Olen pitkään, aivan liian pitkään paininut uskon ja epäuskon rajamailla. Oma vajavuuteni aiheutti jatkuvaa ahdistusta. En pystynyt sisäistämään uskonasioita vaikka pyrkimykseni kohti jumalaa oli mielestäni rehellistä ja ajoittain suorastaan palavaa. Lopulta ymmärsin että on olemassa vaihtoehto, ateismi. Löysin upeiden ajattelijoiden kirjoituksia, joista erityisesti Dawkinsin Jumalharha avasi silmäni. Koko tämän vuoden olen ollut avoimen ateisti, enkä näe mitään tarvetta muuttaa tilannetta. On tullut aika erota kirkosta, en ole sitä vielä tehnyt mutta tänään se tapahtuu. Kirkko ei ole minulle mitään pahaa tehnyt, en vain voi uskoa siihen ja sen oppeihin. Kiitos ja hyvästi.
kääntymiskokemukseni
vapaa_vihdoin
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ateistit ovat enimmäkseen fiksua väkeä ja rehellisiä. Onnittelen!
En ymmärrä, miten joku voi kokea Dawkinsin kirjojen auttavan vajavuuteensa ja ahdistukseensa paremmin kuin Raamatun.
Jää sellainen vaikutelma, ettei aloittajan etsintä ole vielä päättynyt...
Toivottavasti olen oikeassa :)
Sinä et ole vapautta nähnytkään, jatka pimeässä viheltämistä!
Oletko lukenut myös Dawkinsin ajatteluun kohdistuvaa kritiikkiä?