Luin sunnuntaina Savon Sanomista, Voimaksi Matkalle palstalta, Heimo Enbuskan kirjoituksen. Kirjoitus pysäytti ja sai kyyneleet kirpoamaan silmänurkasta. Tässä kaikille luettavaksi hieno kirjoitus:
Istuin työhuoneessani. Sunnuntain saarna oli lupaavasti valmistumassa, kun ajatukseni katkaisi selkäni taakse ilmaantuneen pienen poikamme hengästynyt kysymys:
- Isi! Mikä on Jumalan huippu?-
Alle kouluikäinen rasavilli oli oppinut tuon kysymyksen veljeltään, joka oli juuri aloittanut koulun ja tuonut kotiimme joukon koululaisvitsejä. Joka päivä oli löytynyt joku uusi "huippu". -Mikä on hitauden huippu? No etana jarruttaa kurvissa!-
Ekaluokkalaisen valistamana olimme tulleet tuntemaan lukuisan joukon muitakin huippuja, mutta nyt selkäni takana seisova touhukas kyselijä tuntui tietävän jotain erityisen tärkeää.
- Että mikäkö on Jumalan huippu? No, en minä nyt tiedä! -vastasin hieman kiusaantuneena ajatukseni katkaisseelle pikkumiehelle.
- Arvaa -, intti työrauhaani häirinnyt tenttaajani sitkeästi, joten olin pakotettu edes yrittämään.
- Himalajan vuoret -, ehdotin puolihuolimattomasti.
- Ei!-
- Kanadan jättimännyt -, heitin toivoen, että poika muistaisi nuo jättimäiset puut, joista olimme yhdessä joskus lukeneet.
- Ei!-
- No, kotka, joka lentää korkealla -, ehdotin jo jonkin verran hermostuneena, sillä aloin uhkaavasti menettää otettani sunnuntaiksi valmistelemastani saarnaluonnoksesta.
- Ei!-
- No, en minä tiedä -, murahdin ja käännyin tietokoneeni puoleen yrittäen uppoutua takaisin työhöni, löytääkseni saarnaani ajankohtaisuutta ja terävyyttä.
- Arvaa - , tivasi pikkumies roikkuen tuolini selkänojassa.
- En minä nyt arvaa -, sanoin kai jo selvästi ärtyneenä.
Selkäni takana oli hetken hiljaista, ja sitten pikkumies irrotti otteensa tuolini selkänojasta. Minä hapuilin kiinni katkenneesta ajatuksestani, ja poika tuntui kiirehtivän leikkeihinsä.
Ovella mennessään poika huikkasi vastauksen huolettomasti:
- Isi! Jumalan huippu on Jeesuksen risti! -
Lasten äänet raikuivat jälleen alakerrassa. Työhuoneeseeni oli laskeutunut toivomani hiljaisuus, mutta saarnaluonnokseni kaikkine kannanottoineen ja viisauksineen tuntui kuivuneen kasaan.
Olin kai itsekin tavoitellut jollekin huipulle saarnani kanssa. Mutta kaikki sanoilla taiturointi tuntui kalpenevan tuon juuri kuulemani muistutuksen edessä:
Isi! Jumalan huippu on Jeesuksen risti!
Istuin työhuoneessani. Sunnuntain saarna oli lupaavasti valmistumassa, kun ajatukseni katkaisi selkäni taakse ilmaantuneen pienen poikamme hengästynyt kysymys:
- Isi! Mikä on Jumalan huippu?-
Alle kouluikäinen rasavilli oli oppinut tuon kysymyksen veljeltään, joka oli juuri aloittanut koulun ja tuonut kotiimme joukon koululaisvitsejä. Joka päivä oli löytynyt joku uusi "huippu". -Mikä on hitauden huippu? No etana jarruttaa kurvissa!-
Ekaluokkalaisen valistamana olimme tulleet tuntemaan lukuisan joukon muitakin huippuja, mutta nyt selkäni takana seisova touhukas kyselijä tuntui tietävän jotain erityisen tärkeää.
- Että mikäkö on Jumalan huippu? No, en minä nyt tiedä! -vastasin hieman kiusaantuneena ajatukseni katkaisseelle pikkumiehelle.
- Arvaa -, intti työrauhaani häirinnyt tenttaajani sitkeästi, joten olin pakotettu edes yrittämään.
- Himalajan vuoret -, ehdotin puolihuolimattomasti.
- Ei!-
- Kanadan jättimännyt -, heitin toivoen, että poika muistaisi nuo jättimäiset puut, joista olimme yhdessä joskus lukeneet.
- Ei!-
- No, kotka, joka lentää korkealla -, ehdotin jo jonkin verran hermostuneena, sillä aloin uhkaavasti menettää otettani sunnuntaiksi valmistelemastani saarnaluonnoksesta.
- Ei!-
- No, en minä tiedä -, murahdin ja käännyin tietokoneeni puoleen yrittäen uppoutua takaisin työhöni, löytääkseni saarnaani ajankohtaisuutta ja terävyyttä.
- Arvaa - , tivasi pikkumies roikkuen tuolini selkänojassa.
- En minä nyt arvaa -, sanoin kai jo selvästi ärtyneenä.
Selkäni takana oli hetken hiljaista, ja sitten pikkumies irrotti otteensa tuolini selkänojasta. Minä hapuilin kiinni katkenneesta ajatuksestani, ja poika tuntui kiirehtivän leikkeihinsä.
Ovella mennessään poika huikkasi vastauksen huolettomasti:
- Isi! Jumalan huippu on Jeesuksen risti! -
Lasten äänet raikuivat jälleen alakerrassa. Työhuoneeseeni oli laskeutunut toivomani hiljaisuus, mutta saarnaluonnokseni kaikkine kannanottoineen ja viisauksineen tuntui kuivuneen kasaan.
Olin kai itsekin tavoitellut jollekin huipulle saarnani kanssa. Mutta kaikki sanoilla taiturointi tuntui kalpenevan tuon juuri kuulemani muistutuksen edessä:
Isi! Jumalan huippu on Jeesuksen risti!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä on Jeesuksen ristinkuoleman tarkoitus?
Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan (1 Tim 2:4).
Hän pelastaa ihmiset antamalla Poikansa alttiiksi ristinkuolemaan meidän syntiemme tähden (Gal 1:4).
Siksi Jeesuksen kuolema on Jumalan pelastavan toiminnan keskus, pelastushistorian syvin ja varsinainen sisältö (Matt 20:28; Joh 10:11).
Risti onkin kaikilla maailmassa kristinuskon keskeisin vertauskuva.
Suuri salaisuus
Jeesuksen sovitustyö jää ihmiselle syvimmältään suureksi salaisuudeksi. Näin silloinkin vaikka olemme kokeneet jotain omasta synnistämme ja syyllisyydestämme. Joudumme läpi elämämme rukoilemaan: "Kirkasta, oi Kristus meille ristinuhri Golgatan". Vaikka kuinka yritämme selvittää, mistä siinä on kysymys, sanamme ja käsitteistömme on aina kovin puutteellinen. Vasta perille päässeet ymmärtävät täydellisesti ja he eivät ikuisuudessa koskaan kyllästy veisaamaan ylistystä teurastetulle Karitsalle (Ilm 5:9,12).
Kiitos näkymätön-ninni.
Hieno juttu.
"Kirkasta, oi Kristus meille ristinuhri Golgatan".
Isi! Jumalan huippu on Jeesuksen risti!
Kyllä hiljaiseksi veti tuo pienen pojan vastaus! Suorastaan mykisti yksinkertaisuudessaan. Niin tietysti: Jeesuksen risti! :)
Aamen.
eutrurte
Herra Jeesus verellänsä...
https://www.youtube.com/watch?v=MDWitpf50VA
Kirkasta oi Kristus meille ristinuhri Golgatan!
Aamen.
"Yksi ainoa maksu synnistä on tapahtunut Jeesuksen Kristuksen kautta, joka otti kantaakseen meidän syntimme. Tämä maksu tulee hyödyksemme, kun omistamme sen uskolla."
Kyllä lössi muuten aina mukamas ylistää Jeesuksen ristiä mutta kun tulee puhe Israelista niin se pannaan piiloon ja hymistellään.
Eipäs hymistellä vaan lauleskellaan näin.
https://www.youtube.com/watch?v=paMBKAuD71M
Psalmi 103
https://www.youtube.com/watch?v=7MeDdyfzBHg
Psalmit 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Kiitä Herraa!
Muistan tämän ihanan ketjun. Jäi mieleeni varmaan pysyväksi tuo aloituksen pikkupoika.