Martta Johanna Koskinen syntyi 18. marraskuuta 1896 Hollolassa, pitäjäntuvassa kirkkoa vastapäätä. Hän kuoli Malmin ampumaradalla, teloituskomppanian edessä 28. syyskuuta 1943.
Martta Koskisesta tuli viimeinen Suomen valtion teloittama nainen, mutta miksi juuri hänestä?
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1433471153136?ref=hs-art-luetuimmat-#6
Martta Koskisesta tuli viimeinen Suomen valtion teloittama nainen, mutta miksi juuri hänestä?
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1433471153136?ref=hs-art-luetuimmat-#6
Vastaukset 29
Vanhimmat
Presitentti Ryti hylkäsi Koskisen armonanomuksen. Ironiaa on, että Ryti itse istui samassa vankilassa sotasyyllisyys tuomionsa joitakin vuosia myöhemmin.
Koskisen tuomioon vaikutti viha punaisia naisia kohtaan sekä lukuisat pidätykset, että ohranan jatkuvan valvonnan alla eläminen. Silloinen oikeuskoneisto oli katkeruuden ja kostonhimon valtaama. Pieniä toimijoita rankaistiin isommat pääsi helpolla.
Suomen oikeus- ja poliisilaitos ei ole juuri tuosta kummenmaksi muuttunut niinkuin tapaukset Aarnio ym osoittaa.
Koskinen oli jo ennen sotaa vehkeillyt laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi ja Suomen muuttamiseksi Neuvostoliiton tapaiseksi kommunistidiktatuuriksi. Kun sota alkoi Koskinen auttoi vihollista. Hän sai tuomion maanpetoksesta ja tuomio oli aivan oikea.
On käsittämätöntä että tuollaisesta vaarallisesta rikollisesta yritetään tehdä sankari. Sitä hän ei todellakaan ollut eikä hänen tuomiossaan ollut mitään outoa saati väärää.
Ja sama ämmä olisi innokkaasti osallistunut "suomalaisten siirtämiseen muualle" mikäli torjuntavoittaja ei oltaisi saavutettu.
Toisaalta on huomattava että sota-aikana laki on aina ankarampi.Vihollista hyödyt-
tävä toiminta vie hyvin herkästi teloitusryhmän totuuden eteen.
Ei kait kukaan sentään luule Hesarin olevan jotenkin puolueeton media? Kun kommunisti maanpetturista leivotaan sankaritarinaa, se sopii hyvin Hesarin toimituksen vääristyneeseen aatemaailmaan. Onneksi useat lukijat ovat jo äänestäneet kukkarollaan...
Suomi ei ole tehnyt tiliä fasistisen menneisyytensä kanssa. Saksassa vastaavanlaiseen mutta paljon jyrkempään toimintaan ryhtynyttä Stauffenbergia pidetään kansallissankarina.
30.10.1918
Armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneille punaisille. 30 500 armahdettiin ehdonalaisesti.
7.12.1918
Toinen armahdus. Enintään kuuden vuoden tuomion saaneet punaiset laskettiin ehdonalaiseen vapauteen.
Muihinkin tuomioihin lievennyksiä. Valkoiset saivat syytesuojan, amnestian.
19.06.1919
Valtionhoitaja Mannerheim vapautti kaksitoista kansanedustaja ja 2000 muuta vankia.
30.1.1920
Noin 2600 vankia vapaaksi. 40 000:lle entiselle punavangille annettiin kansalaisoikeudet takaisin.
20.1.1921
Noin 200 punavankia vapautettiin. Venäjälle paenneita armahdettiin.
21.5.1921
Jälleen valtionrikosoikeuksissa tuomittujen armahdus. Sen jälkeen vankeja oli syksyllä jäljellä noin 1000 henkeä.
7.12.1923
Uusi armahduslaki, jota ennen vankien määrä n. 500.
23.10.1925
Armahduslaki, jonka jälkeen vankeja n. 200.
18.5.1927
Väinö Tannerin sosialidemokraattinen hallitus teki viimeisen armahduslakiesityksen.
Jäljelläolevat n. 50 vankia vapautettiin.
1.1.1957
Kansaneläkelain uudistus astui voimaan. Eläkkeeseen oikeutetuiksi tulivat kaikki Suomessa asuvat 16 vuotta vanhemmat henkilöt. Näin punaiset lesketkin saivat eläkkeen.
1.10.1969 Laki yleisestä perhe-eläkkeestä. Punakaartilaisten lesketkin tulivat perhe-eläkkeen piiriin.
1973 Valtioneuvoston päätös korvausten maksamisesta vuoden 1918 sodan johdosta vankileireillä olleille. Hakemuksia esitettiin 11 600, josta 95% punaisten esittämiä.
Paljon oli armahdusta ilmassa kapinan ympärillä. Valkoinen Suomi oli erittäin oikeudenmuksianen ja humaani raakoja kapinatappajia kohtaan.
..
Valkoisten osalta armahdus tuli väärin perustein. Yhtään murhaajaa ei tuomittu, ei edes tutkittu.
Neuvostoliitto/Venäjä ,siellä se tilinteko kommunismin rikoksista ainakin on pitämättä.Stalinia hilataan taas jalustalle takaisin.
Suomella on omat rikoksensa ja rikollisensa eikä meidän kuulu alkaa pesemään naapurivaltioiden likapyykkejä. Meidän kuuluisi pestä omamme ja he peskööt omansa.
Eräillen lahtarien ihannoijille vain näkyy olevan vieläkin liikaa pestä omaa, lahtarien tekemää, veripyykkiä ja sen sijaan ollaan turpa pitkällä tunkemassa naapurien asioihin. Venäjän asioista huolehtiminen ei kuulu Suomen lahtarien perinneyhdistyksille, ei sitten vähääkään.
Eli siis omiensa kansanmurhaa haluavia on siis sinun ryppyperseen mukaan pidettävä uhreina.
1918 teloitettiin satoja naisia. Jos heidän teloittajillaan ei ollut mandaattia valtiolta niin silloinhan ne olivat yksityisiä murhia. Aiotaanko selvittää ja jos niin millä aikataulula?
Nämä tappajat saivat armahduksen väärin perustein. Laki armahtamisesta oli olemassa, mutta se ei oikeasti koskenut laittomia teloittajia. Näitä juttuja yritettiin saada tutkittaviksi, mutta eihän siitä mitään tutkintaa tullut.
Murhaajat jäivät rangaistuksetta.
Niin, ja se laki oli nimenomaan armahduslaki. Armahdus on eri asia kuin syytesuoja sillä vain tuomittu voidaan armahtaa.
Lakia härskisti väärin soveltaen jätettiin kaikki valkoisten tekemät rikokset tutkimattakin vaikka laki edellytti sitä, että armahdus pätee jos ja kun surmateko liittyi jotenkin kapinan tukahduttamiseen. Ei kyselty mihin surmateko liittyi jos surmaaja oli suojeluskuntalainen ja uhri oli köyhä. Puhtaat ryöstömurhatkin jätettiin tutkimatta.
Syylliset ovat jo maan alla. toki näitä esim. Rummin Jussin ja Saaren Jallun jälkeläisiä löytyy alenevassa polvessa. Mitä näitä kolmannen polven lahtareita kannattaa enää 2010-luvulla tappaa? Linnaan siitä joutuu ja sama tuomio kun ihmisen taposta.
Sodanaikana maanpetoksesta seuraa kuolemantuomio!
Martta Koskinen otti riskin ja vakoili vihollismaan eduksi.
Lahtarit olisikin kuulunut teloittaa jo 1918 koska silloin surmattiin työväkeäkin lähes 30 000.
On äärimmäisen kornia kun vastapuolta surmataan tuhansia ja taas tuhansia täysin mitättömistä teoista ja jopa ilman mitään tekojakin muka lain kunnioituksen nimissä mutta omat karkeimmatkin rikolliset päästetään jopa tutkimatta.
Tuskinpa sinä sillä rollaattorillasi ketään saat tapetuksi.
Ja tästä pitäisi tehdä marttyyri ? Kova kommunisti kun ei tunnustanut , mutta kun ajatellaan minkä aatteen puolesta hän oli suomea vastaan ( Stalin , N-liitto ) niin tuntuu kummalta . Oliko hän sankari ?
Ei maanpetturin rikosta käsitellessä oteta nimiä tahi valtioita huomioon vaan
asia käsitellään lain määräämässä järjestyksessä. Myöhemmin herännäisen
ryssävihalahkon kiihoittuneet seuraajat usein unohtavat tämän seikan.
miksi maan pettureista leivotaan sankareita
Sanopa muuta,Lauri Törniäkin verrataan Spidermaniin sankaripiireissä. Da!
1943 oli sota käynnissä ja sotalait voimassa. Missähän on maa. jossa maanpetoksesta niissä oloissa ei seuraisi kuolemantuomio. Ei sitä maata ole.
Arkiston lipsahdus toimii totuudellisemman kuvan hyväksi.
Kyse on sotaylioikeuden jäsenen Sakari Sohlbergin (1907–2000) muistiinpanoista, joita hän on vuonna 1943 tehnyt Koskisen syyllisyydestä ja tuomiosta. Sohlberg oli tunnettu sotaylituomari, sittemmin hänestä tuli korkeimman oikeuden jäsen (1952–55, 1957–75) ja G. W. Sohlberg -sukuyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Hän oli Helsingin yliopiston kanslerin Antti Tulenheimon vävy.
Sohlbergin muistiinmerkinnöistä keskeisin ei ole pitkä:
Koskisen kuolemanrang.?
Selvitys heikko ja se mitä nimenomaan luetaan syyksi suhteellisen vähäistä, nimittäin yhteydenpitoa ja raporttien välittämistä, mikä toiminta oikeastaan vain enemmän avunannon luonteista (vertaa [Aliina] Pekkarinen ja [Lempi] Kilpinen).
Valposta ann.[etun] suullisen lausunnon perusteella S.S. valmis kuitenkin vahvistamaan ja koettanut faktat kirjoittaa siten, että styn [syytetyn] 'tekijä'-asema selvemmin näkyisi.
Lahtarit siis armahdettiin, mutta miten kävi punikeille? Jopa Ahvenanmaan maanpetturit saivat pian armahduksensa, mutta punikit eivät ennen kuin 1927.
Väinö Tanner kertoo muistelmissaan, Kahden maailmansodan välissä, vuoden 1918 armahdusasiaan liittyen erikoisia juttuja armahdusasian käsittelystä.
Hän teki kansanedustajana jo vuonna 1919 marraskuussa Väinö Huplin kanssa eduskuntaesityksen kansalaissotaan osallistuneille ja siitä tuomituille saatavasta armahduksesta. Olihan se ollut sosiaalidemokraattien vaaliteemakin. Oikeisto vastusti jyrkästi, samoin osa Maalaisliittoa. Keskustan enemmistö kuitenkin kannatti esitystä, ja se hyväksyttiin äänin 125-68. Lain perusteella 590 kapinasta syytettyä pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja 30 000 kansalaisluottamuksen menettänyttä sai sen takaisin. Kesti kuitenkin lähes vuosikymmenen ennen kuin armahdukskysymyksessä päästiin lopullisiin tuloksiin. - Halusimme täydellistä armahdusta kaikille kansalaissodan johdosta vangituille lukuunottamatta murhaan tai murhapolttoon syyllistyneitä. Sivut 14-20
1921 armahdusasia tuli taas esille käsiteltäessä Ahvenanmaan itsehallintolakeja. Niihin liittyi mm. amnestia ahvenanmaalaisille separatisteille. Tuolloin Ruotsi painosti Suomea jopa Geneven päätöksillä. Asiaan sekoitettiin vuoden 1918 vankien amnestia, samanlainen jonka ahvenanmaalaiset saavat esitettyjen lakien perusteella. Ahvenanmaalaiset separatistit Sundblom ja Björkman tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa ja saman tien Ruotsin painostuksesta ARMAHDETTIIN!
Jälleen kerran nähtiin ettei laki ole sama Suomen ruotsalaisille ja suomalaisille. Tai ehkä se välillä onkin sama, mutta tuomiot ainakin vaihtelee...
Amnestialaki s. 83
Armahdusasiasssa saatiin ratkaisu huhtikuussa 1927 eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen 96 vastaan 94.
"Lakiehdotuksen mukaan kaikki ehdonalaisessa vapaudessa olevat tai valvonnan alaisiksi rangaistuslaitoksen ulkopuolelle asetetut henkilöt, jotka oli tuomittu yksinomaan osanotosta kansalaissotaan tai sen yhteydessä tehdyistä rikoksista, vapautettiin heille tuomituista rangaistuksista ja niiden seuraamuksista. Kaikille kansalaissotaan osallistumisesta tuomituille, jotka jo olivat kärsineet saamansa rangaistuksen, tuli palauttaa palautettiin kansalaisluottamus. - Maalaisliitto, ruotsalainen kansanpuolue, ja kokoomus olivat lain hylkäämisen kannalla, samoin edistys, joka tosin kannatti armahdusta, mutta ei hallituksen esittämässä muodossa."
Tanner Väinö Kahden maailmansodan välissä
Tammi, 1966, 275 s., 2. painos
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.
Armahduslaki valkoisille
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/165_1.html
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta 7.12.1918.
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
32
30.4. Mannerheim varoitti punaisia ryhtymästä murhiin, ryöstöihin ja murhapolttoihin. Hän muistutti, että valkoisilla oli jo yli 30000 vankia, joita kohdeltiin inhimillisesti. Samalla hän kuitenkin totesi valkoisten rankaisevan kuolemalla jo vangiksi otettuja ja myöhemmin saatavia vankeja, jos punaiset eivät hänen varoitustaan tottele.
lähde http://www.uta.fi/laitokset/historia/suomi80/v18v18.htm
Siis punikkeja ei voitu armahtaa, kun ne oli panttivankeina, että muut eivät tekisi vastarintaa valkoisille.
Päälahtari kiristi panttivangeilla...
Jutusta puuttuu ryssien desantit ja vakoojat. Naisia oli paljonkin, moniko ammuttiin?
Sekä Koskinen itse, että hänen sisarensa Toini Forsman kirjoittivat armahdusta anovan kirjeen presidentti Risto Rytille. Yleensä anomukset johtivat tulokseen ja tuomiot lievennettiin, mutta Koskisesta oli päätetty tehdä varoittava esimerkki.
Ryti hylkäsi armonanomuksen ja Martta Johanna Koskinen teloitettiin ampumalla 29. syyskuuta, yhdessä hänet ilmiantaneen Olavi Heimanin kanssa.
"...mutta niin kuin maisemakin on eri näköinen riippuen siitä miltä puolelta sitä katselee, niin on totuuskin”, kirjoitti kuolemaantuomittu Martta kirjeessä sisarelleen syyskuussa 1943.
Martta Johanna Koskisen ajuksia
" Minullakin on aatteeni, mutta ne eivät ole eivätkä ole olleet ristiriidassa maani ja kansani etujen kanssa, armonanomuksessa sanottiin. Sota-aika on ankara, mutta kerran on tuleva rauha, jolloin sota-ajan tapahtumia katsotaan toisin kuin nyt.
Uudistaen kaiken aikaisemmin lausumani anon kunnioittaen, että syyte maanpetoksesta minua vastaan hyljätään. "