ev.lut. pappien työmotivaatio

Uskontojournalismi kukoistaa...

Kirkkoherralla pitää olla johtajakoulutus todetaan jutussa. No siihenhän riittää, että on käynyt armeijan, joka on kuulemma Suomen suurin ja paras johtajakouluttaja.

Ja siellä opitut johtamismenetelmät soveltuvatkin loistavasti uskonnollisen yhteisön johtamiseen. Mitään vastaväitteitä ei sallita - ei muuta ku Raamatulla päähän vaan!

Armeijan antama johtajakoulutus, sen negatiivinen vaikutus, näkyy edelleen myös Suomen yrityksissä niiden johtamisessa.

Mikököhän pörssiyhtiö se oli, joka valitsi Henrik Ehrnrotin esityksestä jonkun korkea-arvoisen evp-upseerin yhtiön hallitukseen, vaikka minä en kyllä nähnyt mitä erityisosaamista ja annettavaa tuolla sotilaalla yritykselle olisi - kaipa se on se armeijan "loistava" johtajakoulutus. Sopii yhtiöön kuin yhtiöön, sen alasta riippumatta?

Papit on nykyään leipäpappeja, ei enää voimakasta uskonvakaumusta, jonka johdattamana mentäisiin vaikka jumala selän taa kirkkoherraksi, levittämään uskoa ja hyvää sanomaa.

Papeille ei siis työt maita?

On ihan hyvä huomata, että vaikeus rekrytoida kirkkoherroja koskee ennen kaikkea pieniä maalaisseurakuntia, jotka ovat Pohjois-Suomessa. Sinällään tuo on ihan vastaava tilanne kuin muissakin korkeakoulutusta vaativissa tehtävissä. Pohjois-Suomeen on vaikeaa rekrytoida myös esimerkiksi lääkäreitä.

Luulen, että sijainnin lisäksi keskeisiä tekijöitä jotka vähentävät hakuintoa ovat työn kuormitus (pienessä seurakunnassa kirkkoherralle kasaantuu väistämättäkin paljon, eikä tehtäviä voi välttämättä delegoida eteenpäin) sekä ennakoitu velvollisuus tehdä vaikeita talouspäätöksiä. Siihen lisäksi se, että pieneltä paikkakunnalta puolison on usein vaikeaa löytää töitä.

Vilppu H.
pappi