Oon 15 vuotias tyttö ja tässä pari kuukautta mennyt huonommin. Oon alkanu ahmimaan tosi paljon, ja siitä sitten tulee kauhee ahdistus. Yleensä ahdistuneena lähden lenkille, tai itken. Oksentaa en oo kun vissiin kerran. Kaveri huolestui ja ilmaisi huolensa minulle, nyt minäki tajusin ettei kaikki ole kunnossa. Vai onko?
Olenko terve?
15v
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokin ilmeisesti ahdistaa sinua? Silloin kaikki ei taida olla hyvin. Ahmiminen jo pelkästään viestii jostain stressistä tai ahdistuksesta. Onko ketään kelle pystyt avautumaan? Ahminnasta pikkuhiljaa pääseminen irti on vaikeaa, mutta se auttaa sinua eteenpäin. Ihmiset purkaa ahdistusta eri tavoin juurikin stressin ja ahdistuksen takia. Kerro jos tarvitset jutteluseuraa :)
Ei oikeen oo ketään. Enkä edes tiedä mitä sanoisin. En tiedä mikä ahdistaa, mutta se ruoka ainakin. Olen juuri alkanut toipua masennuksesta ja mielialalääkitys otettiin jo pois.
Miltä on tuntunut, kun mielialalääke on pois? Onko ollut vaikeampaa vai helpompaa? Usein on "lopetusoireet" jotka korostavat tunteita, mutta se tasaantuu kyllä. Onko ruokailu helpompi yksin vai seurassa vai jonkun läheisen kanssa? Jos vain suinkin pystyt, syö pieniä annoksia 4-6krt päivässä. Liian pitkät välit yleensä aiheuttaa ahmimistaipumista. Samoin ravintoainepuutokset. Mikä on saanut laukasee ruokapelko sulla? Osaatko sanoa? :)
Aluksi oli helppoa, sitten olo paheni pahentuneen koulukiusaamisen takia. Kiusattuna oon siis elänyt eksarista kuudennen luokan loppuun, seiskalla ei kiusattu. Kasin alkupuoli oli ihan hyvää aikaa myös, loppupuolella alkoi kiusaaminen pian lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Kiusaaminen alkoi uudestaan, kun mulla todettiin astma ja dödöjen yms. suihkuttelu luokissa kiellettiin.
Ruokapelkoon on syynä varmaan se, että en saa liikkua juurikaan ollenkaan. Olen ollut liikuntakiellossa jonkin aikaa kauheiden lonkka- ja selkäkipujen takia. Pidän itseäni läskinä, olen sen takia todella epävarma ja yritän vältellä syömistä -ajattelen, että niin laihtuisi kun liikkumaan ei kerran pysty. Sitten ahminkin pahaan oloon ja siitä seuraa lisää ahdistusta.
Olen yrittänyt syödä pieniä annoksia monesti päivässä, mutta useimmiten jätän ne koska pelkään sitä lihomista.