Haluaisiko joku todistajista vastata meille lukijoille pariin kysymykseen?
Kuuluuko sellainen jäsen joka on liikkeestä erotettu kuitenkin vielä liikkeen laskettaviin jäseniin?
Enntä sellainen joka on itse eronnut, kuuluuko hän vielä liikkeen laskettaviin jäseniin.
Lyhyesti, onko sillä eroa suhtautumisessa henkilöön joka on erotettu tai itse eronnut.
Jos eronnut tai erotettu pysyy liikkeen jäsenenä niin kuinka kauan tällainen "etsikkojäsenyys" kestää?
Kuuluuko sellainen jäsen joka on liikkeestä erotettu kuitenkin vielä liikkeen laskettaviin jäseniin?
Enntä sellainen joka on itse eronnut, kuuluuko hän vielä liikkeen laskettaviin jäseniin.
Lyhyesti, onko sillä eroa suhtautumisessa henkilöön joka on erotettu tai itse eronnut.
Jos eronnut tai erotettu pysyy liikkeen jäsenenä niin kuinka kauan tällainen "etsikkojäsenyys" kestää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun Jehovan todistajista erotetaan, niin todistajat eivät enää katso häntä jäsenekseen, eikä hän enää ole kuukausiraportissa.
Jos henkilö on väestörekisterissä Jehovan todistaja, niin hänen merkintänsä siellä ei muutu, samoin kuin itsessään Jehovan todistajiin liityttäessäkään väestörekisteriin ei ilmoiteta, että kyseinen henkilö on nyt todistaja. Väestörekisterin luvut ovat siis todistajien kohdalla riippuvaisia yksilöiden omasta aktiivisuudesta asiassa mennen tullen.
Erotettu ja eronnut - sama käytäntö molemmissa tapauksissa.
Erotetun ja eronneen kohdalla liikkeen kannalta ei mitään eroa jäsenyyskysymyksessä. Ei mitään etsikkojäsenyyttä toisin kuin esim. Ev. Lut. kirkolla.
Sitten lisäkysymys:
Kun henkilö on eronnut tai erotettu seurasta,
onko hänellä vielä tavallaan "veljen" tai "sisaren"
asema seurassa.
Esimerkiksi jos hän tulee kokoukseen kohtelevatko
jäsenet häntä veljenä vai jonain muuna. Jos muuna niin minä?
Entä kun tapaavat kadulla puhuttelevatko toisiaan?
Vai vaihdetaanko toiselle puolen katua?
Nöyryydestä riippuu paljon, miten eronnut ja erotettu toimii kokousten suhteen.
Mutta tulevatko eronneet kokouksiin, vaikka ovet ovat heillekin edelleen auki? Onko esteenä eronneen omat itsesyytökset tai eronneen oma ylpeys, mustasukkaisuus, anteeksiantamattomuus, katkeruus?
Entä erotetut, tulevatko he kokouksiin, vaikka ovet ovat heillekin edelleen auki? Onko esteenä erotetun omat itsesyytökset tai ylpeys.
Kuitenkin jokainen on tervetullut kokouksiimme.
Nöyryydestä riippuu paljon, miten Jehovan todistaja toimii kokousten suhteen.
Mutta lähtevätkö Jehovan todistaja kokouksista, vaikka ovet ovat heillekin edelleen auki? Onko esteenä Jehovan todistajan omat itsesyytökset tai Jehovan todistajan oma ylpeys, mustasukkaisuus, anteeksiantamattomuus, katkeruus?
Entä Jehovan todistajat, lähtevätkö he kokouksista, vaikka ovet ovat heillekin edelleen auki? Onko esteenä Jehovan todistajan omat itsesyytökset tai ylpeys.
Kuitenkin jokainen on tervemennyt kokouksistamme.
Kun henkilö on erotettu tai eronnut seurakunnasta, niin hänen asemansa ei ole enää sama, kuin seurakunnan jäsenen.
Esimerkkisi on ihan ok, mutta aihe on vähän turhan laaja vastattavaksi. Asia nimittäin riippuu paljon molemmista osapuolista. Siihen sisältyy inhimillisiä tekijöitä. Ex-jäsenen kannalta toki kertoo paljon se, jos hän on kuitenkin tullut kokoukseen, vai mitä? Tällöin jotkut saattavat vaivihkaa tervehtiä vaikka vähän kauempaakin. Virallinen ohje on, ettei tervehditä sittenkään. Srk:n vanhimmista joku voi tosin lähestyä ex:ää ja jututtaa häntä.
Tämä edellinen jo kertoo siitä, että asiaan vaikuttaa se miten on tullut ymmärtäneeksi Raamatun ohjeet erotettuihin/eronneisiin suhtautumisesta ja miten suhtautuu järjestön virallisiin linjauksiin tässä asiassa.
Ex-todistajan kohtaaminen voi joillekin yksittäisille todistajille olla tosi hankala tilanne käsitellä, ja vaivautuminen on suurta. Jotkut saattaisivat kääntää katseensa pois tai kenties - mene ja tiedä - vaihtaa kadun toiselle puolelle. Missään ei sellaiseen toimintaan kuitenkaan mitenkään opasteta.
Jos itse esim. sananpalveluksessa tapaan ovella ex-todistajan, niin tottakai keskustelen hänen kanssaan hetken. Itsehän olen hänen ovelleen mennyt. Kaikkein älyttömintä olisi olla sitten hiljaa ja kääntyä mitään sanomatta pois, kun asian tila selviää. Hänen asenteensa sitten ratkaisee sen, onko keskustelu lyhyt vai erittäinlyhyt.
No siinä vähän jotakin noin niinkuin aluksi.
Jatkakoot muut tästä eteenpäin.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, niin olet itsekin täysin tervemennyt tekemään sen asian ilmeiseksi jossakin muualla. Kiitos etukäteen.
Teethän niin vastaisuudessa, jooko.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, niin olet itsekin täysin tervemennyt tekemään sen asian ilmeiseksi jossakin muualla. Kiitos etukäteen.
Teethän niin vastaisuudessa, jooko.
Mielestäni minulla oli yhtäpaljon sanottavaa kuin kirjoittajalla jonka viestiin vastasin.En rikkonut ainuttakaan keskustelupalstan sääntöä. Sinäkö täällä päätätkin kellä on sanottavaa ja kellä ei?
Halusin vain osoittaa miten nöyryyden puute ja ylpeys voivat estää Jehovan todistajaa tunnustamasta palvovansa väärää uskontoa. Ovet ovat avoimet myös lahkosta ulospäin, mutta niistä käytyäsi ne eivät enää olekkaan yhtä avoimet sisäänpäin.
Halusin vain osoittaa miten nöyryyden puute ja ylpeys voivat estää Jehovan todistajaa tunnustamasta palvovansa väärää uskontoa. Ovet ovat avoimet myös lahkosta ulospäin, mutta niistä käytyäsi ne eivät enää olekkaan yhtä avoimet sisäänpäin.
No nyt on jo ihan selvästi asialinjaa. Hyvä. Tosin kiinnostaisi tietää enemmän tuosta 'uskonnon palvomisesta'.
Eivät ovet koskaan ole yhtä avoimet - siis missään - kerran lähteneille, jos on vielä lähtenyt karmit kaulassa.
Paavalilla oli erityisiä vaikeuksia tulla 'ovista' sisään kristilliseen seurakuntaan 1. vuosisadalla, vaikkei hän ollut koskaan seurakunnan ovista uloskäynytkään. Tausta ja menneet tapahtumat silti vaikuttivat.
Ja ei - minä en sinänsä rupea erityisesti päättämään sitä, että kuka täällä saa sanoa ja kuka ei. Se olisi ennakkosensuuria, ja vaatisi järeämpiä työkaluja. Mutta jos on jotakin sanottavaa, niin sen voi sanoa viestissä ihan sellaisenaan.
No hard feelings.
>>Esimerkkisi on ihan ok, mutta aihe on vähän turhan laaja vastattavaksi.
Aihe on helposti katettavissa jos esille tuodaan pelkästään Vartiotorniseuran virallinen, pelkistetty ohje. Laajuus kun syntyy siitä, että, hyvin ymmärrettävästi, entisten jehovantodistajien karttamista koskeva selvä sääntö on eniten rikottu Vartiotorniseuran antamista merkittävistä ohjeista.
Tässä lyhennetysti se miten minä olen käsittänyt nykytilanteen tuon karttamisen suhteen jos kyseessä on aikuinen eronnut/erotettu henkilö:
Häntä ei tule tervehtiä, eikä hänen kanssaan tule keskustella tai muutenkaan vaihtaa ajatuksia esimerkiksi netissä.
Hänen kanssaan voi olla tekemisissä ainoastaan jos pakottava syy sitä vaatii. Esimerkiksi pakottavasta syystä on annettu oman perhepiirin hautajaiset. Itse asiassa työasioihinkin on annettu sellainen ohje, että mikäli mahdollista niin liikesuhteita tulee välttää. Työpaikkaa ei kuitenkaan tarvitse karttamissäännön takia vaihtaa.
Karttamissääntö on siis sama, oli aikuinen sitten saman perheen (kotoa kerran pois muuttanut) jäsen tai vieras. Ei siis ihme jos ajattelevan henkilön on vaikea käsittää tuon ohjeen, perhettä hajottavaa, oikeutusta.
Siinä olet oikeassa, että yksityiskohdista ja nykyasenteista saa juttua aikaiseksi vaikka ja kuinka, mutta perusohje on aivan selvä ja yksinkertainen.
Nykyistä lainsäädäntöä lukiessa tulee väistämättä hieman erilainen kuva.
Uskonnonvapauslaki (1. ja 2. mom. poistettu)
4 §
Uskonnollisen yhdyskunnan tulee välittömästi ilmoittaa yhdyskunnan jäseneksi otetut ja yhdyskunnalle eroamisilmoituksen tehneet henkilöt väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään. Ilmoituksen tulee sisältää henkilön täydellinen nimi, syntymäaika tai henkilötunnus sekä liittymis- tai eroamispäivä. Ilmoitus väestötietojärjestelmään voidaan tehdä kirjallisesti taikka tietoliikenneyhteyksin tai muutoin konekielisesti.
En tiedä mitä sanktioita on uskonnolliselle yhdyskunnalle määrätty jos tuota lakia ei noudateta mutta näyttää siltä ettei Jehovan todistajat ainakaan ihan kaikissa tapauksissa noudata voimassaolevaa lakia.
"Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, niin olet itsekin täysin tervemennyt tekemään sen asian ilmeiseksi jossakin muualla."
Näinkö salilla ohjeistetaan lampaita?
oman edun mukaisesti, kuten esim. rakennuslakia.
No niin, erotettua ja eronnutta ei pääosin puhutella eikä tervehditä.
Tämä erotettu tai eronnut on sitten valinnut itselleen uuden elämäntavan, johon kuuluu hänelle tärkeää uskon elämääkin. Hän on liittynyt vaikka luterilaiseen kirkkoon, josta hän todistajiin siirtyikin. Käy kirkossa ja ottaa osaa seurakunnalliseen elämään. Hän on jättänyt taakseen entisen yhdessäolon todistajien kanssa.
Kadulla hän tapaa entisiä tuttaviaan todistajakaudeltaan.
Kysymykseni kuuluu: Kuinka todistaja nyt suhtautuu tähän aikoinaan, ehkä jopa kymmenen vuotta sitten, tuntemaansa erotettuun tai itse eronneeseen henkilöön?
Kyllä he tuota lakia noudattavat. Kuukausi erottamiseni jälkeen väestörekisteristä tuli kirjallinen ilmoitus että olen "eronnut uskonnollisesta yhdyskunnasta, jehovan todistajat". En tiennyt aikaisemmin että väestörekisterissä oli tällainen tieto, mutta ilmeisesti se on uudistuneen lainsäädännön myötä tullut pakolliseksi toimintatavaksi.
auttakaa mulla on huomenna uskonnon projekti ja tarvisin tietoa tosta jehovan todistajien opista mut oon selannu koko internetin läpi enkä löydä järkevää selitystä....auttakaa!!!!!!jehovan todistajat vastatkaa tai muut tietoiset tästä!!!