Mitä tapahtuu kuurosokealle, joka on syntymästä saakka ollut kuurosokea ja jos on vielä mykkä, niin mitä tapahtuu näille ihmisille kuoleman jälkeen, joutuvatko kadotukseen?
Tosiuskovien mielestä ainoa ja oikea on: Usko tulee kuulemisesta ja pelastus suun tunnustuksella, muuten ei voi pelastua.
Entä jos on kuurosokea, jolloin ei voi kuulla Hengellistä sanomaa, eikä lukea raamattua, koska ei näe, eikä voi suulla tunnustaa, koska ei ole kuullut, eikä nähnyt, eikä voi myöskään suulla tunnustaa, kuten täytyy tehdä pelastuakseen.
Eihän mykkä voi puhua, miten mykkä voisi suulla tunnustaa ymmärrettävästi.
En ole tällainen herätysliike uskovainen, mutta luotan Jumalan armoon, että Jumala on oikeudenmukainen, mutta eivät taida herätys liikkeiden oikeauskovaiset olla samaa mietä, että Jumalan armo riittää.
Eikö raamattu kiellä tuomitsemasta ketään kadotukseen.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matteus 7:1-5)
Välillä kuulee, kun hurskas ja itseään tosiuskovaisena pitämä ihminen arvostelee häntä vähempi uskovaa tai sellaista, joka ei vielä ole uskossa, että kadotukseen olet matkalla.
Vain Jumala tietää mikä on ihmisen suhde Jumalaan sydämen tasolla ja Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti jokaisen ihmisen.
Tällaista vain mietin....
Tosiuskovien mielestä ainoa ja oikea on: Usko tulee kuulemisesta ja pelastus suun tunnustuksella, muuten ei voi pelastua.
Entä jos on kuurosokea, jolloin ei voi kuulla Hengellistä sanomaa, eikä lukea raamattua, koska ei näe, eikä voi suulla tunnustaa, koska ei ole kuullut, eikä nähnyt, eikä voi myöskään suulla tunnustaa, kuten täytyy tehdä pelastuakseen.
Eihän mykkä voi puhua, miten mykkä voisi suulla tunnustaa ymmärrettävästi.
En ole tällainen herätysliike uskovainen, mutta luotan Jumalan armoon, että Jumala on oikeudenmukainen, mutta eivät taida herätys liikkeiden oikeauskovaiset olla samaa mietä, että Jumalan armo riittää.
Eikö raamattu kiellä tuomitsemasta ketään kadotukseen.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matteus 7:1-5)
Välillä kuulee, kun hurskas ja itseään tosiuskovaisena pitämä ihminen arvostelee häntä vähempi uskovaa tai sellaista, joka ei vielä ole uskossa, että kadotukseen olet matkalla.
Vain Jumala tietää mikä on ihmisen suhde Jumalaan sydämen tasolla ja Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti jokaisen ihmisen.
Tällaista vain mietin....
Vastaukset 27
Vanhimmat
Samaan kategoriaan voidaan lisätä monenlaisista vammaisuuksista kärsiviä ihmisiä. Itse vastasit omaan kysymykseesi. Siunausta!
Sellaiselle ihmiselle ei varmaan käy koskaan mielessäkään jumalat, ne tulevat kaikki suoraan ihmisten kirjoista ja heimoperinteistä.
Sekä kokemuksista. Jumaluskomusten lisäksi on myös myötäsyntyisiä henkisiä, ei varsinaisesti uskonnollisia uskomuksia. Henkisillä uskomuksilla tarkoitan mm. uskomuksia sielusta ja pre-eksistenssistä. Pre-eksistenssiuskomusten myötäsyntyisyyttä saatettiin tieteellisesti tutkia kulttuureissa, joissa joko ajatusta pre-eksistenssistä ei lainkaan esiintynyt tai joissa se oli jopa tuomittavaa harhaoppia.
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140127164835.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed: sciencedaily/mind_brain/spirituality (Spirituality News -- ScienceDaily)
Most studies on immortality or "eternalist" beliefs have focused on people's views of the afterlife.
But these afterlife studies leave one critical question unanswered: where do these beliefs come from? Researchers have long suspected that people develop ideas about the afterlife through cultural exposure, like television or movies, or through religious instruction. But perhaps, thought Emmons, these ideas of immortality actually emerge from our intuition. Just as children learn to talk without formal instruction, maybe they also intuit that part of their mind could exist apart from their body.
Emmons tackled this question by focusing on "prelife," the period before conception, since few cultures have beliefs or views on the subject.
"One persistent belief is that children learn these ideas through school or church. That's what makes the prelife research so cool. It's a very clever way to get at children's beliefs on a topic where they aren't given answers ahead of time."
Emmons interviewed children from an indigenous Shuar village in the Amazon Basin of Ecuador. She chose the group because they have no cultural prelife beliefs,
Most of the urban children were Roman Catholic, a religion that teaches that life begins only at conception.
If cultural influences were paramount, reasoned Emmons, both urban and indigenous children should reject the idea of life before birth.
The results were surprising. Both groups gave remarkably similar answers, despite their radically different cultures.
Even kids who had biological knowledge about reproduction still seemed to think that they had existed in some sort of eternal form.
Mitä sillä on jumalien kanssa tekemistä, että pienet lapset ajattelevat raamatunvastaisesti olleensa olemassa ennen syntymää? Intuitiohan ei ole totuus.
Ei tässä ollut Raamatusta kyse, eikä varsinaisesti jumalistakaan, vaan yleisesti henkisistä ei-indoktrinoiduista uskomuksista. Yleensä materialistit ajattelevat, että kaikki immateriaaliset uskomukset on siirretty sosiaalistamalla lapsiin, mutta niin ei ole. Se materialistien keppihevonen alkaa olla jo käytetty. Samanlaisia tutkimuksia on edellisen lisäksi muitakin.
Seuraava tutkimus osoittaa, että aikuiset sielunkieltäjät yhä implisiittisesti ajattelevat omasta sielullisesta olemassaolostaan samalla lailla kuin lapsena, vaikka eksplisiittisesti sen kieltävätkin. Pätee siis mitä luultavimmin myös tämän palstan sielunkieltäjiin ;)
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/11/141103114142.htm
Anglin found that her subjects' implicit beliefs about the soul and the afterlife were close to what they remembered as their childhood beliefs. But those implicit beliefs were often very different from their explicit beliefs -- what they _said_ they believed now.
She complared implicit belief by religious affiliation, including believers and non-believers, and found no difference between them. "That suggests that implicit beliefs are equally strong among religious and non-religious people," she said.
Se ehdottaa myös, että eksplisiittinen uskomus on valintakysymys - kysymys on vapaasta valinnasta.
Anglin used a well-known statistical tool, the Implicit Association Test, to gauge subjects' implicit beliefs about the soul and afterlife. In that test, each subject sees two concept words paired on the top of his or her computer screen -- in this case, "soul" paired either with "real" or "fake" to gauge his or her beliefs about the soul; "soul" paired either with "eternal" or "death" to address beliefs about the afterlife. A series of words is then flashed on the screen, and the subject must indicate by pressing a key whether each word fits with the two words on top.
Implisiittiset uskomukset ongittiin tällä tavoin esiin. Havaittiin, että implisiittiset uskomukset vastasivat sitä, mitä kukin muisti uskoneensa lapsena - ja edellinen tutkimushan näytti, että ainakin osa näistä uskomuksista on peräisin jostakin muualta kuin yhteiskunnasta. Mitään eroa ei ollut "uskovien" ja "ei-uskovien" implisiittisissä uskomuksissa. Ei siten ihme, jos materialisteilla henkiset asiat aina vähän näivertää, koska heillä on jatkuva sisäinen ristiriita käynnissä - he joutuvat jatkuvasti aktiivisesti kiistämään alitajuisten uskomustensa sisällön.
Käytän tässä tarkoituksella termiä "materialisti" termin "ei-uskovainen" sijasta, koska terminologiassani ”uskovaisuus” liittyy johonkin tiettyyn uskontoon, ja lasten sisä- tai myötäsyntyiset uskomukset eivät luultavasti koskaan sisällä minkään tietyn uskonnon eksplisiittisiä dogmeja. Sen sijaan ne lasten uskomukset ovat luonteeltaan ei-materialistisia, yleisellä uskontoriippumattomalla tavalla. Näin oli minullakin: olen ollut olemassa ennen ruumiini syntymää ja olen tullut tänne jostakin. Tämä käsitys oli selvä, ja se säilyi vaikka vanhempani yrittivät indoktrinoida biologista käsitystä itsestäni minuun (uskonnollista indoktrinointia sekin). Myötäsyntyisiä selkeitä uskomuksia jumalasta/jumalista minulla ei ollut, vaan ensimmäinen kysymykseni silloin kun jumalan käsite (hyvin autoritäärisenä ja autoritääriseen tapaan) minulle lapsena esitettiin, oli syvä huokaus ja kysymys: "Yksi vai monta jumalaa?" "Yksi", oli vastaus. "Jaaha. Selvä".
Sitten myöhemmin koulussa ja pyhäkoulussa indoktrinoitiin Israelin jumalaa siksi "yhdeksi ainoaksi jumalaksi". Koskaan en sitä sellaisenaan nielaissut, vaikka usko(i)nkin sen(kin) uskonnon sisältävän jotakin totuutta, kuten kaikkien muidenkin lähtökohdiltaan rehellisten uskontojen. Nykyään ajattelen transteistiseen tapaan, että on vain makuasian kaltainen terminvalintakysymys, nimitetäänkö perimmäistä todellisuutta ja kaiken muun olevan alkusyytä jumalaksi vai ei. Riittää ymmärtää, että se kaiken pohja ei ole erillinen meistä, vaan se on oma syvin, perimmäinen itsemme.
Sun kannattaa liimata autosi takalasiin tarra TÄSSÄ AJAA JUMALA!
On valintakysymys kuka käski kirjoittaa:
" Sun kannattaa liimata autosi takalasiin tarra TÄSSÄ AJAA JUMALA"
Sinun mielesi=Jumalasi antoi käskyn.
Kukaan ei kuitenkaan voi toimia ajatustensa eikä mielensä ulkopuolella. Eli mielesi on Jumala tai mielessäsi on jumala jälkimäinen sanamuoto antaa ikään kuin valinnan jostain muusta. Kuitenkin toimit vasta sitten kun Mielesi (jumalasi) antaa sinun kehollesi käskyn tehdä tai jättää tekemättä.
Jumala on sisällisesti teissä ikivanha lause- Valintasi on millaisen jumalankuvan tekosi sinusta antaa lukijalle, kuulijalle, kaverille. Minusta kuvasi on täydellinen. Luoja ei luo epätäydellistä.
Intuitio saattaa hyvinkin osoittaa kaikenlaisiin uskomuksiin, joita emme kuitenkaan voi osoittaa todeksi. Eromme on lähinnä se, että sinä pidät intuitiivista ymmärrystä totuuteen viittaavana.
"Ei tässä ollut Raamatusta kyse, eikä varsinaisesti jumalistakaan, vaan yleisesti henkisistä ei-indoktrinoiduista uskomuksista. Yleensä materialistit ajattelevat, että kaikki immateriaaliset uskomukset on siirretty sosiaalistamalla lapsiin, mutta niin ei ole. Se materialistien keppihevonen alkaa olla jo käytetty. Samanlaisia tutkimuksia on edellisen lisäksi muitakin."
Ei välttämättä kaikki materialistit ajattele näin. Minusta monet kirjallisten uskontojen ajatukset on usein pehmennetty ihmisen intuition kautta, joka saattaa viitata vastaavanlaisiin käsitteisiin monilla meistä. Ihmisen synnynnäinen empatia voi olla tietynlaiseksi intuitioksi kiteytetty, jonka pohjalta ihmiset eivät noudata epäinhimillisiä käskyjä niin herkästi uskonnollisesta tai poliittisesta indoktrinaatiosta huolimatta.
"Seuraava tutkimus osoittaa, että aikuiset sielunkieltäjät yhä implisiittisesti ajattelevat omasta sielullisesta olemassaolostaan samalla lailla kuin lapsena, vaikka eksplisiittisesti sen kieltävätkin. Pätee siis mitä luultavimmin myös tämän palstan sielunkieltäjiin ;)"
En muista minulla olleen minkäänlaisia ajatuksia sielullisesta olemassaolosta lapsena. Aikuisiällä toki olen kokeellisesti rukousten, meditaation ja uskonnollisen rituaalin kautta kokemuksellisesti kartoittaa moista uskomusta. Kaikennäköistä mielenkiintoista olen kokemuksellisella tasolla löytänyt, mutta en mitään, joka viittaisi sielun olemassaoloon. Olen mietiskelyssä päässyt tilaan, jota voi kutsua iäisyyden saavuttamiseksi mutta se on minusta silti subjektiivinen tila eikä todista mitään. Koen ymmärtäväni sellaisia, jotka pitävät tuota tilaa evidenssinä jostakin korkeammasta tai sielusta. Minulle se ei sellaista ollut.
"Anglin found that her subjects' implicit beliefs about the soul and the afterlife were close to what they remembered as their childhood beliefs. But those implicit beliefs were often very different from their explicit beliefs -- what they _said_ they believed now."
Joku voi toki uskoa toisin kuin sanoo. "Often" ei ole abstraktisi siteerauksessa mitenkään määritelty. Onko se merkittävä ero vai ei? Ja siitä miten erotellaan implisiittinen ja eksplisiittinen uskomus. Joku voi tuntea olevansa kuolematon sielu, kuten pakanoilla oli tapana, mutta silti ottaa järjen käteen miettiessään asiaa.
"Ei siten ihme, jos materialisteilla henkiset asiat aina vähän näivertää, koska heillä on jatkuva sisäinen ristiriita käynnissä - he joutuvat jatkuvasti aktiivisesti kiistämään alitajuisten uskomustensa sisällön."
Sama ilmeisesti pätee ei-materialisteihin, jotka haluavat usein uskoa materialistejenkin uskovan lopulta samalla tavalla kuin he.
"Käytän tässä tarkoituksella termiä "materialisti" termin "ei-uskovainen" sijasta, koska terminologiassani ”uskovaisuus” liittyy johonkin tiettyyn uskontoon, ja lasten sisä- tai myötäsyntyiset uskomukset eivät luultavasti koskaan sisällä minkään tietyn uskonnon eksplisiittisiä dogmeja."
Voisin väittää vastaan, mutta aihe ei ole tässä kohtaa minusta tärkeä ja veisi sivuraiteille.
"Sen sijaan ne lasten uskomukset ovat luonteeltaan ei-materialistisia, yleisellä uskontoriippumattomalla tavalla. Näin oli minullakin: olen ollut olemassa ennen ruumiini syntymää ja olen tullut tänne jostakin"
Toki, ennenkuin ihminen kokee tarpeeksi todellista maailmaa on aivokopassa dominoiva kaikenlaisia uskomuksia. Kun lapsi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa, hän korjaa itsekin monet näistä ennakkoluuloista.
"Myötäsyntyisiä selkeitä uskomuksia jumalasta/jumalista minulla ei ollut, vaan ensimmäinen kysymykseni silloin kun jumalan käsite (hyvin autoritäärisenä ja autoritääriseen tapaan) minulle lapsena esitettiin, oli syvä huokaus ja kysymys: "Yksi vai monta jumalaa?" "Yksi", oli vastaus. "Jaaha. Selvä". "
Näin minäkin ajattelin jumalista. Olivat minulle yhdentekeviä jo lapsenakin, eivätkä käyneet järkeen. Sama huvittuneisuus kuin sinullakin, on säilynyt aikuisuuteen asti. Saamani uhkaukset tosin tekivät neutraaliudesta ja ilmaisemattomasta huvittuneisuudesta kriittisempää.
"Sitten myöhemmin koulussa ja pyhäkoulussa indoktrinoitiin Israelin jumalaa siksi "yhdeksi ainoaksi jumalaksi"."
Israelin jumalia ei alunperin ollut vain yhtä sielläkään.
"vaikka usko(i)nkin sen(kin) uskonnon sisältävän jotakin totuutta, kuten kaikkien muidenkin lähtökohdiltaan rehellisten uskontojen. Nykyään ajattelen transteistiseen tapaan, että on vain makuasian kaltainen terminvalintakysymys, nimitetäänkö perimmäistä todellisuutta ja kaiken muun olevan alkusyytä jumalaksi vai ei. "
Toki lähes kaikkien uskontojen fiksumpi osa on valinnut juurikin jonkinlaisen transteismin tms, mutta ovat siitä usein maksaneet hengellään.
"Riittää ymmärtää, että se kaiken pohja ei ole erillinen meistä, vaan se on oma syvin, perimmäinen itsemme."
Toivotaan että olet oikeassa ja tämä painajaismainen väkivaltaisten uskontojen ja poliittisten ideologioiden vastenmielinen ihmisten jalompien ominaisuuksien alistaminen on vain harhaa jossain jaetussa unessa.
Mutta vaihtoehtokaan ei ole. Jos minä olen oikeassa kaikella on aikansa ja myös nämä väkivalta ja pakotusuunot nukkuvat ikuista unta samojen sammalten alla kuin ne meistä, jotka haluamme vain elää elämäänsä rauhassa tai auttaa ihmiskuntaa eteenpäin.
*vaihtoehtokaan ei ole paha
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Se pelastuu, mutta me syntiset emme ilman uskoa Jeesukseen.
Mistä tiedät? Et mistään, se on vain sinun mielipiteesi, joka ei perustu mihinkään.
Sinunkin mielipiteesi on vain sinun ja perustuu päätelmiisi.
Haluaisit auttaa ihmiskuntaa eteenpäin, sehän on erittäin hieno asia. Ei ole minulle käynyt vielä selville, minne luotsaisit maailmaamme, suurempaan henkiseen tietoisuuteen (itämainen mystiikka, buddhalaisuus) vai mihin.
Olisiko sinulla kenties keinot tuottaa rakkautta ja hyväksyntää ihmisten välille. Ennen kaikkea olisin mielenkiinnolla kuulemassa, miten nostaisit elämässään epäonnistuneen jaloilleen. Ehkäpä sinun luotsaamassa maailmassa ei olisikaan epätäydellisyyttä, kenties ei aloituksessa mainittua kuuromykkää sokeaakaan.
Vaikka annatkin ymmärtää, että olet jumalat punninnut ja köykäisiksi havainnut, et kuitenkaan vakuuta siitä, että kannattaisi seurata esimerkkiäsi.
Jollain tapaa kommentoidessasi eri keskusteluissa, varsinkin uskovaisia, olen huomaavinani aika vahvan agression. Minä yksinkertaista psykologiaa käyttävänä tulkitsen sinulla olevan poikkeuksellisen paljon vihaa ja katkeruutta.
Tiellä maailman auttajaksi näkisin oman katkeruuden ja vihan voittamisen, näin alkuun.
"Sinunkin mielipiteesi on vain sinun ja perustuu päätelmiisi."
Uskotko, että kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia? Minun mielestäni jostain lahkosta tai uskonnosta omaksuttu mielipide ei ole minkään arvoinen, ellei sitä kyetä todistamaan käytännössä.
"Haluaisit auttaa ihmiskuntaa eteenpäin, sehän on erittäin hieno asia. Ei ole minulle käynyt vielä selville, minne luotsaisit maailmaamme, suurempaan henkiseen tietoisuuteen (itämainen mystiikka, buddhalaisuus) vai mihin."
No miten sellaiset asiat voivat selvitä mistä ei ole keskusteltu? Minulle riittää yksittäiset asiat, en ole mikään idealisti.
Mystiikka on umpikuja sekin, joskaan ei niin yksioikoinen kuin ihmisten syrjiminen pölyisten kirjojen pohjalta.
"Olisiko sinulla kenties keinot tuottaa rakkautta ja hyväksyntää ihmisten välille"
Ihmiset rakastuvat luonnostaan, siihen ei ole koskaan apuvälineitä tarvittu.
Hyväksynnältä voi vaan poistaa luonnottomia esteitä, kuten uskonnollisen vihan homoseksuaaleja kohtaan.
"Ennen kaikkea olisin mielenkiinnolla kuulemassa, miten nostaisit elämässään epäonnistuneen jaloilleen."
Mikä on epäonnistuminen? Se on ainoastaan se, että kuvittelee elämän olevan peli jossa on tavoitteita, eikä niitä saavuta. Kun hylkää pelin säännöt, on vapaa(enkä tarkoita lainrikkomista, ymmärrät kyllä) ja voi pikkuhiljaa uudistua kunhan pysyy hengissä.
Vietä aikaa luonnossa, paranna elintapojasi ja opettele tuntemaan itsesi. Ei pidä jäädä itkemään omaa osaansa, huonoa ja epäoikeudenmukaista kohtelua tai odottamaan sitä että mielikuvitusolennot tulevat auttamaan. Sillä ne eivät tule. Korkeintaan pääset johonkin kirjojen avulla itsesi luomaan mielikuvitusmaailmaan, joka on niin ohut kupla, että se puhkeaa ensimmäisestä vastoinkäynnistä.
"Ehkäpä sinun luotsaamassa maailmassa ei olisikaan epätäydellisyyttä, kenties ei aloituksessa mainittua kuuromykkää sokeaakaan."
Ei minulla ole mitään valtapyrkimyksiä. Minusta jokaiselle on paikka tässä maailmassa, joka ei ole kyvytön hyväksymään erilaisuutta.
"Vaikka annatkin ymmärtää, että olet jumalat punninnut ja köykäisiksi havainnut, et kuitenkaan vakuuta siitä, että kannattaisi seurata esimerkkiäsi."
Tehtäväni ei ole olla esimerkki. Jos joku alkaa ajatella itsenäisesti, vaikka täysin erilailla kuin minä, olen tyytyväinen.
"Jollain tapaa kommentoidessasi eri keskusteluissa, varsinkin uskovaisia, olen huomaavinani aika vahvan agression. Minä yksinkertaista psykologiaa käyttävänä tulkitsen sinulla olevan poikkeuksellisen paljon vihaa ja katkeruutta."
Näet palapelistä yhdestä palasen ja teet johtopäätöksen kokonaisuudesta. Ei minulla ole mitään vihaa uskovaisia kohtaan, jotka eivät sitä vihaa muihin suuntaa. Minulla on ollut uskovaisia keskustelukumppaneita joiden kanssa olemme voineet puhua samanarvoisina.
"Tiellä maailman auttajaksi näkisin oman katkeruuden ja vihan voittamisen, näin alkuun."
'En ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan miekan' sanoi eräs arvostamani kirjasankari. Ei tässä vihalla olla liikkeellä.
Kirjoitusvirheitä jäi mutta jääköön.
Hyvä kirjoitus :) saisipa tämmöisen kaikiin seurakuntiin vaikkapa ilmoitustaululle :)
vauvana kuolleelle?
sinulle?
Kuurosokeiden kanssa kommunikoidaan esim kirjoittamalla käteen.
Syvästi vajaamielinen on tietenkin ihminen, joka ei välttämättä edes käsitä olevansa olemassa ja pitkälle dementoitunut vanhus lähestyy tuota samaa tilaa.
Ajatuskin jostain Jumalasta kyttäämässä jokaisen Urpon ja Lissun tekemisiä on kohtalaisen suuruudenhullu ajatus. Sielu ja synti on ihmisen keksimiä juttuja kuten vaikkapa uudelleensyntyminenkin.
Saattaa olla myös, että sieluttomuus ja uudelleensyntymättömys ovat ihmisten keksimiä juttuja.
Mitä tapahtuu kuurosokealle, joka on syntymästä saakka ollut kuurosokea ja jos on vielä mykkä..
Miten paljon helpompaa onkaan miljoonin eri tavoin olla puuttumatta kaiken maailman riitoihin kuurosokeana. Näkökulma tämäkin vai mitä. Ei pysty tekemään syntiä lainkaan niin helposti
Ihminen on sitä mitä valitsee ja jokainen valitsee joka hetki
Synti on mielikuvitusta. Ei sellaista voi muutenkaan tehdä.
Aivan oikein, on joskus huonoja valintoja
Jos on kuuro ja sokea ei tee pahaa, joten uskon että pelastuu, ei vammaisia rangaista siitä mitä he ovat, vaan Jumala parantaa kun he ovat taivaassa.
"joten uskon että pelastuu"
Pelastuu keneltä? Ainiin, jumalalta itseltään. Harvassa lastenohjelmassakaan on niin typerää juonikuviota kuin raamatussa. Tässä opuksessa nimittäin jumala uhraa itsensä itselleen pelastaaksen itseluomansa ihmiset häneltä itseltään.
Raamatun mukaan käy näin.
Jesaja 35: 5, 6
"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. ..."
Matteus 11: 5
"Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma."
Jos uskotaan Raamatun Jeesusta, ikuinen elämä on vanhurskaille. Jos voidaan todta, että kuuromykkäsokea on vanhurskas, odottaa häntä ikuinen elämä.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
Vanhurskaus on minun tietojeni mukaan oikeamielisyyttä, oikea ymmärrys ja asenne, joka suuntaa ihmisen totuuteen ja rakkauteen.