Matt. 16: 24-27
Täällä tavallisessa arjessa me voimme kadottaa tavaran ja sitten olemme iloisia kun se löytyy. Mutta miksi pitäisi aivan tieten tahtoen kadottaa, jotta voisi löytää? Tällaista vertausta Jeesus käyttää, kun hän opettaa miten opetuslapsen on oltava valmis luopumaan täällä monenlaisesta ja ottamaan vastaan maailman taholta epämiellyttäviä asioita.
Jeesus oli itse tästä esimerkkinä. Etsikö hän omaansa, ihmisille tyypillisiä, omaa kunniaa ja mainetta, inhimillistä valtaa, maallista pärjäämistä tai kunniallista kuolemaa? Pyrkikö hän maalliseksi kuninkaaksi tai johtajaksi? Pyrkikö hän syrjäyttämään toiset oman uransa tieltä? Tuleeko sinulle Jeesuksesta tuollainen mielikuva? Ei taida tulla, vaan millainen sitten? Profeetta Jesaja luonnehtii Jeesusta (Jes.53:3): ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava… halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” Jeesus ei todellakaan etsinyt minkäänlaista inhimillistä kunniaa. Mitä hän sen sijaan teki? Jesaja jatkaa: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme … meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme hän otti päällensä”. Hän kantoi ne ristinkuolemassaan puolestamme. Jeesus etsi vain meidän parastamme ja kadottamalla elämänsä tässä maailmassa hän löysikin sen meidän hyväksemme ikuisiksi ajoiksi.
Jeesus toteutti Isänsä tahdon, ei omaa tahtoaan. Nyt hän kehottaa meitäkin tälle itsemme kieltämisen ja omasta tahdosta luopumisen tielle. Johann Gerhard kirjoittaa miten ”sitä tahtoa on aina kuultava joka on paras. Jumalan tahto on aina paras. Kaikki mitä meillä on Jumalan lahjaa. Hänen tahtonsa johtaa meitä alati elämään ja kaikkeen hyvään. Oma tahtomme johtaa meidät kadotukseen ja kuolemaan. Syntiinlankeemuksessa esi-isämme pani syrjään Jumalan tahdon ja seurasi omaansa. Hän laiminlöi Jumalan käskyn ja kuuli Perkeleen suostuttelua.”
Jeesuksen oikea opetuslapsi taas kuuntelee Jumalan tahtoa kaikessa. Hän luopuu omasta tahdostaan ja haluaa seurata Jumalan tahtoa. Gerhard sanoo: ”Katsohan Kristusta: jouduttuaan kärsimyksessään kamppailemaan hän uhraa oman tahtonsa Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Matt.26:39, 42). Uhraa sinäkin oma tahtosi Jumalalle; näin toteutat sen, mitä Kristus sinulta vaatii, itsekieltäymyksen.”
Saamme rukoilla: ”Herra, tapahtukoon sinun pyhä tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Amen.
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/kadottaminen-ja-loytaminen
Täällä tavallisessa arjessa me voimme kadottaa tavaran ja sitten olemme iloisia kun se löytyy. Mutta miksi pitäisi aivan tieten tahtoen kadottaa, jotta voisi löytää? Tällaista vertausta Jeesus käyttää, kun hän opettaa miten opetuslapsen on oltava valmis luopumaan täällä monenlaisesta ja ottamaan vastaan maailman taholta epämiellyttäviä asioita.
Jeesus oli itse tästä esimerkkinä. Etsikö hän omaansa, ihmisille tyypillisiä, omaa kunniaa ja mainetta, inhimillistä valtaa, maallista pärjäämistä tai kunniallista kuolemaa? Pyrkikö hän maalliseksi kuninkaaksi tai johtajaksi? Pyrkikö hän syrjäyttämään toiset oman uransa tieltä? Tuleeko sinulle Jeesuksesta tuollainen mielikuva? Ei taida tulla, vaan millainen sitten? Profeetta Jesaja luonnehtii Jeesusta (Jes.53:3): ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava… halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” Jeesus ei todellakaan etsinyt minkäänlaista inhimillistä kunniaa. Mitä hän sen sijaan teki? Jesaja jatkaa: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme … meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme hän otti päällensä”. Hän kantoi ne ristinkuolemassaan puolestamme. Jeesus etsi vain meidän parastamme ja kadottamalla elämänsä tässä maailmassa hän löysikin sen meidän hyväksemme ikuisiksi ajoiksi.
Jeesus toteutti Isänsä tahdon, ei omaa tahtoaan. Nyt hän kehottaa meitäkin tälle itsemme kieltämisen ja omasta tahdosta luopumisen tielle. Johann Gerhard kirjoittaa miten ”sitä tahtoa on aina kuultava joka on paras. Jumalan tahto on aina paras. Kaikki mitä meillä on Jumalan lahjaa. Hänen tahtonsa johtaa meitä alati elämään ja kaikkeen hyvään. Oma tahtomme johtaa meidät kadotukseen ja kuolemaan. Syntiinlankeemuksessa esi-isämme pani syrjään Jumalan tahdon ja seurasi omaansa. Hän laiminlöi Jumalan käskyn ja kuuli Perkeleen suostuttelua.”
Jeesuksen oikea opetuslapsi taas kuuntelee Jumalan tahtoa kaikessa. Hän luopuu omasta tahdostaan ja haluaa seurata Jumalan tahtoa. Gerhard sanoo: ”Katsohan Kristusta: jouduttuaan kärsimyksessään kamppailemaan hän uhraa oman tahtonsa Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Matt.26:39, 42). Uhraa sinäkin oma tahtosi Jumalalle; näin toteutat sen, mitä Kristus sinulta vaatii, itsekieltäymyksen.”
Saamme rukoilla: ”Herra, tapahtukoon sinun pyhä tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Amen.
http://sley.fi/sanansaattaja/saarna/kadottaminen-ja-loytaminen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aamen.
8756
''Jeesuksen oikea opetuslapsi taas kuuntelee Jumalan tahtoa kaikessa. Hän luopuu omasta tahdostaan ja haluaa seurata Jumalan tahtoa. ''
Kuunteletko Jumalan ääntä?
rtyu