KIIRASTULI
Määritelmä: "[Roomalaiskatolisen] kirkon opetuksen mukaan seuraavassa maailmassa oleva asema, paikka tai tila - -, jossa niiden sielut, jotka kuolevat armon tilassa, mutta eivät ole vielä vapautuneet kaikesta epätäydellisyydestä, sovittavat anteeksi antamatta jääneet vähäpätöiset synnit tai kärsivät ajallista rangaistusta jo anteeksi annettujen vähäpätöisten ja kuolemansyntien vuoksi ja siten tehdessään puhdistuvat ennen taivaaseen astumista." (New Catholic Encyclopedia, 1967, XI osa, s. 1034.) EI RAAMATULLINEN OPETUS.
Mihin kiirastuliopetus perustuu?
Tarkasteltuaan, mitä katoliset kirjoittajat ovat sanoneet esimerkiksi 2. Makkabilaiskirjan 12:39-45:stä, Matteuksen 12:32:sta ja 1.Korittilaiskirjeen 3:10-15:sta New Catholic Encyclopedia (1967, XI osa, s. 1034) myöntää: "Loppujen lopuksi katolinen kiirastulioppi pohjautuu perinteeseen eikä Pyhään Raamattuun."
Matteus 12:32 >Esimerkiksi sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.<
1.Korinttilaisille 3.10-15 > Sen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden mukaan, joka minulle annettiin, laskin viisaana työnjohtajana perustuksen, mutta joku toinen rakentaa sille. Mutta tarkatkoon kukin jatkuvasti, kuinka hän sille rakentaa. Sillä kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus. Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan, jos jonkun työ palaa, hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu, kuitenkin jos niin käy, ikään kuin tulen läpi.<
"Kirkko on turvautunut perinteeseen perustellakseen taivaan ja helvetin välissä olevan paikan olemassaoloa" (U.S. Catholic, maaliskuu 1981, s.7)
"Oppi kiirastulesta perustuu lähinnä kirkolliseen perimätietoon vanhalta ajalta, sen raamatulliset perusteet - - ovat epäselvät." (Tiedon värikäs maailma, Helsinki 1975, 9. osa, s.7)
Mitä katolisuuden edustajat sanovat kiirastulen luonteesta?
"Monet ajattelevat, että kiirastulen kaikille kärsimyksille tunnusomaista on tietoisuus autuaaksi tekevän näyn tilapäisestä lykkääntymisestä, vaikka yleisemmän näkemyksen mukaan tämän lisäksi on olemassa jokin todellinen rangaistus - -. Latinalaisessa kirkossa on yleensä ollut vallalla käsitys, että tämän tuskan aiheuttaa todellinen tuli. Tämä ei ole kuitenkaan olennaista kiirastuliuskomuksessa. Se ei ole edes varmaa. - - Vaikka joku päättääkin idän teologien tavoin hylätä ajatuksen tulen aiheuttamasta kärsimyksestä, hänen tulisi varoa sulkemasta kiirastulesta pois kaikkea todellista kärsimystä. Siellä on silti todellista vaivaa, surua, mielipahaa, tunnonvaivoja ja muuta hengellistä murhetta, joka voi aiheuttaa todellista tuskaa sielulle. - - Joka tapauksessa tulee muistaa, että kärsimystensä keskellä nämä sielut tuntevat myös suurta iloa pelastuksen varmuudesta." (New Catholic Encyclopedia, 1967, XI osa, s. 1036, 1037.)
"Kukaan ei tiedä, mitä kiirastulessa tapahtuu." (U.S. Catholic, maaliskuu 1981, s.9)
Lähde: Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, 2003.
Määritelmä: "[Roomalaiskatolisen] kirkon opetuksen mukaan seuraavassa maailmassa oleva asema, paikka tai tila - -, jossa niiden sielut, jotka kuolevat armon tilassa, mutta eivät ole vielä vapautuneet kaikesta epätäydellisyydestä, sovittavat anteeksi antamatta jääneet vähäpätöiset synnit tai kärsivät ajallista rangaistusta jo anteeksi annettujen vähäpätöisten ja kuolemansyntien vuoksi ja siten tehdessään puhdistuvat ennen taivaaseen astumista." (New Catholic Encyclopedia, 1967, XI osa, s. 1034.) EI RAAMATULLINEN OPETUS.
Mihin kiirastuliopetus perustuu?
Tarkasteltuaan, mitä katoliset kirjoittajat ovat sanoneet esimerkiksi 2. Makkabilaiskirjan 12:39-45:stä, Matteuksen 12:32:sta ja 1.Korittilaiskirjeen 3:10-15:sta New Catholic Encyclopedia (1967, XI osa, s. 1034) myöntää: "Loppujen lopuksi katolinen kiirastulioppi pohjautuu perinteeseen eikä Pyhään Raamattuun."
Matteus 12:32 >Esimerkiksi sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.<
1.Korinttilaisille 3.10-15 > Sen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden mukaan, joka minulle annettiin, laskin viisaana työnjohtajana perustuksen, mutta joku toinen rakentaa sille. Mutta tarkatkoon kukin jatkuvasti, kuinka hän sille rakentaa. Sillä kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus. Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan, jos jonkun työ palaa, hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu, kuitenkin jos niin käy, ikään kuin tulen läpi.<
"Kirkko on turvautunut perinteeseen perustellakseen taivaan ja helvetin välissä olevan paikan olemassaoloa" (U.S. Catholic, maaliskuu 1981, s.7)
"Oppi kiirastulesta perustuu lähinnä kirkolliseen perimätietoon vanhalta ajalta, sen raamatulliset perusteet - - ovat epäselvät." (Tiedon värikäs maailma, Helsinki 1975, 9. osa, s.7)
Mitä katolisuuden edustajat sanovat kiirastulen luonteesta?
"Monet ajattelevat, että kiirastulen kaikille kärsimyksille tunnusomaista on tietoisuus autuaaksi tekevän näyn tilapäisestä lykkääntymisestä, vaikka yleisemmän näkemyksen mukaan tämän lisäksi on olemassa jokin todellinen rangaistus - -. Latinalaisessa kirkossa on yleensä ollut vallalla käsitys, että tämän tuskan aiheuttaa todellinen tuli. Tämä ei ole kuitenkaan olennaista kiirastuliuskomuksessa. Se ei ole edes varmaa. - - Vaikka joku päättääkin idän teologien tavoin hylätä ajatuksen tulen aiheuttamasta kärsimyksestä, hänen tulisi varoa sulkemasta kiirastulesta pois kaikkea todellista kärsimystä. Siellä on silti todellista vaivaa, surua, mielipahaa, tunnonvaivoja ja muuta hengellistä murhetta, joka voi aiheuttaa todellista tuskaa sielulle. - - Joka tapauksessa tulee muistaa, että kärsimystensä keskellä nämä sielut tuntevat myös suurta iloa pelastuksen varmuudesta." (New Catholic Encyclopedia, 1967, XI osa, s. 1036, 1037.)
"Kukaan ei tiedä, mitä kiirastulessa tapahtuu." (U.S. Catholic, maaliskuu 1981, s.9)
Lähde: Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, 2003.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tähän kaikkeen sanoisin tarkan harkinnan jälkeen, että hölökyn-kölökyn.
Kuoleman määritelmä:
Kaikkien elintoimintojen päättyminen. Sen jälkeen kun hengitys, sydämenlyönnit ja aivotoiminta pysähtyvät, elinvoima lakkaa vähitellen toimimasta ruumiin soluissa. Kuolema on elämän vastakohta.
>LOIKO JUMALA IHMISEN KUOLEMAAN?
Päin vastoin Jehova varoitti Aadamia tottelemattomuudesta, joka johtaisi kuolemaan:
-"Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet." (1.Moos.2:17)
Myöhemmin Jumala varoitti israelilaisia käytöksestä, joka johtaisi heidät jopa ennenaikaiseen kuolemaan:
-"Heittäkää päältänne kaikki rikkomuksenne, joilla olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki, sillä miksi te kuolisitte, oi Israelin huone?" (Hesekiel 18:31)
Aikanaan hän lähetti Poikansa kuolemaan ihmiskunnan puolesta, jotta tähän järjestelyyn uskovat voisivat nauttia ikuisesta elämästä:
-"Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä, joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihastuksen alaisena." (Joh. 3: 16, 36)
-"Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet. - - yhden ihmisen hairahduksesta kuolema hallitsi kuninkaana - - yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan." (Room. 5: 12, 17, 19)
>JÄÄKÖ SIELU ELOON RUUMIIN KUOLLESSA?
-Hes. 18:4, KR-38: "Se sielu [hepr. nefes, "se", KR-92], joka syntiä tekee - sen on kuoltava."
-Jaak. 5:20, KR-38: "Joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden." (Huomaa, että tässä puhutaan SIELUN kuolemasta.)
.
Sielun määritelmä: Raamatussa "sielu" on käännetty heprealaisesta sanasta nefes ja kreikkalaisesta sanasta psykhe. Se, miten Raamattu käyttää tätä sanaa, osoittaa, että se tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai elämää, joka ihmisellä tai eläimellä on. Monille ihmisille "sielu" merkitsee kuitenkin ihmisolennon aineetonta tai henkiosaa, joka jää eloon liharuumiin kuollessa. Toiset ymärtävät sen olevan elämän periaate. Viimeksi mainitut näkemykset eivät kuitenkaan ole raamatullisia.
>Miten Raamattu auttaa meitä ymmärtämään, mikä sielu on?
-1.Moos. 2:7: "Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu."
(Huomaa tässä ei sanota, että ihmiselle annettiin sielu vaan että hänestä tuli sielu, elävä persoona.)
(Tässä "sieluksi" käännetty heprealainen sana on nefes. Myös KR-38 ja KR-1776 sekä Väl käyttävät sanaa "sielu"; KR-92:ssa on "olento".)
-1.Kor.15:45: "Niin on myös kirjoitettu: 'Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.' Viimeisestä Aadamista tuli elämää antava henki."
(Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat siis samaa mieltä Heprealaisten kirjoitusten kanssa siitä, mikä sielu on.)
(Tässä "sieluksi" käännetty kreikkalainen sana on sanan psykhe akkusatiivi. Myös KR-38 ja KR-1776 käyttävät sanaa "sielu". KR-92 ja UTN käyttävät sanaa "olento".)
-1.Piet. 3:20: "Nooan päivinä - - muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi."
(Tässä "sieluksi" käännetty kreikkalainen sana on sanan psykhe monikkomuoto psykhai.)
("Sielua", KR-38; "henkeä", UTN; "ihmistä", EU.)
-1.Moos. 9:5: "Lisäksi minä vaadin takaisin teidän sielunne [eli "elämänne", hepr. nefes] veren."
(Tässä sielulla sanotaan olevan veri.)
-Joos. 11:11: "he löivät miekan terällä jokaisen siellä olevan sielun [hepr. nefes].
(Sielun ilmaistaan tässä olevan jotakin, jota voidaan koskettaa miekalla, joten nämä sielut eivät voineet olla henkiä.)
-1.Moos. 1: 20,21,24,25: "Jumala sanoi edelleen: 'Viliskööt vedet eläviä sieluja* parvittain - -.' Ja Jumala ryhtyi luomaan suuria merihirviöitä ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja, joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan. - - Ja Jumala sanoi edelleen: 'Tuottakoon maa eläviåä sieluja lajiensa mukaan' - - Ja Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajiensa mukaan ja kotieläimiä lajiensa mukaan sekä kaikkia muita maan liikkuvia eläimiä lajiensa mukaan."
(*Heprean kielessä tässä käytetty sana on nefes.)
-3.Moos. 24:17,18: "Mikäli joku mies lyö ihmissielua [hepr. nefes] kuolettavasti, hänet tulee ehdottomasti surmata. Ja sen, joka lyö kotieläimem sielun [hepr. nefes] kuoliaaksi, tulee korvata se, sielu sielusta."
(Huomaa, että sekä ihmisistä että eläimistä käytetään samaa heprealaista sielua vastaavaa sanaa.)
-Ilm.16:3: "Se tuli kuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä sielu* kuoli, kaikki, mitä meressä oli."
(Raamatun kreikkalaiset kirjoituksetkin siis osoittavat eläinten olevan sieluja.)
(*Tässä käytetty kreikkalainen sana on psykhe. Myös KR-1776 ja Väl kääntävät sen tässä "sieluksi". Jotkin käännökset käyttävät ilmauksia "olento" tai "elollinen".)
>VAADITAANKO KUOLEMAN JÄLKEEN VIELÄ RANGAISTUSTA SYNNISTÄ?
-Room.6:7, KR-38: "Joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä ["päässyt vapaaksi synnin vallasta", KR-92; "vapautunut synnin vallasta", UTN]."
>"Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle." (Otavan suuri ensyklopedia, Keuruu 1980, 8. osa, s. 6199.)
Lainaukset otettu: Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, 2003.
"Puhu perustellen käyttämättä Raamattua" on jehovantodistajien julkaisema teos.
Eli, se riittänee vastaukseksi.