Vain ripaus SOSIAALISTA OIKEUDENMUKAISUUTTA olisi tehnyt uudesta hallitusohjelmasta laajasti hyväksytyn toimintaohjeen kansakunnan pelastamiseksi velkasuosta. Se olisi niitannut suomalaiset yhteiseen taistoon kansakunnan puolesta.
Nykyisellään hallitusohjelma jakaa kansalaiset kahteen kastiin. Rikkaat ja hyvätuloiset eivät siis tarvitse osallistua aikaisemman hallituksen tekemän valtavan aukon täyttämistalkoisiin. Heille on osoitettu vain pääministerin nöyrä kehotus osallistua kansakunnan talkoisiin siinä mihin köyhä kansa on POKOTETTU näin tekemään.
Nykyinen hallitus ja hallitusohjelma on valtava pettymys. Miksi vaalivoittaja kepu on ruvennut oikeiston (kokoomuksen) juoksupojaksi? Näin ei olisi tarvinnut tehdä. Vai onko kepun nykyjohto tosiasiallisesti kokoomustakin oikeammalla puolella? Tämä vastaus tuntuu todennäköisemmältä.
Myös ns. puoluekäyttäytymissääntöjä on loukattu Sipilän hankkiessa Anne Bernerin puolueen ulkopuolelta, jopa ministerin tehtäviin saakka. Se on syvä loukkaus puolueväkeä kohtaan. Se vain osoittaa, kuinka kaukana Sipilä itse on puolueen tuntemisesta ja sen toiminnasta.
Olin kauan sitten ehdokkaana kuntavaaleissa. Käytin vaaliesitteessäni termiä Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tätä termiä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt käytettävän poliittisessa käytössä. Eikä sitä ainakaan kepun piirissä voi enää käyttääkään.
Nykyisellään hallitusohjelma jakaa kansalaiset kahteen kastiin. Rikkaat ja hyvätuloiset eivät siis tarvitse osallistua aikaisemman hallituksen tekemän valtavan aukon täyttämistalkoisiin. Heille on osoitettu vain pääministerin nöyrä kehotus osallistua kansakunnan talkoisiin siinä mihin köyhä kansa on POKOTETTU näin tekemään.
Nykyinen hallitus ja hallitusohjelma on valtava pettymys. Miksi vaalivoittaja kepu on ruvennut oikeiston (kokoomuksen) juoksupojaksi? Näin ei olisi tarvinnut tehdä. Vai onko kepun nykyjohto tosiasiallisesti kokoomustakin oikeammalla puolella? Tämä vastaus tuntuu todennäköisemmältä.
Myös ns. puoluekäyttäytymissääntöjä on loukattu Sipilän hankkiessa Anne Bernerin puolueen ulkopuolelta, jopa ministerin tehtäviin saakka. Se on syvä loukkaus puolueväkeä kohtaan. Se vain osoittaa, kuinka kaukana Sipilä itse on puolueen tuntemisesta ja sen toiminnasta.
Olin kauan sitten ehdokkaana kuntavaaleissa. Käytin vaaliesitteessäni termiä Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tätä termiä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt käytettävän poliittisessa käytössä. Eikä sitä ainakaan kepun piirissä voi enää käyttääkään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sitä samaa sosialisti räknäystä.
Jolle työ on kauhistus. Luulee rahan tulevan taivaista.
Vasuri paasaa alinomaa.
Kuin nyt omapesäolisi kunnossa.
Se ei pääty koskaan.
Kysyt miksi Kepu on ryhtynyt Kokoomuksen juoksupojaksi? Epäilet, että Kepun nykyjohto olisi Kokoomustakin oikeammalla.
Olet täysin oikeiden kysymysten ja epäilyjen äärellä. Molemmissa arvioinneissasi on nimittäin perää. Lähdetään viimeisestä, sillä sen historialliset taustat ulottuvat kauemmaksi. Kepun ja demareiden välejä voi sodan jälkeen kuvata viha-/rakkaussuhteeksi. Siinä ollut ajoittain pakkoavioliiton makua, joka on sitten kroonistuttanut eripuran jossain suhteissa. Näiden puolueiden suurin kriisi alkoi vuoden 1987 kassakaappisopimuksesta ja sitä edeltävästä Sorsan ja Väyrysen täydellisestä välirikosta. Tämä välirikko johti mm. siihen, että Kepu otti ay-liikkeen maalitaulukseen ja kehitti Matti Vanhasen ja Esko Ahon johdolla ns. työreformin. Se oli ensimmäinen suuri yritys vaimentaa ay-liike. Se ei silloin onnistunut ja nyt on sitten vuorossa uusi yritys. Kepun uusliberaali yritysosasto on tämänkin takana. Siellä hyysää Sipilän kanssa ennen muuta Matti Vanhanen taustalla. Anne Berner sopii hyvin tähän kuvioon, jotta asialle saadaan myös tasa-arvoista naisenergiaa.
Voi sanoa varmaan, ettei Kepu sinsänsä ole asiassa Kokoomusta oikeistolaisempi, mutta Kepu on profiloitunut näissä asioissa Kokoomusta väkevämmin. Kokoomus on ulkoistanut ay-liikkeen vastaisen taistelun EK:lle, mutta Kepulla ei ole vastaavanlaista työnantajaorgasanisaatiota, koska perheyrittäjien liitto ei saa riittävästi ääntänsä näissä asioissa kuuluviin. Varmaan Matti Vanhanen kyllästyi siihen ja siirtyi takaisin suoraan politikointiin. Kepu siis näyttää ulkospäin oikeistolaisemmalta kuin Kokoomus, mutta kyse on enemmän siitä, että Kokoomus osaa kätkeä ja verhoilla kantansa Kepua paremmin. Kokoomukselle nykytahti sopii hyvin eli se antaa Sipilän johtaman Kepun mielellään huseerata ay-väkeä vastaan.
Tässä tullaankin tähän juoksupoikarooliin. Kepu haluaa em. syistä profiloitua yrittäjien puolestapuhujaksi ja jostain syystä se näkee punanutut vieläkin pahempana kantona kaskessa kuin Kokoomus. Kepussa on yllättävän vahva talousliberaalien siipi, jonka esikuvina ovat nimenomaan Matti Vanhanen ja Juha Sipilä. Myös Olli Rehn näyttää vahvistavan tätä porukkaa.
Kepussa on kuitenkin asiat olleet välillä myös toisin. Kun otit esille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, puolueen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki ratsasti nimenomaan tällä vaaliteemalla ja onnistui nostamaan Kepun kaikkien aikojen kukoistukseen. Jäätteenmäen edustama vasemmistolaisempi Kepu jäi kuitenkin vain lyhyeksi välivaiheeksi sille, että puolueen otettua yhden loikan vasemmalle, se otti heti kolme loikkaa oikealle, kun Jäätteenmäki vaihtui Vanhaseen. Ja sillä tiellä Kepu on jatkanut, vaikka aitovieriläiset Jarmo Korhonen ja vallasta sokaistunut Paavo Väyrynen ovat välillä heittäneet kapuloita rattaisiin.
Uskon kyllä, että hallitusohjelma on myös monille kepulaisille eli nimenomaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostaville valtava pettymys. Mutta vielä suuremman pettymyksen sen luulisi aiheuttavan perussuomalaisten keskuudessa, jotka varmasti odottivat hallitusohjelmalta jotain aivan muuta kuin nyt saavat. Jos joku tässä on pettänyt äänestäjänsä, se on Timo Soini, joka lähti ehdoitta herrojen kanssa marjaan ja pantiin kuvainnollisesti heti paksuksi ja joukolla.
Sanapari "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" on vuosikymmenten varrella niin kulunut, ettei ihmekään, jos muut eivät ole pyrkineet sen avulla kunnanvaltuustoon. Lisäksi se on tyypillistä poliittista tyhjää kieltä, jonka jokainen voi halutessaan käsittää omista lähtökohdistaan, vaikkapa päinvastoin kuin sinä.
Hallitusohjelma ei ollut suurimmalle osalle kansasta pettymys, koska jo ennen vaaleja kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta puhuivat menoleikkauksista. Vähemmän radikaali se oli, mitä minä odotin. Katsotaan nyt, miten se toteutuu käytännössä.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus = sydän paikallaan (jos sellainen on)
Myös sanontaa "sydän paikallaan" on käytetty politiikassa ja muissakin yhteyksissä runsaasti. Kulunutta kuvakieltä siis, mutta en pysty olemaan ajattelematta sitä myös konkreettisesti, jolloin sanonnan idea vesittyy.
Monetkin poliittiset sananparret voivat olla vuosien varrella kuluneita, mutta väittäisin kyllä, että jotain politiikan suunnasta kertoo se, käytetäänkö tavoitteista ilmaisua "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" vai esimerkiksi "yrittäjämyönteisyys". Kepussahan näin on käynyt puolueen hallinnan siirryttyä Jäätteenmäeltä Vanhaselle, Kiviniemelle ja Sipilälle.
Hallitusohjelma oli luultavasti monelle pettymys, koska vain Kokoomus lupasi näin suuria leikkauksia. Toinen pettymyksen aihe on ollut leikkausten kohdentuminen ennestään heikompiosaisiin sekä esim. koulutukseen, mistä sekä Kepu että Kokoomus eivät vielä vaaleissa halunneet leikata lainkaan. Myöskään yhteiskuntasopimus ei ollut likimainkaan sillä konkretian tasolla vaaleissa esillä kuin minä tämä hallitus sen esitteli. Vaaleissa puhuttiin ainoastaan maltillisista tulosopimuksista, joilla on tarkoitettu lähellä nollaa olevaa palkankorotusvaraa.
Tässä on siis ollut hyvin monta poikkeamaa siitä mitä varsinkin Kepu ja persut toivat vaaleissa esille. Vain Kokoomus on kyennyt olemaan suhteellisen rehellinen vaalilupaustensa suhteen.
Minua on nuoruudestani asti vaivannut se, ettei puheissa vaalien alla päästä konkretian tasolle. Luultavasti juuri siksi olen oppinut tulkitsemaan vaalipuheenvuoroista rivien välitkin, eikä minulle näin ollen tule pettymyksiä.
Esimerkiksi heti ensi kerralla tulkitsin Sipilän paljon esillä pitämän yhteiskuntasopimuksen niin, että se tarkoittaa jotain aivan toista kuin maltillinen tulosopimus tai lähellä nollaa oleva palkankorotus. Rakenteiden uudistamisen ymmärsin koskevan myös koulutusta, sillä miksi se jäisi uudistamisen ulkopuolelle. Leikkauksien olen aina ymmärtänyt kohdentuvan heikompiosaisiin, koska hyväosaisille kohdennetuista leikkauksista en ole elinaikanani kuullutkaan.
Mistä hyväosaisilta edes leikkaisi?`Minulla ainakin on vaikea etsiä sellasia asioita josta vlaikkauksia voisi tehdä.
Se on Saavutettujen etujen puolustajien asia osoittaa sellaista solidaarisuutta jolla sieltä voi leikata. Tuskin maksimipalkkalakia saataisi koskaan aikaan.
Hyväosaisilta on vaikea leikata mistään. Verotuksen kiristäminen yläpäästä on yksinkertaisin tie saada suurituloiset mukaan taloustalkoisiin, mutta ehkä asiantuntijat voivat löytää muitakin tapoja.
Tätä mieltä on Seppo Kääriäinen, keskustalainen järkimies:
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/7495534.html
Varmaan kävis mutta Kokoomukselle ei käy.
Maakuntamalli on tainnut olla kaupankäynnin kohteena silloin kun isotuloisten verojen kiristyksistä on neuvoteltu.
Miten käy Soten jos Kokoomus joutuu luopumaan lähes ainoasta saavutuksestaan hallitusohjelmassa?
Toisaalta isotuloiset sanoivat jo Kataisen hallitukselle suoraan että heillä olisi varaa maksaa veroja enemmänkin. Kataiselle ja Urpilaiselle se tarjous ei kelvannut.
Kolmas kappale liippaa läheltä Ilaskivelläkin
http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196149-priorisointi-tarkeimmaksi-ohjenuoraksi
Pääministeriksi ei tämmösenä aikana aleta kiitoksen kipeyudestä.
Alkaissa jo on selvää, että aina teet väärin opposition mielestä jos
yleensä jotakin edes yrität tehä.
Tilanne on kuitenkin se,eusta tulevat miehet jotka määräävät mitä
jatkossa leikataan jos täällä vain yritetään lakkoja saada aikaiseksi.
Silloin jutut lakkoilusta loppuvat melko kitkattomasti.
Äänestäjäthän käskivät poliitikkoja panemaan Suomen talouden kuntoon.
Olisiko käynyt niin että ne käskijät luulivat että ne kulut tulevat maksettavaksi naapurille eikä Heille itselleen?:D Se on helppo laittaa Suomen talous kuntoon jos naapurit maksavat.
Ranskalaiset tai italialaiset viis veisaavat eu-herroista alijäämistä tai velasta.
Sielläpäin onkin rennompaa väkeä.