Onko tyhmyys synti?

ole, mutta on se suuri häpeä.

levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. Hän istuu talonsa ovella kutsumassa ohikulkijoita" (Snl.9:13->) ...ja houkuttelee varastamaan ja elämään irstaasti.

Paavali opetti, että "Herrassa ei kuitenkaan ole miestä eikä naista." Kun Paavali kielsi naisia puhumasta seurakunnassa, hän saattoi tarkoittaa, ettei sananlaskun kaltaista tyhmyyttä saa seurakunnassa kukaan opettaa, ei lihan mieliset miehet eikä lihan mieliset naiset!

sinua sen osalta synnistä syytetään.

Tyhmyys ei ole synti.
Silloinhan ihmiset olisivat eri arvoisessa asemassa.
Nyt Jumalan Sana sanoo:
"Tällä tiellä ei kukaan eksy, eivät hullutkaan".

Kysymys on tietenkin "hulluuden" laadusta.
On siunattuja hulluja ja jumalattomia hulluja.

Itse asiassa, epäusko on Raamatun mukaan suurinta tyhmyyttä, kaiken lisäksi vielä hulluuttakin:
"Hullu sanoo sydämessään: ei ole Jumalaa."

Hulluus sinänsä ei siis ole synti, ei myöskään tyhmyys - jos tarkoitetaan älykkyyden osamäärää, ajattelun kyvykkyyttä tms.
Epäusko - joka pitää ihmisen koko mielen ja olemuksen pimeänä, olkoon muuten kuinka älykäs tai kyvykäs ihminen tahansa - on synti.

Mitä muuten itse tarkoitat sanalla "synti", kysymyksen esittäessäsi?
Etpä varsinaisesti mitään, vai? Haluatpa vain kuulla, kuinka nämä "tyhmät" ja "kiihkoilevat" uskovaiset vastaavat?
Ehkä kysymykseesi sisältyy tölväisy:
Te uskovat kun olette niin tyhmiä jne.?
Eli, me uskovat kun olemme niin tyhmiä että uskomme Raamattuun ja Jumalaan, niin eikös me olla suurimpia syntisiä, koska tyhmyys on synti?
Mielenkiintoista. Tai sitten ei.

No, kaikkea hyvää sinulle Nasse.
Vastaan Raamatun sanoin (niinpäs tietenkin!):

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ILMEISTÄ heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, KUN NIITÄ HÄNEN TEOISSANSA TARKATAAN, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
KEHUESSAAN VIISAITA OLEVANSA HE OVAT TYHMIKSI TULLEET
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo, jotka ovat VAIHTANEET Jumalan totuuden valheeseen...."
Room.1:18-25.

Mikä on todellisen viisauden alku ihmisessä?
Siihenkin vastaa Raamattu.
Se on oman rajallisuutensa myöntäminen ja syntiseksi tuleminen, siis totuuden hyväksyminen, nöyrtyminen rakastavan Jumalan kaikkivaltiuden edessä ja sen alle.

Tästä Sana sanoo mm., että "jos joku teidän (siis uskovien) keskuudessanne luulee olevansa viisas, tulkoon hän ensin tyhmäksi, että hänestä tulisi todellisesti viisas". (vapaa lainaus).
Ja psalmintekijä laulaa: "Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne antavat yksinkertaiselle ymmärrystä jne." (psalmissa 119).

Että Jumalan Sana ja Henki voisi antaa ymmärrystä, täytyy ensin tulla yksinkertaiseksi Jumalan edessä, siis luopua luottamasta omiin ihmistekoisiin viisasteluihinsa.

Onko niin vaikea myöntää, että Jumalan Sana ehkä pitäisikin paikkansa - että olen syntinen, ja että Jumala tietää tähän probleemaani vastauksen,
ja että Sanan sisälliset totuudet voidaan todellakin kokea todeksi ja elää, ilman omaa uskottelua ja psyykkaamista, todellisen Jumalan yhteydessä?
Joillekin sen myöntäminen, edes hypoteettisesti, tuntuu olevan perin vaikeaa - se kun edellyttäisi omien viisasteluiden ja tyhjänpäiväisten näppäryyksien näkemistä oikeassa valossa?

Snl.8.luku Jeesus kertoo itsestään mm.:
"Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
...
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
...
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
...
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää antako sen mennä menojaan.
Autuas se ihminen, joka minua kuulee...
...
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Tulkintani siis on että se Viisaus, joka tässä puhuu, on Jeesus Kristus.
Ei ainoastaan ihminen-Jeesus, vaan se tosi Jumalan Poika, jonka kautta Isä aikojen alussa loi kaiken ja joka myöhemmin tuli ihmiseksi sovittamaan syntiinlangenneen ihmisen Jumalan kanssa.
Jakeessa 12 hän sanoo "Minä, viisaus..."

LISÄKSI KOL.2:3 sanoo uskoville "kaikki viisauden ja tiedon aarteet" ovat kätkettyinä Kristuksessa.
KOL.3:3 mukaan meidän elämämme (uskoontulon eli uudestisyntymisen kautta) on "kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa".

Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat siis Kristuksessa niitä varten, jotka Hänessä ovat.
Se merkitsee Kristuksen tuntemisen sisällistä rikkautta.
Uskovien olisi hyvä lukea Kol.2:2,3 perusteellisesti ja usein? :)

Vielä Raamattu sanoo viisaudesta mm. että Jumalanpelko on viisauden alku.
Käänteisesti: omaan itseensä luottaminen ja turvaaminen ja ihmisviisaudesta kerskaaminen, niin että Jumala selitetään tyhjiin, on kaiken tosi tyhmyyden perusta?

Viisautta on tulla Jeesuksen armahdettavaksi.

- - - - -

Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
(Snl.16:25)

Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.
(Snl.16:2)
Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
(Snl.21:2).
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
(Snl.19:3)

Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
(Snl.19:21).

- - - - -

Herran pelko on kuri viisauteen,
ja kunnian edellä käy nöyryys.
Snl.15:33.

JOKA RIKKOMUKSENSA SALAA, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. (Snl.28:13).
JUMALALLA on paljon anteeksiantamusta. Amen?

Ei ole muutenhan uskovaiset joutuisivat synnittelemään enemmän itseään kuin toisin ajattelijoita