Tarvitsen kipeästi apua koirani kanssa!

tuota joo, itsekkin ostin hyvältä kasvattajalta. Koirilla oli hyvät tilat ja koirat pentuineen hoidetut, mutta... Kasvattaja ei osannut antaa tarpeeksi hyviä neuvoja ensimmäisen koiran ottajalle ja mentiin selkä eellä puuhun, jos niin voi sanoa :) Tosin meidän ongelmat lähti myös siitä että muutama koira hyökkäs ja muutama ihminen myös. Ilman näkyvää syytä. Olen edelleen sitä mielt' että ongelman aiheuttaja oli muu kuin itse, mutta itse kuitenkin todennäköisesti vahvistin koiran tilanteista oppimia asioita muualla. Näin käytös jäi surraamaan pitkäksi aikaa meille.
Luin artikkeleja, neuvoja, katsoin videoita. Tuntui että olin hukassa.
Huomasin itsekkin että tilanteesta tuli itselle stressi. Se stressi peilautui koiraan ja käytökseen näissä tilanteissa, samoin oma käytös. Esimerkiksi saatoin muutaman kerran kärähtää ja huusin koiralle( ei se oikeasti se huutaminen auta ja tiesin sen silloinkin, se vain purkautui).

Lopulta hain kouluttajalta apua. Se auttoi vähän. Kouluttaja tsemppasi minua ja opetti minua ja koiraani. Vetäminen loppui kerrasta(tosin palasimme vetoon, kun jätimme opitut tavat laiskuuttamme pois). Nykyään ei vedä kuin pyydettäessä(sillä on lupa myös vetää tietyissä tilanteissa) ja töiden jälkeen innostuessaan(vielä nuori koira), vetäminen lakkaa ensi metrien jälkeen, jos edes alkaa.

Kävin myös toisella kouluttajalla. Ensimmäinen antoi paljon teoria tietoa mitä tarvitsin. Tai oikeastaan sain vastauksen yhteen kysymykseen, jonka olin huomannut itsekkin, mutta syytä en tiennyt(auttoi ymmärtämisessä).
Toinen kouluttaja antoi enemmän käytännön tilanteisiin. Hän tsemppasi kaikkia kursseilla olijoita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta vaikka en aluksi ollut toivonut ongelmia joita tuli, niin nyt olen onnellinen että kohtasimme ne.
Miksi? Minä opin paljon. En olisi oppinut näin paljoa, jos joitain asioita ei olisi koskaan tapahtunut. Opin myös koirani luonteesta enemmän.
Nyt haukkumiset ovat lähinnä harvakseltaan. Milloin ilosta, milloin vahtihaukku (hiljainen), varoitus haukku ja niin edelleen.
Pystymme ohittamaan nykyään niin hyvin että joskus oikein ihmettelen asiaa. Osa koirista on vielä vaikeita ohittaa, mutta teemme töitä sen eteen että kohta onnistume.

Kehotan menemään kunnon kouluttajan luokse.

Sellaisen joka ei ehdota kolina purkkeja, kuristepantoja tms. Meillä ei koskaan ollut kuonokoppaa, vetovaljaita( no yritin niitä, mutta ei niistä hyötyä ollut), ei kokeiltu kolina purkkeja(tämä ei edes reagoisi niihin, kun pudottelen muutenkin tavaroita.
Kouluttaja antaa paitsi tukea ja hyviä neuvoja, niin hänen kanssaan voi turvallisesti harjoitella eritilanteita. Jokainen kouluttaja, jolla itse kävin, omisti koiran tai useamman ja niitä pystyi käyttämään koulutuksessa.
Niin ja pitää muistaa kouluttaja ei varsinaisesti kouluta koiraa vaan omistajaa.

You tubessa on myös hyviä videoita. Parhaat ovat varmaan(tai ainakin mitä itse vilkaisin, on muillakin hyviä): Zak george's dog training(paljon videoita eri tilanteista) ja toisena kikopup tekijän cliker training videot(hakusana clicker training. Englanniksi ovat. Molemmat hyviä.
Kaikkien temppujen kohdalla oma koira oppi lähes heti tempun, jos käytti naksutinta, pelkällä namilla tempun hiomiseen meni aikaa....En siis tarkoita nyt ohitus juttuja, vaan oikeita temppuja kuten ihmisen kiertäminen, siivous,venytttely...
Naksutin on kätevä jos on aktiivinen koira. Oma ainakin tarvitsee aktiviteetteja ja nauttii aivo pähkinöistä. Tosin laiskuuttaan voi joskus todeta että omistaja voisi tuon namin tuolta antaa :D

Suomeksi on myös hyviä kirjoja olemassa joita voi lukea.
Aktiviteetit (aivojumppa, pieni lihasarjoittelu) voivat myös väsyttää siinä määrin koiraa, että ei heti jaksa reagoida kaikkeen, jolloin positiivisten uusien kokekemusten hankkiminen voi olla helpompaa.

tuli paljon tekstiä..anteeksi siitä.

Kuten sinä, joka olet noista mainostamistasi koirakouluista "kotoisin". Että kiitos vaan. Teidän palvelujanne ei tarvitse kukaan. Jokainen tänäpäivänä, jolla erityistä koulutusta vaativia koirarotuja myydään, osaavat itse kouluttaa koiransa ilman pellejen apuja. Juuri nämä ovat niitä itseoppineita teinipuoskareita, jotka perustelevat koirakouluja muun tekemisen puutteessa, saadakseen päteä. Aidon koirankouluttajat löytyvät aivan jostain muualta.

Varmaan ihan koulutuksesta ja tapauksesta kiinni.Toope narttu rauhoittui leikkuusta, ei enää hormoonit heittele.

Kiitos vastauksestasi!

Mua itseäni siis hämmentää tää meidän tilanne, koska olen kuvitellut tehneeni asiat johdonmukaisesti ja "oikein". Mutta varmasti tuo toinen silmäpari eri tilanteita varten on tarpeen.

Olen itsekin uumoillut, että noilla kimppuun käymisillä on varmasti suuri vaikutus tilanteeseen. Itsehän ei noina parina kertana mahtanut asialle mitään. Ensimmäinen kerta sattui melko pian muutettuani uuteen asuntoon, jonka rappukäytävässä naapurini siis piti koiriaan irrallaan lähtiessään viemään niitä ulos. Mun reaktio oli tietenkin häätää koirat pois, ja ajattelin, että ensimmäinen kerta oli huono sattuma. Toisen kerran jälkeen ymmärsin, että naapurillani ei mun vaatimuksista huolimatta ollut mitään aikomusta pitää koiriaan rapussa kiinni, ja sen jälkeen me kuulosteltiinkin aina ovella, että sattuuko naapuri olemaan viemässä koiriaan pihalle. Aika pian tuon jälkeen me sitten muutettiin onneksi pois, eikä tuollaisia kimppuun käymisiä ole enää sen jälkeen päässyt tapahtumaan. Sanomattakin on selvää, että nuo jo sattuneet harmittaa ihan älyttömästi ilman sun syyllistämistäkin.

Tuota namikoulutusta mä olen toteuttanut tähän mennessä, mutta ohitustilanteissa namit ei koiraa kiinnosta. Ja ei siis ole väliä, että mitä namia on tarjolla. Nuo "opeta koiralle että on kivempi kiinnittää sinuun huomio" on ihan perussettiä, ei toimi täällä. Mä en vaan yksinkertaisesti ole millään ilveellä koiralle kiinnostavampi, vaikka mulla olis sisäfilee siinä kultalautasella tarjolla ja heittelisin voltteja.

Noissa koirapuistotilanteissa mä vein koiran pois puistosta, koska siihen tilanteeseen oli mun mielestä liian vaarallista jäädä. Etäämmällä rauhoittumista kokeiltiin alussa, mutta siitä ei tullut mitään. Mä en näe mitään järkeä jäädä aggressiivisen koiran kanssa puistoon.

Kuonopantaahan me ei enää käytetä, taisi olla epäselvästi ilmaistu. Sen avulla koira saatiin kuitenkin koulutettua pois vetämisestä.

Kuulostaa kummalliselta, kun sanot etten ole kokeillut vielä yhtään mitään, etkä ymmärrä mihin olen turhautunut. Mun olisi ilmeisesti pitänyt listata asiat mitä olen kokeillut, mutta oletin, että täällä varmaan kaikki ymmärtää ihan perinteiset koirankoulutusmenetelmät. Mä en olisi koiraa ottanut, ellen olisi tiennyt mitään koiran kouluttamisesta. Nämä mun koiran traumat tuntuu vain olevan vähän syvemmällä.

Ja tietenkään en tahtoisi koirastani luopua, mutta mä ajattelen tässä koiran etua. Jos musta sitä ei yksinkertaisesti ole kouluttamaan niin sitten mussa ei vaan ole siihen tarpeeksi luonnetta, ja ehkä jossakussa muussa on. Mä kuitenkin haluan, että mun koira nauttii olostaan lyhyen elämänsä ajan ja saa siitä kaiken irti. Mutta koirankouluttajaan yhteyttä ennen sitä, edelleen voin ottaa vastaan puolueettomia suosituksia ja mielellään kokemuksia mikäli omakohtaisia sellaisia löytyy.

Saschkawa kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi!

Mua itseäni siis hämmentää tää meidän tilanne, koska olen kuvitellut tehneeni asiat johdonmukaisesti ja "oikein". Mutta varmasti tuo toinen silmäpari eri tilanteita varten on tarpeen.

Olen itsekin uumoillut, että noilla kimppuun käymisillä on varmasti suuri vaikutus tilanteeseen. Itsehän ei noina parina kertana mahtanut asialle mitään. Ensimmäinen kerta sattui melko pian muutettuani uuteen asuntoon, jonka rappukäytävässä naapurini siis piti koiriaan irrallaan lähtiessään viemään niitä ulos. Mun reaktio oli tietenkin häätää koirat pois, ja ajattelin, että ensimmäinen kerta oli huono sattuma. Toisen kerran jälkeen ymmärsin, että naapurillani ei mun vaatimuksista huolimatta ollut mitään aikomusta pitää koiriaan rapussa kiinni, ja sen jälkeen me kuulosteltiinkin aina ovella, että sattuuko naapuri olemaan viemässä koiriaan pihalle. Aika pian tuon jälkeen me sitten muutettiin onneksi pois, eikä tuollaisia kimppuun käymisiä ole enää sen jälkeen päässyt tapahtumaan. Sanomattakin on selvää, että nuo jo sattuneet harmittaa ihan älyttömästi ilman sun syyllistämistäkin.

Tuota namikoulutusta mä olen toteuttanut tähän mennessä, mutta ohitustilanteissa namit ei koiraa kiinnosta. Ja ei siis ole väliä, että mitä namia on tarjolla. Nuo "opeta koiralle että on kivempi kiinnittää sinuun huomio" on ihan perussettiä, ei toimi täällä. Mä en vaan yksinkertaisesti ole millään ilveellä koiralle kiinnostavampi, vaikka mulla olis sisäfilee siinä kultalautasella tarjolla ja heittelisin voltteja.

Noissa koirapuistotilanteissa mä vein koiran pois puistosta, koska siihen tilanteeseen oli mun mielestä liian vaarallista jäädä. Etäämmällä rauhoittumista kokeiltiin alussa, mutta siitä ei tullut mitään. Mä en näe mitään järkeä jäädä aggressiivisen koiran kanssa puistoon.

Kuonopantaahan me ei enää käytetä, taisi olla epäselvästi ilmaistu. Sen avulla koira saatiin kuitenkin koulutettua pois vetämisestä.

Kuulostaa kummalliselta, kun sanot etten ole kokeillut vielä yhtään mitään, etkä ymmärrä mihin olen turhautunut. Mun olisi ilmeisesti pitänyt listata asiat mitä olen kokeillut, mutta oletin, että täällä varmaan kaikki ymmärtää ihan perinteiset koirankoulutusmenetelmät. Mä en olisi koiraa ottanut, ellen olisi tiennyt mitään koiran kouluttamisesta. Nämä mun koiran traumat tuntuu vain olevan vähän syvemmällä.

Ja tietenkään en tahtoisi koirastani luopua, mutta mä ajattelen tässä koiran etua. Jos musta sitä ei yksinkertaisesti ole kouluttamaan niin sitten mussa ei vaan ole siihen tarpeeksi luonnetta, ja ehkä jossakussa muussa on. Mä kuitenkin haluan, että mun koira nauttii olostaan lyhyen elämänsä ajan ja saa siitä kaiken irti. Mutta koirankouluttajaan yhteyttä ennen sitä, edelleen voin ottaa vastaan puolueettomia suosituksia ja mielellään kokemuksia mikäli omakohtaisia sellaisia löytyy.

Lue lisää

Huono omatunto ei auta. Siis syyllistämistä sinällään ei pidä ottaa tässä nyt semmoisena "kadu" vaan että näin nyt on käynyt ja että se nyt vaan oli niin (kuten joskus on) että siinä epäonnistuttiin, "tee". Ensimmäisestä viestistäsi sai kuvan että et ole yrittänytkään tehdä asialle mitään alkuun, mutta nythän asiaa ei tosiaan muuta kun sen toteaminen että näin pääsi käymään kaksi kertaa ja sitten käytös on opittu. Joten se on vastaehdollistettava pois.
Kuten myös selkeästi käsittääkseni sanoin, herkin kausi meni teidän ulottumattomiin. Sieltä ette saa koskaan tietää mitään. Vastaehdollistaminen on nyt ainoa tapa muuttaa jo syntynyttä käytöstä minun mielestäni, koska syitä ei voi enää poistaa tai edes löytää.

Aggressiivisen koiran kanssa ei olekaan järkeä jäädä koirapuistoon, mutta se ehdollistaminen siihen että muut koirat tietää aina jotain hyvää eikä huonoa, olisi pitänyt tehdä heti oireitten ilmennettyä. Kokeilitte rauhoittumista mikä olikin hyvä sinänsä, mutta edelleenkään kun ne muut koirat ei merkanneet muuta kuin uhkaa, niin se käytös ei muutu. Etäällähän te olette pystyneet toimimaan jo muutenkin. Koiralle olisi pitänyt merkata muut esimerkiksi resurssien lisäämisellä, jollain hyvällä tms. vaikka siinä tarhan ulkopuolella. Ihmettelet siis että väitän ettette tehneet oikeastaan mitään: no, ette tehneet. Te vain teitte sen mikä toimii ja minkä koira halusikin. Se sai palkkionsa siinä että pääsi muista eroon mutta mitään hauskaa tai kivaa suhteessa sosialisointiin ei tullut. Tosin edelleen täytyy muistaa, ettei kaikki ole koirapuistokoiria. Voi olla ettei koirasi koskaan olisi enää aikuistuttuaan sen kummemmin muiden kanssa leikkinyt vaan parhaimmillaan sietänyt. Sietäminen olisi ehkä realistisempi tavoite kuin muista pitäminen.

On väliä mitä namia on tarjolla. Se pitää vaan löytää. Koiraa palkitsee syöminen, mutta jos sille tarjoaa jotain mikä ei ole sen suurin herkku niin se ei auta. Tai jos ei vaihda sitä (=joka päiväistä leipää) tai se saa muuta, palkkiona joillain toimii myös vaikka leikki tai hajut. Sinun pitää opetella tuntemaan koirasi niin että tiedät mikä sitä motivoi. Toistan itseäni, mutta tällä hetkellä se saa suurimmat palkintonsa räyhäämisestä, se saa mitä haluaa vinkumalla ja se kokee tarpeelliseksi jännittää.

Mutta se ei auta jos peruskontaktia ei ole ja kokeilee vaan mennä ohi suoraan läheltä: vaatimustaso on liian kova, huonolla kontaktilla ja liian suurella paineella. Se pitää opetella erikseen. Siihen siis tarvitsisitte jonkun joiden kanssa tietoisesti opetella ohittamista, ensin kaukaa, niin että riittää että koira ottaa kontaktin ja siitä edetään aina onnistumisten kautta lähemmäs ja lopulliseen ohitustilanteeseen. Ei sinuakaan laiteta suoraan kokeeseen harjoittelematta. Tuntuu ettei sinulla ole siis perussetti oikein hallussa. On hyvä nimetä joku asia perussetiksi, sitten kuitenkaan selkeästi et osaa sitä käyttää. Onko tämä taas syyllistämistä? Minusta ei, minusta se on tosiasioiden toteamista. Et osaa, koska se mitä teet ei toimi.

Tuntukoon kummalliselta ettet ole vielä oikein kokeillut mitään, mutta ethän sinä ole. Olet mennyt sen tiedon mukaan mikä ei toimi, etkä muuttanut tapojasi, ottanut lisää selvää, et vastaehdollistanut, et edennyt asteittain ja "perinteiset koirankoulutusmenetelmät" eivät ole käsitteenä mitään muuta kuin sanahelinää. Täällä on ihmisiä jotka ymmärtää enemmänkin.
On aika vaikeaa todellakin saada tuloksia, jos vika ei ole itsessä eikä menetelmissä ja käyttää omasta mielestään kaikkea 100% oikein, mutta mikään ei vaan toimi. Syyllisyys on huono ja hyvä tunne. Se on huono tunne, jos se estää myöntämästä omia virheitään tai tietämättömyyttään, ja etsimästä vikaa omista toimintatavoista, koska tuntee syyllisyyttä ja häpeää. Se on hyvä tunne, jos se saa aikaan sen että toteaa että nyt on vaan pakko etsiä apua ja tehdä jotain: jokainen kyllä löytää eläintenkouluttajia jos on oikeasti tahtoa. Apua on kyllä ja sitä voi etsiä. Turhan syyllisyyden voit heivata romukoppaan, se vain estää sinua ja haittaa. Ihmiset tekevät virheitä ja luulevat toimivansa oikein toimiessaan silti väärin. Se heikkous meidän ihmisten pitää vaan jotenkin niellä kehittyäksemme. Tulokset puhuvat puolestaan.

Tässä tilanteessa nyt kuitenkin tosiasia on se, että koirasi rähjää, käyttäytyy aggressiivisesti ja muutenkin ei-toivotulla tavalla. Ehkä se mitä olet luullut, olisi toiminutkin jonkun toisen koiran kanssa. Nyt se ei kuitenkaan toimi. En usko että sinulla on luonteen puutetta tai sen kummemmin sinusta muka ei olisi kouluttamaan koiraasi. Sinulla on vaan tiedon ja taidon puutetta sekä avun tarve. Ei sen kummempaa.
Jos ajattelet koirasi etua, niin sitten vaan käärit hihat ja alat kasvattaa sitä luonnetta itsellesi jos se siitä mielestäsi on kiinni. Sinä olet tuon nyt tehtäväksesi ottanut ja onnistut kyllä, kun vaan yrität. Tietenkin siinä voi mennä aikaa, mutta kyllä se sitten aikanaan palkitsee. Kiertoon laittamalla et voi ajatella koiran parasta.

Jonkin verran me ollaan jäljestystä puuhailtu kyllä, enemmänkin kyllä pitäisi kun koira nauttii. Mä käyn sen kanssa paljon myös juoksulenkeillä, pitäisköhän vetää enemmän rauhallisia kävelylenkkejä? Ehkä se ei kykene niin hyvin rauhottumaan rauhallisempiin lenkkeihin?

Tuota johtajuutta mä oon myös pohdiskellu, mutta mä oon aina ollut aika varma johtaja. Ovesta ei mennä ennen mua, kärsivällisyyttä treenataan paljon muutenkin ja mitään lässyttelyjä tai palvomista koira ei saa. Oikeestaan ulkona kaikki oireilu vasta alkaa, sisällä totellaan kuin unelma ja ollaan aina valmiina ja kuulolla ilman minkäänlaisia isotteluja.

Ja tosiaan, niin kuin tuohon ylempään vastaukseenikin kirjoitin niin en kyllä mitenkään, vaikka kovasti olisin kyllä halunnut.. Viimeiset pari kuukautta mä taisin pitää naapurille mykkäkoulua, kun se ei ottanut kuuleviin korviinsakaan mun pyyntöjä pitää koirat kiinni, rapussa ja pihalla. Ja ne koirat oli sit "vaan tommosia vanhoja hönttejä" kun kävivät mun koiraan kiinni.