Tulkaa vaan takaisin Nitski, ent. mormoni ja exmoro! Meitä on aika vähän ja paukkunne menee hukkaan toisaalla. Kyllä te sen itsekin tiedätte.
Olen ihaillut tietämystänne ja myös suoruuttanne. Olette kärsineet vääryyksistä ja sukupolvien painolastista. Ehkä te olette niitä jotka lupasivat katkaista tuon kierteen.
Pyydän siis anteeksi niiden puolesta jotka eivät sitä vielä osaa tehdä. Olemme epätäydellisiä ihmisiä tässä kirkossa josta Kristus tekee morsiantaan.
Veli Joseph jo sanoi turhautuneena ettei hän voi ilmoittaa meille kaikkea minkä Jumala haluaisi ilmoittaa. Emme kestäisi sitä yhtenäisinä.
On usein niin että vähemmistö joutuu hidastelemaan enemmistön vuoksi, ja tässä kirkossa vähemmistö tekee sen rakkaudesta enemmistöön.
Pyhityksen lakiin kypsyminen saattaa olla se vaikein asia. Mutta monta kiveä on jo käännetty ja siirretty.
Luin sydän kylmänä ent. mormonin kertomusta omasta lapsuudestaan ja mieleeni tuli tämä kysymys: "Herra, olenko se minä?" En koe olevani mitenkään täydellinen isä ja huokaan myös ajatellessani oman isäni edesottamuksia. Poikani valmistautuu parhaillaan lähtemään lähetystyöhön ja tunnistan hänessä niitä piirteitä, joita itsessäni oli tuohon aikaan. Hän on vilpitön ja haluaa tietää kaiken. Hän haluaa myös puolustaa totuutta.
Jos hän pysyy valitsemallaan polulla, hän joutuu kohtaamaan monenlaisia ihmiskohtaloita ja rukoilen Kristukselta että kaikesta siitä viisastuneena hänen sydämensä täyttyisi myötätunnosta ja rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Koska hän on perinyt vähintään puolet geeneistään puolisoltani, niin tiedän hänellä olevan edellytykset jatkaa siitä mihin me tulemme jäämään.
Koska hän lukee tämän haluan hänen tietävän että rakastan häntä. Olen oppinut myös rakastamaan ihmisiä, kaikenlaisten kirkkojen ja järjestöjen jäseniä. Kaikkialla voi tavata hienoja, vilpittömiä ihmisiä. Ja kaikkialla on myös niitä jotka haluavat tutkia sitä kallisarvoista helmeä joka lähetyssaarnaajilla on annettavana. Jopa niille, jotka pitävät tuota helmeä tyhjän arvoisena, on hyväksi tietää että on olemassa ihmisiä joiden mielestä se on kaikkea muuta arvokkaampi.
Olen ihaillut tietämystänne ja myös suoruuttanne. Olette kärsineet vääryyksistä ja sukupolvien painolastista. Ehkä te olette niitä jotka lupasivat katkaista tuon kierteen.
Pyydän siis anteeksi niiden puolesta jotka eivät sitä vielä osaa tehdä. Olemme epätäydellisiä ihmisiä tässä kirkossa josta Kristus tekee morsiantaan.
Veli Joseph jo sanoi turhautuneena ettei hän voi ilmoittaa meille kaikkea minkä Jumala haluaisi ilmoittaa. Emme kestäisi sitä yhtenäisinä.
On usein niin että vähemmistö joutuu hidastelemaan enemmistön vuoksi, ja tässä kirkossa vähemmistö tekee sen rakkaudesta enemmistöön.
Pyhityksen lakiin kypsyminen saattaa olla se vaikein asia. Mutta monta kiveä on jo käännetty ja siirretty.
Luin sydän kylmänä ent. mormonin kertomusta omasta lapsuudestaan ja mieleeni tuli tämä kysymys: "Herra, olenko se minä?" En koe olevani mitenkään täydellinen isä ja huokaan myös ajatellessani oman isäni edesottamuksia. Poikani valmistautuu parhaillaan lähtemään lähetystyöhön ja tunnistan hänessä niitä piirteitä, joita itsessäni oli tuohon aikaan. Hän on vilpitön ja haluaa tietää kaiken. Hän haluaa myös puolustaa totuutta.
Jos hän pysyy valitsemallaan polulla, hän joutuu kohtaamaan monenlaisia ihmiskohtaloita ja rukoilen Kristukselta että kaikesta siitä viisastuneena hänen sydämensä täyttyisi myötätunnosta ja rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Koska hän on perinyt vähintään puolet geeneistään puolisoltani, niin tiedän hänellä olevan edellytykset jatkaa siitä mihin me tulemme jäämään.
Koska hän lukee tämän haluan hänen tietävän että rakastan häntä. Olen oppinut myös rakastamaan ihmisiä, kaikenlaisten kirkkojen ja järjestöjen jäseniä. Kaikkialla voi tavata hienoja, vilpittömiä ihmisiä. Ja kaikkialla on myös niitä jotka haluavat tutkia sitä kallisarvoista helmeä joka lähetyssaarnaajilla on annettavana. Jopa niille, jotka pitävät tuota helmeä tyhjän arvoisena, on hyväksi tietää että on olemassa ihmisiä joiden mielestä se on kaikkea muuta arvokkaampi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oli kaunista sinulta pyytää anteeksi, sama jos minä pyytäisin suomalaisten puolesta anteeksi suomalaisten sikailua Virossa. Sikailu ei tietenkää lopu, mutta ehkä joku virolainen huomaa että kaikki suomalaiset eivät ole poroja.
Olen löytänyt hengellisyyden ja ilon, jota en mormonina koskaan kokenut. Olen löytänyt tien Jumalan ja lähimmäisteni luo ja myös omaan sisimpääni. Miksi luopuisin parhaasta?
Sitä paitsi luulen, että kun tällä palstallakin turpaani on yritetty tavan takaa tukkia, kirkossa tulisi oikeasti turpiin, jos ei muu auttaisi. En malttaisi olla kysymättä aina toisinaan, miksi mustille ei annettu pappeutta - ja miksi sitten annettiin.
Olen elänyt monia eri kansallisuuksia ja kulttuureja edustavien ihmisten parissa ja ollut äitinä Etiopiasta adoptoidulle lapselle. Haistan rasismin yhtä tarkasti ja varmasti kuin huumekoira bensatankkiin kätketyn amfetamiin.
Ei minulta ainakaan tarvi pyytää anteeksi kenenkään puolesta. En koe kärsineeni vääryyksistä ja sukupolvien painolastista, mitä ikinä sillä tarkoittanet. En nyt mitenkään osaa samaistua kutsuusi. Miten niin paukkuni menevät hukkaan toisaalla? Yritän olla pahemmin paukuttelematta. En nykyään halua ainakaan paukutella henkseleitä minkään aatteen tai ismin puolesta. Minulla on semmoinen tunne, että kun kerran olen suurella vaivalla kiivennyt yhdestä kaivosta ylös, en hetikään tunne kutsumusta hypätä johonkin toiseen kaivoon taas. Suorastaan kammoksun uskonnollisia kiihkoilijoita. Mutta jos sinä olet uskossasi onnellinen etkä siitä ahdistu, niin suosittelen sitä lämpimästi sinulle.
Kun on sokea taluttaja ja se vie sellaista, jolle on pantu side silmille, niin kuoppaan putoovat. Jos kaivoon, voivat hukkua.
Seurakunnalla on paimenet, jotka eivät itse mene ahtaasta portista sisälle eivätkä päästä lampaitakaan. He seisoskelevat joukolla portin edessä tummat puvut päällä ja kravatit kaulassa, tärkeän näköisinä ja puhuvat taukoamatta, että lampaat eivät huomaisi porttia. Jos joku lammas näke portin, paimenet seisovat edessä ja selittävät, että portista ei saa mennä sisälle ilman temppeliseremonioita ja kymmenysten maksua ynnä muuta suorittamista. Näin lampaat jäävät laiduntamaan portin ulkopuolelle hämmennyksissä ja vailla turvaa sen enempää toisistaan kuin paimenistaankaan.
Kun yö tulee, paimenet luikkivat tiehensä, kuka minnekin. Sudet raatelevat lampaat. Paikalle jääneet paimenet, jos heitä ollenkaan enää on, jäävät itsekin susien saaliiksi, sillä he eivät tiedä ketä huutaisivat avuksensa.
Kristus itse etsii sielu sielulta mormonipaimenten heitteille jättämiä lampaita ja noutaa ne turvaan. Hän on Hyvä Paimen.
kuuluvatko pappeus ja lähetyssaarnaajana olo jotenkin yhteen? toisin sanoen edellyttääkö pappeus lähetyssaaraajuutta?
-----------------------------------------------------
vai sanoi se joseph turhautuneena, että ihminen ei kestä Jumalan ilmoituksia kertalaakina, vaan tipotellen.
ja mormonien "yhtenäisyyden" syynä on siis tämä jumalallinen ilmootus.
kyllä sinä osaat...
mutta jotkut kutsutaan vain sitä tehtävää varten määräajaksi. Tällaisilla veljillä on pappeus. Sisarlähetyssarnaajilla ei ole pappeutta.
kuka kutsuu?
Kirkkoa johdetaan pappeuden valtuudella. Kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kutsu tulee ensimmäiseltä presidenttikunnalta. Seurakuntalähetyssaarnaajat kutsuu piispa tai seurakunnan johtaja.
Lähetystyökutsun saantia edistää, jos vihjaisee että on halukas lähtemään. En ole kuullut kenenkään sellaisen saaneen kutsua, joka ei ole itse ollut aikeissa lähteä. ;-)
Muodollisesti asia on tietysti juuri tuo, jonka Tapani selosti.
mutta perusolettamus on, että kaikki nuoret miespuoliset kelvolliset henkilöt, joilla ei ole terveydellisiä esteitä, menevät lähetystyöhön. Kelvollisuuteen on näinä aikoina kiinnitetty erityistä huomiota.
voiko valtuutetun kutsusta kieltäytyä? ilmeisesti lähes kaikki mormonipojat matkaavat lähetyssaarnaajan hommiin?
Kirkkomme kulttuuriin kuitenkin kuuluu lähetystyö. Pidämme evankeliumista kertomista ja ihmisten kutsumista parannukseen ja Kristuksen luo kaikkein tärkeimpänä asiana, mitä yleensä voimme tehdä. Koko elämämme tarkoituksena on kehittyä Jumalan ja Kristuksen tuntemisessa ja kulkea sitä tietä, joka vie takaisin hänen luokseen.
Tuohon celestiseen korotukseen pääsemikseksi on viisainta suorittaa myös lähetystyö kokoaikaisesti.
Sen voi suorittaa myös lasten lennettyä pesästä, jos on liittynyt kirkkoon vasta perheellisessä elämänvaiheessa.
mormonien "into" lähetystyötä kohtaan on nimittäin ajatuttanut minua ja voin kyllä uskoa väitteesi lähetystyön tekemisen motiiveista.
lähetystyö-ideassa parin vuoden keikka per nuppi ei oikein natsaa...
että evankeliumi on palautettu ja sitä tulee saarnata kaikille. Turha etsiä motiiveja itsekkäistä motiiveista.