”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1.Tes.5:19-21)
Olen koonnut kymmeneen kirjoitukseen tietoa siitä, millaisia profetioita meille on tarjolla ja miten niihin tulisi suhtautua. Kerron myös, miten koetella profetian luotettavuus ilman, että kriittisyyden puskassa lapsi menee pesuveden mukana, ja ehkä tärkeäkin viesti jää ymmärtämättä.
http://www.reijotelaranta.fi/etusivu/miten_suhtautua_profetioihin/
Olen koonnut kymmeneen kirjoitukseen tietoa siitä, millaisia profetioita meille on tarjolla ja miten niihin tulisi suhtautua. Kerron myös, miten koetella profetian luotettavuus ilman, että kriittisyyden puskassa lapsi menee pesuveden mukana, ja ehkä tärkeäkin viesti jää ymmärtämättä.
http://www.reijotelaranta.fi/etusivu/miten_suhtautua_profetioihin/
Vastaukset 4
Vanhimmat
jarmo sanoo että ei saa koetella!
Entä oma järkesi?
Maailman muuttuminen ja uskonnon merkityksen väheneminen länsimaissa ovat olleet väistämättömiä tapahtumia. Hyvänä vertailukohtana ovat islamilaiset maat, joissa kehitys pääsääntöisesti on pysähtynyt. Uutta ei luoda, keksintöjä ei tehdä ja kaikkea uutta keskitytään vastustamaan, koska se ei uskoon sovi.
Islamilaisten maiden esimerkki antaa meille selvän käsityksen siitä, millainen maa Suomikin olisi, mikäli yhteiskuntamme ei olisi maallistunut. Ilmeisesti Suomen hurskaat kristityt haluaisivat yhteiskuntaa, jossa kaikki olisi kuin "ennen", sillä mystisellä aikaudella, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt.
Ilmeisesti uskovaisista osa haluaisi yhteiskuntaa, jossa mies elättäisi perheensä työllään ja vaimo hoitaisi lapsikatrasta kotona. Avioeroja tietenkään ei olisi, sillä naiset olisivat riippuvaisia miehistään, jos ongelmia olisi, ne pidettäisiin piilossa. Olennainen osa juttua olisi se, että "synti" voitaisiin julkisesti tuomita. Sehän se tärkeintä olisikin!
Yhä useammin tulee sellainen olo, että hyvin harva ihminen näyttää ymmärtävän sitä, millaisten vaiheiden kautta Suomestakin on nykyaikainen valtio tullut. Monilla on sellainen kuva, että ennen muinoin elämä oli jotenkin idyllistä ja harmoonista. Elo oli ilmeisesti kuin Jehovan Todistajien Vartiotorni-lehden kannessa: lapset leikkivät ja hymyilevät vanhemmat seurasivat sivusta. Kaikki olivat vakaasti uskossa ja mikään ei uhannut ihanaa eloa.
Valitettavasti tuo visio ei ole oikea. Vielä vaikkapa sotien jälkeenkin elämä maassamme oli kovaa. Hyvin pieni osa keskustelijoista tietänee oikein mitään niistä ajoista, ellei sitten ole keskustellut vanhusten kanssa.
Sitä kovaa aikaa näemmä jotkut haikailevat takaisin. Sehän on kai joidenkin kristittyjen unelma: kova työ ja ankara elämä pitävät ihmiset kurissa ja nuhteessa ja uskossa!
Ja paras palkinto on, kun syntiset - ne muut! - pääsee tuomitsemaan.
Mitenkön suhtautua profetioihin? Vaivautuneesti naureskellen.