Netin uutissivustojen seuraaminen on nykyään koomista puuhaa, monista muista medioista puhumattakaan. Uutiset on kuvitettu joko kuvien osilla, sumennetuilla ihmisten kuvilla tai kuvituskuvilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Kuvien osissa saattaa joskus näkyä joitakin osia ihmisistä (esim. käsiä tai jalkoja). Parhaimmassa tapauksessa valokuva esittää ihmisen selkäpuolta, mutta kasvot ovat aina piilossa. Lukijakommenteista päätellen esim. monia iltapäivälehtien seuraajia kiinnosta uutisissa eniten se, kuinka kökön kuvituskuvan toimittaja on onnistunut uutiseensa liittämään.
Suomessa näyttäisi olevan nykyään tiukempi kuvakielto kuin missään muussa länsimaassa. Miten tällainen on ylipäätään mahdollista luterilaisessa valtiossa? Kuvakieltohan on paluuta antiikin juutalaisuuteen! Yhteiskuntamme uskonnollinen rakenne on alkanut muutenkin muistuttaa Jeesuksen ajan juutalaisia ryhmiä, joista merkittävimpiä olivat fariseukset ja saddukeukset. Tämän päivän fariseuksia ovat kuolemanjälkeiseen elämään uskovat sekularisoituneet riviluterilaiset, ja saddukeuksiin lukeutuvat taistelevat ateistit, jotka eivät kuolemanjälkeiseen elämään usko.
Mitä ihmisen kuvan esittäminen ihmiseltä ottaa? Hänen sielunsako, kuten joissakin kaukoidän maissa uskotaan? Tämäkään ei kuitenkaan päde yleisesti kaukoidän maihin. Olin positiivisesti ilahtunut, kun rupesin tarkastamaan suomalaismedian väitteitä siitä, että Kiina olisi rajoittanut Yangtze-joen laivaonnettomuuden uutisointia. Asia oli päin vastoin! Paikalliset viranomaiset olivat antaneet medialle runsaasti ensiluokkaista kuva- ja videomateriaalia, jossa näkyi lähes jokainen yksityiskohta pelastusoperaatiosta ja laivan nostamisesta. Yhdessäkään kuvassa ihmisten kasvoja ei ollut peitetty. Kun kuvia ei voitu suomalaismediassa julkaista, asia selitettiin sillä, että Kiinan viranomaiset olisivat muka rajoittaneet laivaturman uutisointia!
Miten tästä eteenpäin? Pitäisikö ihmisten kuvien lisäksi kieltää myös eläinten kuvat, ja pitäisikö suomalaisnaisten ruveta käyttämään islamilaiseen tapaan julkisilla paikoilla huntua, ettei kukaan näe heidän kasvojaan? Tai pitäisikö kaikkien kuvien julkaiseminen tiedotusvälineissä kieltää, jolloin ehkä ymmärrettäisiin, että kieltojen kanssa on menty liian pitkälle?
Suomessa näyttäisi olevan nykyään tiukempi kuvakielto kuin missään muussa länsimaassa. Miten tällainen on ylipäätään mahdollista luterilaisessa valtiossa? Kuvakieltohan on paluuta antiikin juutalaisuuteen! Yhteiskuntamme uskonnollinen rakenne on alkanut muutenkin muistuttaa Jeesuksen ajan juutalaisia ryhmiä, joista merkittävimpiä olivat fariseukset ja saddukeukset. Tämän päivän fariseuksia ovat kuolemanjälkeiseen elämään uskovat sekularisoituneet riviluterilaiset, ja saddukeuksiin lukeutuvat taistelevat ateistit, jotka eivät kuolemanjälkeiseen elämään usko.
Mitä ihmisen kuvan esittäminen ihmiseltä ottaa? Hänen sielunsako, kuten joissakin kaukoidän maissa uskotaan? Tämäkään ei kuitenkaan päde yleisesti kaukoidän maihin. Olin positiivisesti ilahtunut, kun rupesin tarkastamaan suomalaismedian väitteitä siitä, että Kiina olisi rajoittanut Yangtze-joen laivaonnettomuuden uutisointia. Asia oli päin vastoin! Paikalliset viranomaiset olivat antaneet medialle runsaasti ensiluokkaista kuva- ja videomateriaalia, jossa näkyi lähes jokainen yksityiskohta pelastusoperaatiosta ja laivan nostamisesta. Yhdessäkään kuvassa ihmisten kasvoja ei ollut peitetty. Kun kuvia ei voitu suomalaismediassa julkaista, asia selitettiin sillä, että Kiinan viranomaiset olisivat muka rajoittaneet laivaturman uutisointia!
Miten tästä eteenpäin? Pitäisikö ihmisten kuvien lisäksi kieltää myös eläinten kuvat, ja pitäisikö suomalaisnaisten ruveta käyttämään islamilaiseen tapaan julkisilla paikoilla huntua, ettei kukaan näe heidän kasvojaan? Tai pitäisikö kaikkien kuvien julkaiseminen tiedotusvälineissä kieltää, jolloin ehkä ymmärrettäisiin, että kieltojen kanssa on menty liian pitkälle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei suomalaisen journalismin linjanvedoilla ja kuvajournalismilla varmasti ole mitään tekemistä kristinuskon, juutalaisuuden tai minkään muunkaan uskonnon kanssa.
Niiden sisällöt johtuvat aivan muista syistä.
Jumala tahtoo, etteivät ihmiset kiinnittäisi sydäntään kuviin. Kymmenessä käskyssä Jumalan kuvan tekeminen kielletään. Maan päälle tultuaan Jeesus ei kumoa näitä viestejä eikä Uusi Testamentti kokonaisuudessaankaan asetu VT:ssa ilmaistua vastaan.
Nykymaailma on aivan liian visualisoitu ja nykyihminen on taipuvainen kiinnittämään sydämensä kuviin ja jopa palvomaan kuvia ja tekemään suuria elämänvalintoja sen mukaan, mikä miellyttää hänen silmäänsä eniten.
Muutamia esimerkkejä tästä ovat pornografia (tulee kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat haureudenmerkkiä, -kirjoitusta, -kuvaa ), Facebookin kaltaiset kuvafoorumit netissä sekä ns. julkkismedia, jossa ovat erityisesti kunnostautuneet englanninkieliset tiedotusvälineet: jonkun keski-ikäisen julkimon rypyistä saatetaan oikeasti rakentaa pitkä uutisjuttu ja esittää kohteesta lähizoomattuja valokuvia, jotka ovat paparazzin salaa kuvaamia.
Visuaalisuuden painottaminen on kulttuurissamme portti monenlaiseen syntiin, koska meidän langenneessa maailmassamme asiat eivät useinkaan ole sitä, miltä näyttävät. Valheen valta lisääntyy.
Tuskinpa tuosta mitään kovin virallisia "kieltoja" tai "määräyksiä" on olemassa, millaisin kuvin juttuja saa tai ei saa kuvittaa. Toimintaa sanelee - tai ainakin on sanellut - enemmänkin ns. hyvä tapa: älä julkaise toisesta ihmisestä sellaista kuvaa, jollaista et itsestäsi haluaisi julkaistavan. Tuo ohje antaa mielestäni aika kattavan linjauksen kuvien julkaisemiselle monissa erilaisissa tilanteissa.
Miksi sitten jostain esim. luonnonkatastrofista pitäisi julkistaa kuvia, joissa olevat ihmiset on kasvoistaan tunnistettavissa? Mitä iloa tai hyötyä siitä on kenellekään, että kasvoiltaan tunnistettavissa olevasta henkilöstä näytetään ns. "verta ja suolenpätkiä" sisältäviä kuvia? On paljon viisaampaa olla julkaisematta sellaisia kuvia. Tuo ajatukseni ei perustu mihinkään Raamatussa ilmaistuun kuvienpalvontakieltoon, vaan ihan vain terveeseen järkeen :).