Hei, mulla on ollut seuraavia oireita viimeisen kahden vuoden aikana, ja lisääntyvissä määrin viim. puolen vuoden aikana.
En ole koskaan saanut minkäänlasta rajua kohtausta kuten tajunnan menettämistä. Mutta ns todellisuudentajun menettämisiä on ollut todella paljon ja jo siinä määrin, että tunnistan itse niiden kulun alusta loppuun.
"Kohtaus" alkaa aina puristavalla tunteella päässä, sydän alkaa hakkaamaan ja huulista lähtee tunto ja niitä pistelee. Nilkat ja ranteet tuntuvat jäykiltä. Menen ihan omaan todellisuuteen. Pystyn toimimaan, esim tekemään töitä, mutta näen ikäänkuin kaksi todellisuutta, oman päänsisäisen ja ulkopuolisen. Yksinkertaiset tehtävät tuntuvat todella hankalilta ja niihin pitää keskittyä todella (esim. pahvilaatikon purkaminen). Kuulen jos minulle puhutaan, mutta en sisäistä sitä. Vaikka kuinka yritän "skarpata", niin en saa otetta mistään. Pyörryttää ja jotenkin pelottaa. Keskityn vaan siihen että koitan olla normaalisti. Nämä kestävät usein 5 min - 2 h.
Pahimillaan fyysisesti ranteeni kramppaavat, niin että en voi pitää niitä rentona, vaan sormet ovat "koukussa".
Pahimmillaan henkisesti, en todella tiedä, olenko tulossa hulluksi, pyörrynkö, enkä erota mikä on oikeasti todellista.
"Kohtauksen" jälkeen päässä vilisee, tuntuu kuin olisi juossut maratonin ja tehnyt kuusi tuntia matikan koetta. Väsyttää tuhottomasti ja tuntuu ettei jaksa puhua. Olo on tavallaan helpottunut, koska pahin on ohi, mutta olo saattaa olla heikko parikin päivää.
Alkoholia en voi juoda, koska sen jälkeen oloja tulee useammin ja ne kestävät pidempään.
"Kohtauksia" tulee useimmiten jos olen väsynyt tai stressaantunut. Mutta niitä tulee myös ihan yllättävissä tilanteissa. Täysin levänneenä, rentoja jne.
Juttelin ystäväni kanssa kenellä on epilepsia ja hän neuvoi minua menemään lääkäriin.
Onko teillä kokemuksia vastaavista lievistä oireista? Haluaisin vain selvyyden siihen mistä kaikki johtuu, oli sitten syy mikä tahansa
Kiitos jo etukäteen!
En ole koskaan saanut minkäänlasta rajua kohtausta kuten tajunnan menettämistä. Mutta ns todellisuudentajun menettämisiä on ollut todella paljon ja jo siinä määrin, että tunnistan itse niiden kulun alusta loppuun.
"Kohtaus" alkaa aina puristavalla tunteella päässä, sydän alkaa hakkaamaan ja huulista lähtee tunto ja niitä pistelee. Nilkat ja ranteet tuntuvat jäykiltä. Menen ihan omaan todellisuuteen. Pystyn toimimaan, esim tekemään töitä, mutta näen ikäänkuin kaksi todellisuutta, oman päänsisäisen ja ulkopuolisen. Yksinkertaiset tehtävät tuntuvat todella hankalilta ja niihin pitää keskittyä todella (esim. pahvilaatikon purkaminen). Kuulen jos minulle puhutaan, mutta en sisäistä sitä. Vaikka kuinka yritän "skarpata", niin en saa otetta mistään. Pyörryttää ja jotenkin pelottaa. Keskityn vaan siihen että koitan olla normaalisti. Nämä kestävät usein 5 min - 2 h.
Pahimillaan fyysisesti ranteeni kramppaavat, niin että en voi pitää niitä rentona, vaan sormet ovat "koukussa".
Pahimmillaan henkisesti, en todella tiedä, olenko tulossa hulluksi, pyörrynkö, enkä erota mikä on oikeasti todellista.
"Kohtauksen" jälkeen päässä vilisee, tuntuu kuin olisi juossut maratonin ja tehnyt kuusi tuntia matikan koetta. Väsyttää tuhottomasti ja tuntuu ettei jaksa puhua. Olo on tavallaan helpottunut, koska pahin on ohi, mutta olo saattaa olla heikko parikin päivää.
Alkoholia en voi juoda, koska sen jälkeen oloja tulee useammin ja ne kestävät pidempään.
"Kohtauksia" tulee useimmiten jos olen väsynyt tai stressaantunut. Mutta niitä tulee myös ihan yllättävissä tilanteissa. Täysin levänneenä, rentoja jne.
Juttelin ystäväni kanssa kenellä on epilepsia ja hän neuvoi minua menemään lääkäriin.
Onko teillä kokemuksia vastaavista lievistä oireista? Haluaisin vain selvyyden siihen mistä kaikki johtuu, oli sitten syy mikä tahansa
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.