Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel minuun mielistynyt. Niin minä laskin heidät sydämensä paatumukseen, vaeltamaan omissa neuvoissansa. Ps. 81:12-13,
Tässä näemme, mikä siitä seuraa, ettei oteta vaarin etsikkoajasta, vaan vastustetaan ja saatetaan murheelliseksi Jumalan Pyhä Henki. Hyvän, laupiaan Hengen täytyy silloin väistyä. Mitä armelias Jumala muuta tekisikään? Hän on iankaikkisesta, käsittämättömästä rakkaudesta lähettänyt meille ainoan Poikansa, joka on saapunut luoksemme, tullut meille veljeksi ja valittajaksi, ottanut kannettavakseen syntimme ja velkamme, ollut palvelijainsa palvelija ja täyttänyt lain puolestamme sekä katkeralla kärsimisellä ja kuolemalla sovittanut pahat tekomme ja palauttanut meille lapseuden ja taivaan perinnön.
Hän lähettää meille sanansa ja Pyhän Henkensä, joka meitä lempeästi etsii, kolkuttaa sydämillemme ja kutsuu meitä armon pitoihin. Kun kaikki tämä on turhaa, kun me alinomaa halveksimme sekä hänen varoituksiaan että hänen armoaan, enemmän rakastamme »peltoamme ja kauppaamme» kuin kaikkea Jumalan armoa, pidämme enemmän lukua maailman ystävyydestä kuin Jumalan ja siksi alituisesti vastustamme ja teemme hänen Pyhän Henkensä murheelliseksi.
Lisää...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor6-17.html
Tässä näemme, mikä siitä seuraa, ettei oteta vaarin etsikkoajasta, vaan vastustetaan ja saatetaan murheelliseksi Jumalan Pyhä Henki. Hyvän, laupiaan Hengen täytyy silloin väistyä. Mitä armelias Jumala muuta tekisikään? Hän on iankaikkisesta, käsittämättömästä rakkaudesta lähettänyt meille ainoan Poikansa, joka on saapunut luoksemme, tullut meille veljeksi ja valittajaksi, ottanut kannettavakseen syntimme ja velkamme, ollut palvelijainsa palvelija ja täyttänyt lain puolestamme sekä katkeralla kärsimisellä ja kuolemalla sovittanut pahat tekomme ja palauttanut meille lapseuden ja taivaan perinnön.
Hän lähettää meille sanansa ja Pyhän Henkensä, joka meitä lempeästi etsii, kolkuttaa sydämillemme ja kutsuu meitä armon pitoihin. Kun kaikki tämä on turhaa, kun me alinomaa halveksimme sekä hänen varoituksiaan että hänen armoaan, enemmän rakastamme »peltoamme ja kauppaamme» kuin kaikkea Jumalan armoa, pidämme enemmän lukua maailman ystävyydestä kuin Jumalan ja siksi alituisesti vastustamme ja teemme hänen Pyhän Henkensä murheelliseksi.
Lisää...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor6-17.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä hän silloin muuta tekisi kuin jättäisi meidät oman tahtomme neuvoille ja sanoisi: »Kun ette tahdo minua kuulla, niin kuulette sitten perkelettä ja omia himojanne.» Ja niin hän jättää ihmisen itsensä haltuun. Samalla hän onkin kuollut ja paatunut, niin ettei mikään Jumalan sana koske häneen, vaan hän elää suruttomana synnissään, uskoo valheen ja lankeaa kaikkeen ehetykseen, syntiin ja häpeään. Nyt kuuluu: »He eivät kuulleet minun ääntäni, siksi minä laskin heidät heidän sydämensä pahuuteen vaeltamaan heidän neuvonsa mukaan.»
He tekevät syntiä eikä se heitä huoleta. Kuten apostolikin sanoo: »Vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat käyneet ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Sen takia Jumala on hyljännyt heidät heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen.» »Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmistyneet.» Niin käy ihmisen paatuessa.
Ajatelkaa, mitä tämä merkitsee! Kaikki hengellinen huomiokyky lakkaa. Tullaan aivan välinpitämättömiksi ja kylmiksi, umpikuuroiksi kaikelle Jumalan sanalle. mieli tulee kevyeksi ja suruttomaksi. Ei armon suloinen kutsu eivätkä lain nuolet voi herättää tuosta kamalasta kuolinunesta.
Emme enää tunne mitään katumusta menneisyydestä, emme mitään huolta tulevaisuudesta. Samoin kuin kuollut ruumis ei tunne tulisia hiiliä, joita sen rinnalle pannaan, niin kuin ei yksikään sadepisara tunkeudu kovaan kallioon, vaikkakin se virtaisi sen yli kalkista taivaan ikkunoista, niin on paatuneen sydämen laita. Kirkossa eivät voimakkaimmatkaan totuudet satu häneen, vaikka kaikki muut niistä tuntevakin hengen osoituksena. Hän voi katsella kaste- ja ehtoollistoimituksia, ilman että hänessä heräisi mikään korkeampi tunnelma. Vähän hautausmenot häneen koskevat.
Levitä hänen eteensä taivaan ihanuudet. Ne eivät häntä houkuttele. Osoita hänelle tuomittujen piinat. Hän ei kauhistu. Vie hänet Golgatalle ja aseta hänet silmäinsä eteen Hänet, joka vuoti verta ja kuoli syntisten puolesta. Hän on yhtä taipumaton, jääkylmä, kivikova. Ystävät rukoilkoot häntä, hän ei huoli siitä. Opettajat varoittakoot häntä, se ei häntä liikuta. Hän on kuin kivi. Kiven voi Särkeä, mutta se ei sula, ei pehmene. Näin on myös paatunut. Tässä toteutuu: »Voi heitä, kun minä luovun heistä!»
Oi, Jumalani, tee minut köyhäksi, vaikkapa kerjäläiseksi, tee minut, jos tahtosi niin on, sokeaksi ja kuuroksi. Älä vain anna minun paatua! Älä hylkää minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois sinun Pyhää Henkeäsi!
Kuka vielä voi säikähtyä itseänsä, ketä vielä Jumalan sana liikuttaa huolehtimaan parannuksesta, uskon ja Jumalan lapseksi pääsyn haluun, sillä on kyllä todistus itsessään, ettei hän ole heitetty väärän mielen nojaan. Hän varokoon sitä Perkelettä, joka sanoo: Tiedäthän itselläsi olevan syntejä, jotka sinua alinomaa seuraavat. Siksi on Jumala sinut varmaankin hyljännyt. Että synti meitä vainoaa, se ei mitään todista. Se on kaikkien uskovien vaiva ja valitus, niin kauan kuin he ovat lihansa alaisia.
Jos vain Henki saa sinua nuhdella, ja sinä etsit pelastusta ja pysyt armoistuimen ääressä, kuulet evankeliumia ja pyydät, vastoin järkeä ja tunnetta, uskoa ikuisesti puhdistavaan vereen, silloin vielä Henki asuu sinussa kuten ainakin oikeassa työpaikassaan.
Hänen koko toimensa onkin vain sairasten syntisten hoiteleminen. Jos tulisit aivan vapaaksi kaikesta synnistä, silloin ei hänellä enää olisi mitään tehtävää sinussa. Kristuksen valtakunta on syntisten valtakunta. Älä siis anna eksyttää itseäsi! Ne vain, jotka eivät anna Jumalan Hengen nuhdella itseänsä, hänen täytyy hylätä - josta Jumala meitä armollisesti varjelkoon! Jumala, Jumala, älä ota minulta Pyhää Henkeäsi! Älä ota minulta Pyhää Henkeäsi!