Länsimaiden tuho.

Kiittäkää länsimaista EU:ta. Eurabiaa on haukuttu äärioikeistolaiseksi nimitykseksi, mutta jos nyt viitsii seurata laisinkaan Ranskan, Saksan ja sun muiden huseeraamista Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Itä-Euroopassa, niin selvä laajentumishaluhan siinä on taustalla.

Jo 90-luvulla Lipponen puhui televisiolähetyksessä siitä, että EU haluaisi erilaisten sopimuksien muodossa lähentyä Pohjois-Afrikan kanssa. Sitähän nämä Gaddafeista, Assadeista ja sun muista eroonpääsy edustaa - raivataan hallinnolliset esteet tieltä. Myös jos jonkinlaisia suunnitelmia oli yhteisille foorumeille ja kauppa- ja Schengen-tyylisille sopimuksille.

Ajatus on siis luoda jonkinlainen iso alue, ehkä vapaakauppa tai jotain muuta, missä on tarjolla rutkasti puoli-ilmaista työvoimaa. Turkin kohdalla tämä muistetaan aina mainita, vaikka Turkin Ottomaanivaltio oli vuosisatoja sodassa Euroopan kanssa. Ukraina kuuluu myös samaan sarjaan - Ranskan kokoinen valtio, lähes 10% EU:n nykyisestä väestöstä, varsin nuortakin vielä, ja valtaisa mustan mullan muodostama "vilja-aitta".

Eurabia on siis selkeästi olemassa Brysselin valtaeliitin haaveissa, mutta siihen siirrytään ns. "sammutetuin lyhdyin". Taktiikka on sama kuin Suomen ETA-jäsenyyden kanssa. Silloinhan naurettiin sellaisille hoopouksille kuin yhteinen valuutta tai puolustusunioni. No, euro on jo täällä taakanjakomekanismeineen ja pian ovat myös Naton joukot.

Multikulturalismia voi ajatella "kauppasopimuksen" allegorian kautta. Kauppasopimuksissa sovitaan yhteisistä veromalleista ja kauppakäytännöistä, puretaan rajoja ja rajoituksia. Multikulturalismissa ei rajoituta kauppaan vaan sovitaan koko yhteiskunnan uusista pelisäännöistä, kuten nyt vaikka siitä, että me noudatamme länsimaista lainsäädäntöä ja tulijat noudattavat shariaa. Pääpaino on kuitenkin edelleen taloudella, jolle kaikki on alisteista.

Multikulturalismi on siis yksi uusliberaalin talouspolitiikan seuraus. Marxistit ovat käsitelleet itse asiassa varsin negatiivisessa valossa multikulturalismia ja pitävät sitä osana suurempaa kokonaisuutta - postmodernismia - jota he nimittävät myöhäiskapitalistisen tuotantotavan muodostamaksi kulttuurimuodoksi, mikä on mielestäni varsin lähellä sen oikeaa luonnetta. Kaikki yhteiskunnassa on alisteista taloudelle.

Sama koskee EU:ta. Se on eurooppalainen sovellus Pohjois-Amerikan NAFTA:sta. Näin se näyttäytyy Brysselin hallintobyrokraateille. Eivät ne ymmärrä, miten se heijastuu kulttuuriin, arkielämään, työpaikoille ja jopa talouteen, silloin kun puhutaan jostain muusta kuin globaalien yrityksien kasvumahdollisuuksista. Me olemme "ruohonjuuritasolla" ja nämä päättävissä asemissa olevat "tukevasti jalat pilvissä". Nämä todellisuudet eivät kohtaa millään tasolla, eivätkä EU:n tapaisessa järjestelmässä tule koskaan kohtaamaankaan.

Ja varsinkaan islamia ne eivät ymmärrä; se ei ole pelkästään uskonto vaan kokonainen kulttuurillis-taloudellis-hallinnollinen järjestelmä, joka selittää koko universumin ja näkyy kaikilla yhteiskunnan alueilla tieteistä kulttuuriin talouteen ja parisuhteisiin. Islam on kaikkialla, mutta postmodernismissa elävälle mielenlaadulle tällaisen keskiaikaisen järjestelmän käsittäminen on mahdotonta. Mehän elämme jo uskonnon hyljänneessä yhteiskunnassa, jossa uskonto on pelkkä yksilön oman egon jatke, eikä ego alisteinen uskonnolle. Voi olla hyvin mahdollista, että tässä kuin Roomalle, koska hekään eivät ymmärtäneet germaaneja palkatessaan, että armeija ei voi suuremmassa mittakaavassa perustua sille, että siellä ovat muille periaatteeille kuin roomalaisille lojaalit johtamassa sitä.

Uudet tulijat ovat tulijoita. Meidän hankaluutemme, kyvyttömyys sopeutua EU:n luomaan malliin, ei kiinnosta pätkääkään. Ei hallinnollisella yksiköllä ja varsinkaan kaikista pienimmällä, yksilöllä, ole siihen mitään sanomista. EU:ta ohjaa visio ja aate, joka on niin vieras, että sen mittasuhteita on mahdotonta edes käsittää. Pelkkä mittakaava tekee siitä jo yksilölle mahdottoman. Se on täysin varmaa, että se tappaa demokratian ja se tapppa valtion sellaisena kuin me valtion instituutiona käsitämme, demokraattisina, lainsäädöllisinä, kansanvaltaisina, oman valuutan kautta, historian kautta ymmärrettävinä entiteetteinä. Samalla se aukaisee portit rajattomassa maailmassa em. kaltaisille kansanvaelluksille, tottakai.

Vitsikkäintä tässä on se, että tätä kutsutaan länsimaisen kehityksen ja sivilisaation huipentumaksi. Tottahan se on, koska kapitalismihan on meidät ohjannut tälle askelmalle, ikään kuin luonnollisen kehityksen päätepisteenä. Ja päätepisteeksi tämä voikin jäädä. Kiinalla on jo enemmän patentteja ja arvelen, että nykyinen kehitys heikentää Eurooppaa ja se sortuu lopulta omaan mahdottomuuteensa, tosin melkoisien järistyksien seuraamina. Itse harkitsen muuttoa Japaniin.

Professori Timo Vihavainen on julkaissut oikein kirjankin ketjun otsikon nimellä. Kannattaa tutustua, mikäli nämä asiat kiinnostavat.