Ullava maailmankartalle

Etelä-Amerikka on tulevaisuuden litium-Opec. Puolet mineraalin tunnetuista varannoista sijaitsee Boliviassa. Salar de Uyunin suola-aavikko on litiumin aarreaitta, Uudenmaan kokoinen alue.

Yhdysvaltalaiset, ranskalaiset ja japanilaiset kaivosyhtiöt ovat yrittäneet päästä maahan – mutta turhaan. Vasemmistolaispresidentti Evo Morales pitää raaka-ainevarat kansallisessa omistuksessa.
_________________________________
http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196616-heraa-suomi

On sanottu, että joka yleistää, on hölmö. Kuitenkin Topeliuksen kuvauksessa suomalaisuudesta on jotakin ohittamatonta. ”Hän saattaa nähdä kultaläjiä jalkainsa edessä, mutta ei tule kurottaneeksi kättänsä niitä ottaakseen.” Tuosta nousee mieleen viime aikojen tuottavien valtionyritysten myynti – ja jopa lahjoitus, kuten Soklin kaivoksen miljardiomaisuuden kohdalla – ulkomaisille sijoittajille. ”Kun hän näin vuorotellen tuhlaa ja näkee nälkää, rikastuvat muukalaiset hänen kustannuksellaan”, kirjoittaa Topelius.

Moni suomalainen näkee, että vallan ja pääomien kasautumisen sekä eriarvoisuuden kasvun suunta on väärä. Meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu. Sen lopputulos on selvä. Harvainvalta tulee näennäisestä vahvuudestaan huolimatta häviämään, kun kansalaiset laajasti heräävät toimimaan muutoksen puolesta.
____________________________________________________________
miten saataisiin hallinto joka pitää luonnonvaramme kansallisomaisuutena eikä kenkkää sitä muille vaikka siitä oma tili
kasvaisikin.

Uutinen oli sata vuotta vanha, ullavalla ei löytynyt muuta kuin hevosen paskaa.