Siitä on, arvoisat toverit, päivälleen 71 vuotta kun alkoi nk. Kannaksen halkijuoksu n.10 km per päivä tasaisen taulukon mukaan. Kovasti siellä suomalaiset pisti vastaan mutta eivät paremmilleen juuri mitään voineet kun naapuri otti omansa takaisin.
Vasta hyökkääjän saavutettua halutut kohteet ja vieläpä aikataulussa rynnistys loppui ja hyökkääjä varmisti tilanteen vetäen samalla joukkoja päärintamalle kolmatta valtakuntaa ja sen muita satelliitteja vastaan.
Tätä halkijuoksua on tuotu vuosikymmeninä paljonkin esiin, mutta oleellinen puuttuu yhä. Etulinjassa ja tiedusteluelimissä tiedettiin kyllä mitä tuleman piti mutta miksi toimittiin niin kuin toimittiin.
Päämaja oli pullollaan toinen toistaan taitavampaa strategia ym. osaajaa itsensä päälahtari Mannerheimin johdolla. Kuvittelivatko nämä aikansa huippuosaajat että päähyökkäys tapahtuu etelämpänä?
Kyllä ja kyllä siinä niin kävikin. Päähyökkäyshän tapahtui muualla kuin Kannaksella. Sehän oli vain koko sodan mittakaavassa varsin pieni joskin verinen sotatoimi, jolla suojattiin Leningrad mahdolliselta suomalaissaksalaiselta invaasiolta.
Tosi kuin vesi.
Ilmari Turjan kirjaan perustuvassa elokuvassa Päämaja eversti Markkovilla esitti aiheellisen kysymyksen. ”miksi teljetä keittiön ovi kun paraatiovi jätetään auki?” (muistinvarainen lainaus).
Tämä kysymys on askarruttanut minua kovin moninaista vuotta enkä ole saanut siihen tyydyttävää vastausta. Ei kai lahtari Mannerhein voinut sentään olla niin seniili, ettei olisi tajunnut kannaksen olevan portti Suomeen? Ja menee ja kantaa merkittävän määrän työvoimaa, betonirautaa ja sementtiä lähes tiettömään korpeen.
Jos joku sen minulle tuhmalle osaa selittää, niin vien hänet Särkänniemeen johonkin kunnon laitteeseen.
Tähänastiset vastaukset kun ovat olleet lähinnä pomppu- tai lahtareiden hyvin osaamaa pilvilinnatasoa.
Vasta hyökkääjän saavutettua halutut kohteet ja vieläpä aikataulussa rynnistys loppui ja hyökkääjä varmisti tilanteen vetäen samalla joukkoja päärintamalle kolmatta valtakuntaa ja sen muita satelliitteja vastaan.
Tätä halkijuoksua on tuotu vuosikymmeninä paljonkin esiin, mutta oleellinen puuttuu yhä. Etulinjassa ja tiedusteluelimissä tiedettiin kyllä mitä tuleman piti mutta miksi toimittiin niin kuin toimittiin.
Päämaja oli pullollaan toinen toistaan taitavampaa strategia ym. osaajaa itsensä päälahtari Mannerheimin johdolla. Kuvittelivatko nämä aikansa huippuosaajat että päähyökkäys tapahtuu etelämpänä?
Kyllä ja kyllä siinä niin kävikin. Päähyökkäyshän tapahtui muualla kuin Kannaksella. Sehän oli vain koko sodan mittakaavassa varsin pieni joskin verinen sotatoimi, jolla suojattiin Leningrad mahdolliselta suomalaissaksalaiselta invaasiolta.
Tosi kuin vesi.
Ilmari Turjan kirjaan perustuvassa elokuvassa Päämaja eversti Markkovilla esitti aiheellisen kysymyksen. ”miksi teljetä keittiön ovi kun paraatiovi jätetään auki?” (muistinvarainen lainaus).
Tämä kysymys on askarruttanut minua kovin moninaista vuotta enkä ole saanut siihen tyydyttävää vastausta. Ei kai lahtari Mannerhein voinut sentään olla niin seniili, ettei olisi tajunnut kannaksen olevan portti Suomeen? Ja menee ja kantaa merkittävän määrän työvoimaa, betonirautaa ja sementtiä lähes tiettömään korpeen.
Jos joku sen minulle tuhmalle osaa selittää, niin vien hänet Särkänniemeen johonkin kunnon laitteeseen.
Tähänastiset vastaukset kun ovat olleet lähinnä pomppu- tai lahtareiden hyvin osaamaa pilvilinnatasoa.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Suomen armeijan väärä ryhmitys oli inhimillisesti katsoen suomalaisille onneksi: jos joukkojen pääosa olisi ollut Karjalankannaksella, venäläisten suurhyökkäyksen painopistesuunnassa, ei tuhon omaksi kesäkuussa 1944 olisi joutunut vain muutama divisioona, vaan Suomen armeijan pääosa! Sillä venäläiset olisivat joka tapauksessa sotkeneet Kannaksen puolustajat saveen.
Oli kyllä mutta mikähän moka siinä on ollut että populaa oli pilvin pimein alueella missä edes suurvalta ei pysty salamasotaan tai nopeaan läpimurtoon.
Tietysti näin jälkiviisaana on kiva pohtia näitä asioita;)
"jos joukkojen pääosa olisi ollut Karjalankannaksella, venäläisten suurhyökkäyksen painopistesuunnassa, ei tuhon omaksi kesäkuussa 1944 olisi joutunut vain muutama divisioona, vaan Suomen armeijan pääosa! "
Nyt puhut höpöjä! Eihän nytkään joutunut uhriksi "muutama divisioona" vaan suomalaiset vetäytyivät viivyttäen eikä vastapuoli saanut saarrettua tai tuhotua yhtään isompaa suomalaista jhoukkoyksikköä! Jo9s se ei onmnistu sitten muyutamna divisioonan vastuksella niin mistä päättellet, että olisi onnistunut venäläisiltä paremmin, jos vastus olisi ollut kovempi!?
"Sillä venäläiset olisivat joka tapauksessa sotkeneet Kannaksen puolustajat saveen."
TODRELLISUUDESSA alkumenestyksen jälkeen puolustajat sotkivat Stalinin iskudivisioonat saveen Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella ja lopuksi löivät vastustajan Ilomantsissa!
Ilomantsi oli se viimeinen niitti joka osoitti Suomen armeijan olevan vahvasti iskukykyinen.
"Suomen armeijan väärä ryhmitys oli inhimillisesti katsoen suomalaisille onneksi: jos joukkojen pääosa olisi ollut Karjalankannaksella, venäläisten suurhyökkäyksen painopistesuunnassa,"
Suomen armeijan pääosa, pääasemassa olevat ja reservijoukot, oli ryhmittyneenä Kannakselle. Jo pääasemassa oli tiheämpi ryhmitys kuin missään muualla koko rintaman alueella.
PM:n tilastojen mukaan pataljoonien lohkojen leveys 10.3.1944
Kannas/Aunuksen kannas/Maaselän kannas
3,01 km/5,5 km/6,5 km
IV AK, III AK/VI AK, V AK/II AK
2,8 km,3,2 km/5,5 km, 5,5 km/6,5 km
NL oli vain niin valtaisa aseylivoima.
Mannerheim uskoi vielä 1942 kesällä Saksan voittoon tai ainakin jonkunlaiseen kompromissiin itärintamalla ja alkoi paaluttamaan "vienanlahdesta Laatokkaan" rajalinjaa kantalinnoittamalla Laatokan pohjoispuolla vihollisen tärkeinpien hyökkäysreittien kohdilta.
Hän tiesi kyllä, että Venäjä vielä nousee ja toimi ennakoivasti tulevia vuosikymmeniä ajatellen.
Kannasta ei linnoitettu kun Leningrad katsottiin jopa Suomessa pian vallatuksi kaupungiksi ja toisaalta kannaksen eteläisimmät olosat olivat maastollisesti perin haastellisia kestävän kantalinnoituksen aikaansaamiseksi.
Lähempänä Viipuria asia oli jo toinen mutta niin VT kuin VTK linja olivat valmiina lähinnä kartoille. Puhdetyöt olivat tarpeellisimpia ja mikä ettei kun varma voitto oli jo ihan hollilla.
Mitä tulee tuohon väitteeseen että Puna-armeija valtasi asetetut tavoitteet ja siirtyi sitten keskieuroopan saaliinjaolle ovat perusteettomia.
Kyllä päätarkoitus olimennä Helsinkiin ja sitä ennen Kymijokitasalle.
Turha väittää muuta kui todeta että hyökkääjän peitsi taitettiin Tali-Ihantalassa Vuosalmella ja myös Ilomantsissa.
Ei ole mitään näyttöä Kymijokinlinjasta.Tarkoitus oli työntää "valkobantiitit" pois Lenikraatin lähistöltä ettei mitään ikäviä yllätyksiä tai edes mahdollisuutta sellaiseen pääse syntymään kun kohta painetaan täysillä kohti Berliiniä.
Kannakselle jäi Vuosalmen kahinan jälkeen pienilukuin puna-armeija puolustusasemiin.
"Ei ole mitään näyttöä Kymijokinlinjasta. ..."
Kyllä Puna-armeija oikeasti yritti päästä ainakin Kymijoelle sillä se olisi avannut Itämeren laivastolle pääsyn Suursaaren miinoitusten ja Kotkan saariston rannikkotykistön ohi Suomenlahdelle ja avannut lisä manööverit mahdollisuuden koko Itämerelle. NL Itämeren laivasto olisi näin pääsyt Baltiassa olevien saksalaisten selustaan.
Tässä valaiseva artikkeli liittyen keskustelun tematiikkaan.
http://sotahistoriamatkat.fi/mannerheim-juuttuu-mutaan-1942/
Lyhyt mutta valaiseva.Kiitos
kerran aivopestyn stalinistin uskontunnustus.
Mitäs se taas tähän kuuluu?
Kysymys joho haetaan vastausta on mun ymmärtääksein se että miksi linnotettiin korpea eikä pää hyökkäyssuuntaa.
Kale on kyllä pesunkestävä komukka ja muistaakseni on sanonu olevansa myös valkopesun kestävä mutta eihä se ole salaisuus eikä tän ketjun pointti.
syksystä -41 alkaen.
Pääasema oli koko leveydeltään kenttälinnoitettu. Taempi asema eli VT-linja jäi tosin keskeneräiseksi.
Kenttälinnoitettu eli hirsivarustuksia ja kevyen tykistön sekä heittimien tulta kestäviä korsuja ja tuliasemia, jotka oli useasti rakennettava vain puoliksi maahan pohjaveden korkeuden johdosta.
Tässä kerrotaan asioista varsin seikkaperäisesti.
"Sekä SyväriItä että Maaselän kannakselta vähennettiin voimia niin runsaasti, että
jäljelle jääneillä yhtymillä ei ollut mitään edellytyksiä käyttää hyödykseen taaempia
asemia, joten niihin uhrattu työ oli tavallaan hukkaan heitettyä. Ylipäällikön suunni-
telm~ Itä-Karjalasta "rauhan lunnaina" ei siis toteutunut. Kun Syvärillä oli ollut 5
divisioonaa ja 2 prikaatia, jäi sinne nyt vain 3 divisioonaa ja 1 prikaati, jotka saivat
viivytystehtävän. Mannerheim toteaa kuitenkin muistelmissaan, että "Itä-Karjalassa
oli rakennettu joukko taempia asemia, jotka nyt tulivat olemaan hyvään tarpeeseen". Ilmeisesti ne ainakin jossain määrin helpottivat joukkojen järjestelyjä ja viivytykseen siirtymistä, vaikka esimerkiksi PSS-asema ei kestänyt kuin päivän."
"Eversti Tervasmäki on tutkielmassaan "Miten linnoitusrakennusjoukkojen ryhmi-
tys ja käyttö vastasi jatkosodan aikana sotilaallisia toiminta ajatuksia ja -suunnitelmia" päätynyt siihen, että "ei voida väittää, että linnoitusrakennuspataljoonien run-
saampi keskittäminen Karjalan kannakselle olisi varmistanut torjuntavoiton jo VT-
asemassa". Ilmeisesti näin onkin. Samalla hän kuitenkin toteaa, että "niitä taisteluja,
joita käytiin vihollista VKT-asemassa torjuttaessa, olisi voitu runsaammilla linnoitta-
mistöillä helpottaa".1 Tämähän on defensiivisen linnoittamisen perustarkoitus. Tätä korostaa myös Talvisodan aikainen havainto, että Mannerheimlinjasta vetäydyttyä
tappiot kasvoivat kiihtyvää vauhtia
Lähde:
LINNOITTAMINEN JA SOTATOIMET 1918-1944
Kenraaliluutnantti R Arimo
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&cad=rja&uact=8&ved=0CC8QFjACahUKEwjyjPz3pIXGAhVFBiwKHXIJABk&url=http://ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/download/47628/13503&ei=LEN4VfLGI8WMsAHykoDIAQ&usg=AFQjCNHpAvMgwm8jMWBzfaRETBhHqV6e6Q&sig2=C9iJV-411E0RNgZKW2buvg
Samanlainen mielipuoli sekopää kuin sinäkin. Osittain Suomen onni, että Puna-Armeijan "ratekit" koostui lähinnä teikäläisten kaltaisista miinanpolkijoista.
Mene sinä luiskaotsa takaisin viiteryhmääsi ja pysy siellä. Ainoastaan siellä sinua kaivataan.
http://kuvapilvi.fi/k/yJvp.jpg
Valkeasaari 9.6.1944 kello kuusi aamulla. Suomalaiset joukot ovat miehittäneet samaa rintamalinjaa jo lähes kolme vuotta. Miehittävä joukko on kuitenkin uusi, sillä JR 1 on ottanut rintamavastuun vain kolme viikkoa aiemmin. Vuosia kestänyt asemasota päättyy äkkirytinällä yli 200 lentokoneen pommittaessa asemia ja venäläisen tykistön aloittaessa jatkosodan historian siihen asti rajuimman keskityksen. Myöhemmin päivällä puna-armeijan jalkaväki valtaa osan asemia. Suomalaisten vastahyökkäys onnistuu vain osittain.
Tämä kumminkin on vasta alkua. Seuraavana päivänä kello viisi aamulla alkaa eräs koko toisen maailmansodan tehokkaimmista tulivalmisteluista. Seuraavan kahden tunnin aikana suomalaisten juoksuhaudat, esteet ja korsut tuhoutuvat, miehet hautautuvat elävältä hiekkaan, aseet likaantuvat toimintakyvyttömiksi ja maasto peittyy kymmenien metrien korkeuteen kohoavaan pölypilveen. Jalkaväen ja panssarien hyökkäyksen alkaessa JR 1:n toimintamahdollisuudet ovat jo menneet. Rykmentin komentaja everstiluutnantti Tauno Viljanen määrää joukkonsa vetäytymään Rajajoen yli. Seuraavana päivänä käy ilmi, että rykmentti on menettänyt vahvuudestaan 28 %, mm. kahdeksan komppanianpäällikköä.
Seuraavat kaksi viikkoa Kannaksella tunnettiinkin neljänkymmenen vuoden ajan nimellä "Kannaksen läpijuoksu", nykyisin niitä kutsutaan jonkinlaiseksi vetäytymisvaiheeksi.
Suomalaisten pääasemathan murtui ihan kaikkialla, VT-linja piti vain osittain, VKT-linja taipui mutta kesti juuri ja juuri, Salpalinjaa ei onneksi tarvittu.
Kaikki kumminkin alkoi aikoinaan Valkeasaaren läpimurrosta. Yleensä tappion kärsineen joukko-osaston komentaja vapautetaan tehtävistään ja sotilasura katkeaa samantien siihen. Everstiluutnantti Viljaselle kävi kumminkin toisin. Hän joutui tosin luovuttamaan rykmentin komennon kesäkuun lopussa, mutta häntä ei siirretty selustaan rehumestariksi, kuten moni tehtävissään epäonnistunut korkea-arvoinen suomalaisupseeri.
Pahimmillaan 10 km/pv, siihen menee nelisen tuntia kävellen. Miehille jäi 20 tuntia luppoaikaa lahdata ryssiä, no torkut aina välissä.
Tuota ei saa läpijuoksuksi kuin stallarijämien mielikuvituksella.
Tarkoitit kai sanoa keskimäärin 10 km/pv?
Kun tästä asiasta on jo asiantuntevasti aikaisemmin kirjoitettu, tyydyn laittamaa lainauksen.
Elokuun 21. päivänä -41 aloitettiin Länsikannaksella juoksukilpailu. Sen nimi oli Kannaksen 1. halkijuoksu ja pituus oli n. 130 kilometriä. Se päättyi n. 4.9 Rajajoen taakse, Se tekee n.130 km/n 14 pv eli n. 9.28571 km/pv.
Kesäkuun 10. päivänä -44 alkoi samoissa maisemissa juoksukilpailun toinen osa vastakkaiseen suuntaan.
Se päättyi liki Viipuria 10 päivää myöhemmin. Sen pituus oli n. 100 km, joka tekee jokseenkin 10km/pv tasaisen taulukon mukaan.
Suomalaisessa sota- ja jopa vakavasti otettavassa kirjallisuudessa tätä ensimmäistä hehkutetaan runsaasti ja käytetään monia ylisanoja. Siitä tämä halkijuoksu on vain yksi.
Mikähän siinä oikein mättää? Kun samaa termiä käytetään juoksukilpailun toisesta osasta, menee monella herne nenään ja käy kuten usein käy.
Argumentointi siirtyy henkilötasolle. Peli on silloin menetetty ja juuri sinulle kävi juuri niin.
"
Kyllä se tunnetaan paremmin motituksena.
Ai mielisairautesi vai dementiasi. Totuushan on se, että Suomen tykistö jauhoi iskudivisioonat kuiviin ja niitä ei ollut enempää annettavissa inttipä vanha paska mitä tahansa.
"Sen nimi oli Kannaksen 1. halkijuoksu ja pituus oli n. 130 kilometriä. Se päättyi n. 4.9 Rajajoen taakse, Se tekee n.130 km/n 14 pv eli n. 9.28571 km/pv."
Muuten oikein, mutta mistä tempaisit tuon 130 km? Säkkijärveltä Viipuriin on noin 60 km ja Viipurista Valkeasaareen 105 km eli yhteensä 165 km. Se tekee 14 päivässä noin 11,8 km/päivä.
Minäkin katselin karttaa ja Säkkijärveltä mitattuna tuo matka on jokseenkin oikein.
Hyökkäys länsikannakselle ei alkanut Säkkijärveltä täydellä voimalla vaan sieltä mistä matka Viipuriin oli huomattavasti lyhyempi eli Lappeenranna -Imatran hollilta.
Puna-armeija ei ymmärrettävistä syistä pitänyt Sääkijärvi-Viipuri välillä kuin vähäisen määrän joukkoja häirintähommissa ja miinoittamassa kun vesi oli selän takana ja vaara jäädä mottiin ilmeinen.Joutomaan puolustamiseen ei kannattanut hukata resursseja.
hehe saivartelun huippu;) "Se tekee n.130 km/n 14 pv eli n. 9.28571 km/pv."
Sehän on tietysti miten ja mistä
mitataan.Paljoko oli matkaa itäkannaksen halkijuoksulla -41 ja paljonko -44?
Jos mitataa itäkannaksen kauvimmaisesta suomalaisten hallussa olleesta kolkasta matka Viipurin kautta Säkkijärvelle niin ei taida 180 km riittää? Entäpä sitten vielä jos ja kun käytettin tieverkkoa?
Nämä tällaiset nyanssitason spekulaatiot ovat tietysti aivan turhia ja ovat omiaan vain tampereen komulle ja muille jänkkääjille.Se on tietysti kiva että jänkkäävät nih menee aikaa varsinaiselta pahanteolata.
Näinhän se meni,kymmenessä päivässä Puna-Armeija pääsi juhlimaan Viipurin val-
loitusta. Aika velikultia :)
Ja välittömästi valtauksen jälkeen yrittää jatkaa hyökkäystä Kivisillan ja Tienhaaran maastossa! Mutta täällä tullikin stoppi ja suomalaiset saivat keskitettyä läpimurtokohtaan useiden patteristojen tulen. Tällöin 'aika velikultien' suolet roikkuivat lepikossa puiden oksilla! Pari päivää neukku yritti kunnes uskoi, ettei tästä mennä'. Seuraavaksi se siirtyi yrittämään samaa Tali-Ihantalaan tunnetuin seurauksin!
Hienoa, että Bupi osaa arvostaa veteraaniemme saavutuksia. Ilman heitä olisit jonottanut Suomessa lihaa yli 40 vuotta!
Suuri kiitos kuuluu myös ryssälentäjille, jotka eivät osuneet rata-ja tieverkkoon. Näin saatiin joukkojen siirrot tehtyä nopeasti.
Tyurha sitä on kiitellä! Ei "aika velikullat" oikein osuneet! Hyvä niin!
Niin, Suomen nerokas sodanjohto ei ymmärtänyt ettei Puna-Armeija aio jättää satojen kilometrien syvyistä rintaman pullistumaa selustaansa Syvärille.
Ja "nerokas sotapäällikkö sankarisi kusimutteri" höpisi "tykistön olevan jumala" ja silti kaikissa suurhyökkäyksen kohdissa marssitti iskudivisioonat suoraan suomalaisten tykistökeskitykseen.
Kyullä menettelyyn on looginen selitys eli spekulointi, joka meni pieleen.
Suomen johto ei uskonut suurhyökkäykseen Kannaksella 1944, koska se tuntui hölmölle neukkunäkökulmasta käsin.
Itä-Karjalaa haluttiin pitää mahdollisia neuvotteluja dsilmälläpitäen eräänlaisena 'vaihtarina', jolla olisi voitu tingata etuja vanhalla rajalla. Jotta laaja Itä-Karjalan alue ylipäätään voitiin pitää miehiutettyinä niin se vaati melkoisen määrän divisioonia.
Stalin suurhyökkäys tuli ylimmälle johdolle yllätyksenä ja hyökkäys onnistuttiin pysäyttämään vasta luopumalla Itä-Karjalasta ja siirtämällä useita divisioonia Kannaksella. Näin saatiin puolustus sitkistymään ja Stalinin iskudivisioonat löivät päätään seinään!
"Suomen johto ei uskonut suurhyökkäykseen Kannaksella 1944, koska se tuntui hölmölle neukkunäkökulmasta käsin."
Ei se mitenkään hölmöltä tuntunut. Saksa oli vielä kesällä 44 kovassa iskussa ja olikin pelättävissä että Saksa käyttää yhdessä suomalaisten kanssa Kannasta salamaiskuun Leningradia vastaan.
Suomessa oli runsaasti saksalaisia joukkoja ja lisää olisi tarpeen vaatiessa tullut paljon ja nopeasti kun suurin osa Viroa oli vielä Saksan hallussa.
Siirtämällä pikavauhtia rintaman sata kilsaa kauemmaksi Leningradista tämä uhka poistui. Tosin se oli poistunut jo tänä aikana muutenkin Saksan rintamatilanteen kääntyessä lyhyessä ajassa perin huonoon suuntaan. Sitä ei kuitenkaan silloin tiedetty kun Kannaksen hyökkäystä suunniteltiin.
Olikin Suomelle suureksi onneksi että Pohjoisviron ratkaisutaistelut Sinimäellä päättyi punaarmeijan voittoon vasta elokuun puolivälissä 44.
Silloin tilanne oli kannaksella jo vakiintunut eikä Ilomantsin suunnalla vihollinen hyökännyt kuin operatiivisella tasolla.
Suomi oli pelattu pelistä pois kuten Teheranissa kolme suurta olivat sopineet eikä Pohjoissuomessa ja Norjassa olevista saksalaisista ollut mitään uhkaa suursodan mittakaavassa. Ne olivat käytännössä motissa.
"Ei se mitenkään hölmöltä tuntunut. Saksa oli vielä kesällä 44 kovassa iskussa ja olikin pelättävissä että Saksa käyttää yhdessä suomalaisten kanssa Kannasta salamaiskuun Leningradia vastaan."
Ja höpö h höpö. Saksa oli jo täysin lyöty vuoden 1944 puolessavälissä! Minkäänlaisesta vastaiskusta Kannaksella ei ollut pelkoa! Jooseppi tapatti vain 100.000 nuorta valiodivisioonan miestä turhaan!
"Suomessa oli runsaasti saksalaisia joukkoja ja lisää olisi tarpeen vaatiessa tullut paljon ja nopeasti kun suurin osa Viroa oli vielä Saksan hallussa."
Olisi tullut MISTÄ? Saksalaiset joukot olivat pohjoisessa Kiestingissä ja siitä ylöspäin. Saksalaisilla ei ollut mitään ylimääräjengiä millään suunnallla vuonna 1944!
"Siirtämällä pikavauhtia rintaman sata kilsaa kauemmaksi Leningradista tämä uhka poistui. Tosin se oli poistunut jo tänä aikana muutenkin Saksan rintamatilanteen kääntyessä lyhyessä ajassa perin huonoon suuntaan. Sitä ei kuitenkaan silloin tiedetty kun Kannaksen hyökkäystä suunniteltiin."
Koko kesän 1944 suurhyökkäys Kannaksella oli kusimutterin 'hölmön tölmäys'. Samaan olisi päässyt ilman tappioitakin!
"Olikin Suomelle suureksi onneksi että Pohjoisviron ratkaisutaistelut Sinimäellä päättyi punaarmeijan voittoon vasta elokuun puolivälissä 44."
Kyllä vaan. Onneksi saksalaisten ja virolaisten rintama pidätteli pitkään ylivoimaista vihollista!
"Silloin tilanne oli kannaksella jo vakiintunut eikä Ilomantsin suunnalla vihollinen hyökännyt kuin operatiivisella tasolla."
Joka oli niinikjään älytön tölmäys!
"Suomi oli pelattu pelistä pois"
Puna-armeijan hyökkäys oli eliminoitu ja maan miehitysuhka poistunut!
"kuten Teheranissa kolme suurta olivat sopineet eikä Pohjoissuomessa ja Norjassa olevista saksalaisista ollut mitään uhkaa suursodan mittakaavassa. Ne olivat käytännössä motissa."
Ei ne missään motissa olleet vaan vetäytyivät Pohjois-Norjaan!
Viron tilanteella ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Suomalaisten tykistö ja ilmatuki olivat liian vahvoja ja siitä ei olisi pääsyt läpi kuin vaarantamalla operaation Valko-Venäjällä. Kuhlmey tuhosi Suomen ilmavoimien kanssa jatkuvalla syötöllä patarautaa ja kusimutterin iskudivisioonat suolenpätkiksi jauhoi tykistö. Suomella oli pienen perääntymisen jälkeen erittäin vahvat puolustusasemat joita oltaisi tarvittaessa Saksan tuella vahvistettu, selvästi paremmat kuin Virossa.
Vuoden 1944 torjuntataisteluista on kiihkoton laaja teos venäläis-suomalaisena yhteistyönä lukuisine karttapiirroksineen.
Työkaverinani oli monia vuosia Kivisillan ja Tienhaaran taistelujen konekivääriampuja. Hänen kuvauksensa piti aika hyvin yhtä sotahistorian kirjoittajien kanssa.
Kiinnostuneiden kannattaa lukea sotahistoriaa, joka on mahdollisimman objektiivista. Sota-ajan komentajien muistelmat ovat aika paljon henkilökohtaisia käsityksiä ja vievät osittain harhaan. Mutta tunnelmaa ne kuvaavat hyvin. Toveri Kalevin aloitus on aika kehno eikä ansaitse kommentteja.
Suomen tykistö ampui enemmän kuin Stalingradissa ja Leningradissa ammuttiin yhteensä, ilmatuki oli Suomessa suunnilleen yhtä vahvaa kuin Etelä-Venäjällä. Suomen valtaus olisi vaatinut joukkoja Bagrationista, ei voitu riskeerata.
Onko toi tieto saatu RaVaHi-menetelmällä vai onko pelkkää mutua?
RaVaHi = ravistettu vasemmasta hihasta.
Taputetaan nyt vaikka niille sankareille jotka 10:ssä päivässä juoksivat Valkeasaa-
resta,Siestarjoelta ja sieltä jostakin Viipurin läpi kotia kohden :) Kun on se rintaman
murskauksen vuosipäiväkin.Siitä se alkoi Suomen kansan vapaus ilmaista itseään
ilman rajoitettuja ihmisoikeuksia,apartheidiksikin luonnehdittua jollemme halua
käyttää käsitettä vasismi.
Miksi? Paljon suurempi syy on taputtaa NIILLE sankareille, jotka pysyivät vitjassa ja stoppasivat 'aika velikultien' tunkeutumisen sisä-Suomeen ja massaraiskauksien iloihin!
He pelastivat Suomen Viron kohtalolta ja myös siltä, että jokunen jälkeenjäänyt stallarireliikki voi vielä suitsuttaa hiipuvaa aatettaan! Da! Haraso!
Tässä oli tämän kestustelun pihvi lyhykäisyydessään.”miksi teljetä keittiön ovi kun paraatiovi jätetään auki?”
Tällä(kin) palstalla menee kovin äkkiä puurot ja vellit väärään kurkkuun ja pääasia unohtuu. Keskitytään puhumaan asian vierestä tai sättimään toisia. Onnetonta räpeltämistä.
No, tämä onkin Suomi24-keskustelualue alle 5-vuotiaille tai vastaavat tiedot ja taidot hallitseville.
Nämä kaksi otosta kuvaavat tämän palstan tasoa yleensä ja tämän keskustelun tasoa erikseen. Olkaa hyvä, olette sen ansainneet.
Tampereen Kalevi edessä touhuaa naama punaisena ja tampereen stallarit kuuntelee takana. Hiljaa ollaan kun johtaja näyttää mallia.
http://1.bp.blogspot.com/_LrCoB_XgEf8/S4V9cib_-wI/AAAAAAAAAC8/WuY0mEpHW08/s1600/soolo.jpg
Tässä puolestaan kaksi keskenään tälläkin palstalla jänkkäävää turhaketta. Liittykää demareihin niin saatte elämään sisältöä ja käden taidoille käyttöä.
http://4.bp.blogspot.com/-XEkXbnj9KRM/VBrMv93EQ-I/AAAAAAAAAG8/gygxTK8zWkM/s1600/arjen.sankarit.jpg
Kalevi vaikuttaa kovakuntoiselta ollakseen eläkeläinen eikä naamakaan ole sama kuin profiilikuvassa. Kumpi on väärennös?
Toisessa kuvassa on kaksi lahtariveikkaa kisailemassa paremmuudestaan. Aiheina tykin suuntaus ja laukaisu.Kauhavan mies (vasemmalla) on alakynnessä kun panssariyliluutnantti Hämeenlinnasta tykittää.
Vain yksi on joukosta poissa kun minua ei siellä ei näy..paitsi nyt.
Tämä on jo yli 30 vuotta vanha kuva minun synttäreiltä.Sain paljon lahjoja ja kravattikin tahraantui.
http://4.bp.blogspot.com/-iaWgWI83fik/UTQzVPbnljI/AAAAAAAAATI/jP8CNWoutfY/s1600/putkisjussin.juhlapaiva.jpg
Venäläis-Tiltut on pervoa sakkia! Tarkkispoika taas arvatenkin?
Vaan kyllä oli Suomen sankarillinen militaari-apparaatti perin heikossa jamassa kun
antoi voittoisan Puna-Armeijan yllättää itsensä housut kintuissa! Eivät mahtaneet
mitään sille Karjalan männyn takaa yllättäin tulleelle teräsmyrskylle :) -Selitykset
voi lukea sitten Kansa taisteli lehdistä :) Vot!
"aan kyllä oli Suomen sankarillinen militaari-apparaatti perin heikossa jamassa kun
antoi voittoisan Puna-Armeijan yllättää itsensä housut kintuissa! Eivät mahtaneet
mitään sille Karjalan männyn takaa yllättäin tulleelle teräsmyrskylle :)"
Itse asiassa mahtoivat kovastikin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella ja lopuksi löivät vihollisen Ilomantsissa!
Jooseppi menetti yli sata tuhatta 'aika velikultaa' aivan turhassa hyökkäyksessä ja ne hengissä selvinneet elivät kurjan elämän rupisessa neukkulassa. Onneksi se elämä oli kuitenkin lyhyt, koska tuohon aikaan harva neukkumies ylsi edes 60:een ikävuoteen!
Vot! Haraso!
Toisen maailmansodan historia on hyvin tutkittu ja kukaan ei ole tuonut ainakaan Suomen osalta keskusteluun mitään uutta. Lähinnä on esitetty joukko yksinkertaisia iskulauseíta.
Ei todellakaan ole ihme, että Suomen kommarit ja ehkä noin parikymmentä Suomessa majailevaa putinistia kuuluvat hupenevaan luonnonvaraan, joka kaipaa harvinaisuuden vuoksi suojelua. Tehtävän voisi ottaa vastaan museovirasto tai maailman luonnonsuojelusäätiö.
-----Tähänastiset vastaukset kun ovat olleet lähinnä pomppu- tai lahtareiden hyvin osaamaa pilvilinnatasoa.----
Niin, tiettyjen jargonien toistelua pyrkimättä itse asiaan.