiset kirkkotavat?
Yleensä miehet ovat pappeina ja naiset hoitavat jälkisiivouksen. kummatkin tehtävät tarpeellisia;)
itsekin jatkuvasti.
En muista uskonnoista, ainakaan mitään negatiivistä mene sanomaan jos en asiaa sen paremmin tunne. Mikä oli tuon kirjoituksen tarkoitus? Hyvä vai huono?
Joo, olen pahoillani mutta en jaksanut/kyennyt lukea tuota tutkimusta vajavaisella englannintaidollani...
Jos silti saan mielipiteeni esittää mormoninaisten asemasta ja mahdollisesta masentuneisuudesta. (Sekä syistä joista arvelen moisen johtuvan)
Asiahan on niin että naiset yleensäkin helposti kuormittavat itseään liikaa, olivat he jonkin kirkon jäseniä tai eivät. Onhan tunnettu tosiasia että jos molemmat vanhemmat käyvät työssä niin silti se on nainen jonka kontolla esim. kodinhoito yleensä enimmäkseen on.
Map-kirkko on ns. aktiivinen kirkko, eli jäsenet osallistuvat aktiivisesti sen toimintaan ja tehtäviin. Tämä ymmärrettävästi lisää työtaakkaa myös naisilla.
Periaatteenahan on että ketään ei saisi tehtävillä kohtuuttomasti rasittaa, mutta uskon että usein voi käydä niin että nainen ottaa itselleen enemmän tehtävää kuin oikeasti jaksaa. Pitäisi uskaltaa sanoa että en jaksa. Keneltäkään ei vaadita enempää kuin kykenee antamaan.
Harmittavan monella jäsenellä on myös virheellinen käsitys täydellisyyden vaatimuksesta. Nainen (miksei myös mies) voi tuntea että hänen täytyy koko ajan tehdä enemmän ja paremmin että olisi "kelvollinen". Hän saattaa verrata itseään muihin: Kun tuo rouva Virtanenkin pystyy tuohon ja Neiti Saarinen tuohon, minunkin pitäisi! Tämä luo turhia ja vääriä paineita suoriutua ja kun ketään ei kuitenkaan ole yli-ihminen, niin siitä voi seurata masennusta ja stressiä.
Jokaisen pitäisi muistaa että riittää kun antaa sen minkä kykenee ja Jeesus antaa sitten loput. Sillä tavalla se täydellisyys saavutetaan kirkon oppien mukaan, ei ainoastaan omilla teoilla. Parhaansa pitää tietenkin tehdä, mutta se ei tarkoita velvollisuuksien alle nääntymistä. Apua saa ja pitää pyytää kun sitä tarvitsee.
Ehkä Amerikassa, varsinkin Utahissa siellä missä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus kuulua kirkkoon, on vielä enemmän tälläistä "ympäristön painostusta" suoriutua mahdollisimman hyvin. Että pitäisi olla niin hyvä äiti ja vaimo ja vielä apuyhdistyksen sisar.
Tämä on tietenkin hyvin valitettavaa, enpä osaa sanoa mikä siihen sitten auttaisi...
Itse odotan juuri neljättä lastani ja vaikka nuoruudessani olen ollut masentunut niin tiedän että se ei johtunut siitä että olin kirkon jäsen :) Päinvastoin, nyt tuntuu kannustavalta olla "omieni joukossa" kun muuten ikäisteni seurassa olen aika kummajainen koska harvemmilla on vielä sitä ensimmäistäkään lasta ;)
Olet aivan oikeassa. Joillakin lisää masennusta se että äiti usein otta harteilleen myös lastensa vaikeudet miehestä puhumattakaan.
Nainen aiheuttaa usein oman masennuksensa vaatimalla itseltään liikaa.
pitäisi merkittävästi lisätä. Nykysellä vauhdilla porukat jäävät toimittamatta. Eikö tässä asiassa olisi tärkeää naisten painostaa aviopuolisoitaan ja kaikkia muitakin pappeja aktivoimaan toimitus palvelustaan.
Tästä asiasta olen erinomaisen huolestunut.
Suurin osa meidän jengistä ottaa lunkisti kun joku meni kertomaan niille että aikaa on tuhat vuotta ja rapiat päälle. Eikä viisari ole edes värähtänyt vielä.
Pelkään pahoin että tällä mentaliteetillä sitä ei sitten muuta tehdäkään sen tuhannen vuoden kuluessa. Mitä nyt rypälemehua välillä nautitaan ettei pääse maku tykkänään unehtumaan.
Tiä vaikka sinäkin siellä heiluisit hommissa. Olet näemmä selväjärkinen työmies ja jos et ihan temppelitouhuissa halua olla mukana niin harppia ja suorakulmaa aina tarvitaan muuraustyössä. Ne on tosin niitä Aaronin pappeuden juitsuja. Mutta pistetään IP muistiin.
Vai että nainen aiheuttaa oman masennuksensa.
Olisit vain tyytynyt sanomaan että usein herkemmällä omalla tunnolla varustetut ottavat suorituspaineita, mutta että aiheuttavat itse masennuksen kuulostaa tylyltä.
Usein kirkon johtajien (miesten) kommentit ovat juuri niitä jotka saavat aikaan syyllisyyttä. Naisen tehtävä on kasvattaa lapset -viesti on usein niin voimakas, että sivulauseen sanottu sanoma miesten vastuusta jakaa tätä taakkaa jää usein juuri sivulauseeksi.
tytöt kasvatetaan jo pienistä palvelemaan miespuolisia sukulaisiaan - isää, veljiä ym.
Valmistetaan avioliittoon ja opetetaan ihan alusta asti miten naisella on eri tehtävät kuin miehellä. Ei ihme sitten jos avioliitossaan rasittuvat ylenmäärin ja ratkeavatkin.