olen alkanut kyseenalaistamaan uskoani Jumalaan ja raamatun oppeihin viimeaikoina todella voimakkaasti.
syynä tälle on tutustumiseni tieteiskirjallisuuteen, sekä lukuisat dokumentti-elokuvat joita olen intohimoisesti katsonut kuluneen vuoden aikana useita kymmeniä.
Nyt haluaisinkin, että te arvoisat kanssaihmiset vastaisitte minua askarruttaviin kysymyksiin. pyydän asiallisuutta, sekä perusteltuja vastauksia, kiitos. (tottakai myös muihinkin uskontokuntiin kuuluvat sekä ateistit ovat yhtälailla tervetulleita keskustelemaan, eikä ainoastaan kristityt:) )
1. tieteessä kaikkeuden syntyteorioita on lukuisia mutta niistä aniharva näyttäisi vaativan jumalan olemassaoloa. onko siis tiede väärässä vai onko tosiaankin niin, että raamatun opit ovat muinaisten ihmisten arvailuja luomiskertomuksineen?
2. ainoa syy, miksi edelleen en uskalla uskostani luopua on pelko helvetistä mutta toisaalta, onko minulla syytä uskoa tuonpuoleiseen elämään?
3. pitkän pohdinnan jälkeen olen miettinyt, että miksi haluaisin ikuisuutta? varsinkin, kun poikani on ateisti ja mikäli ei tule uskoon, palaa hän ikuisesti helvetissä. miksi haluaisin viettää ikuisuuden taivaassa, kun minulle rakkain ihminen tässä maailmassa kärsii IKUISUUDEN?
4. en henkilökohtaisesti ole ikinä saanut muuta vastausta Jumalan olemassaolosta kuin että "pitää vain uskoa". Tuon periaatten pohjalta en usko ikinä mihinkään, joten miksi siis Jumalaan?
kiitos vastauksistanne jo etukäteen ja "siunausta" kaikille teille!
syynä tälle on tutustumiseni tieteiskirjallisuuteen, sekä lukuisat dokumentti-elokuvat joita olen intohimoisesti katsonut kuluneen vuoden aikana useita kymmeniä.
Nyt haluaisinkin, että te arvoisat kanssaihmiset vastaisitte minua askarruttaviin kysymyksiin. pyydän asiallisuutta, sekä perusteltuja vastauksia, kiitos. (tottakai myös muihinkin uskontokuntiin kuuluvat sekä ateistit ovat yhtälailla tervetulleita keskustelemaan, eikä ainoastaan kristityt:) )
1. tieteessä kaikkeuden syntyteorioita on lukuisia mutta niistä aniharva näyttäisi vaativan jumalan olemassaoloa. onko siis tiede väärässä vai onko tosiaankin niin, että raamatun opit ovat muinaisten ihmisten arvailuja luomiskertomuksineen?
2. ainoa syy, miksi edelleen en uskalla uskostani luopua on pelko helvetistä mutta toisaalta, onko minulla syytä uskoa tuonpuoleiseen elämään?
3. pitkän pohdinnan jälkeen olen miettinyt, että miksi haluaisin ikuisuutta? varsinkin, kun poikani on ateisti ja mikäli ei tule uskoon, palaa hän ikuisesti helvetissä. miksi haluaisin viettää ikuisuuden taivaassa, kun minulle rakkain ihminen tässä maailmassa kärsii IKUISUUDEN?
4. en henkilökohtaisesti ole ikinä saanut muuta vastausta Jumalan olemassaolosta kuin että "pitää vain uskoa". Tuon periaatten pohjalta en usko ikinä mihinkään, joten miksi siis Jumalaan?
kiitos vastauksistanne jo etukäteen ja "siunausta" kaikille teille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aloituksesi antaa ymmärtää että olet keskivertoälykäs. En usko aloituksesi vilpittömyyteen ollenkaan, kysymysten asettelu ja niiden luonne ontuu. Siunausta siitä huolimatta!
aikoinaan äidinkieleni oli 5 kouluarvosanalla, enkä sen kummemmin muutenkaan mieti tekstini ulkoasua, vaan annan tekstin tulla sellaisenaan pihalle.
pahoittelut, mikäli se häiritsee mutta todellakin tahtoisin vastauksia.
kanssaihmisten kanssa kasvotusten keskustelu kun ei koskaan ole objektiivista, vaan aina niin, että uskovainen tukee omaa kantaansa, eikä edes suostu pohtimaan vaihtoehtoja ja ateistit lähinnä pilkkaavat uskomista rakentavan keskustelun sijaan.
kiitos kuitenkin vastauksestasi.
Kyllä Raamattu ontuu pahasti. Tuom.9:8-15. Toinen Raamatun kohta. Job.12:7-9. Tarvitaan uskoa, että nämä Raamattun paikat on totta.