Hei Leo!
Sain keskiviikkona surullisen viestin entisen tyttöystäväni kaverilta/ystävältä (ehkäpä muistat tämän entisen tyttöystäväni aikaisemmista kirjeistäni, josta sinulle joskus kerroin).
Tämä tyttö, joka on tällä hetkellä yksi ainoista aidoista ystävistäni, kertoi, että hänen äitinsä kuoli viime viikonloppuna. Olen huomenna (perjantaina) menossa tapaamaan häntä hänen omasta pyynnöstään ja en todellakaan tiedä kuinka voisin häntä auttaa.
Tämän takia haluaisin kysyä sinulta neuvoa tähän asiaan. Kuinka voisin lohduttaa tätä ystävää?
Ainoa asia mitä hän itse sanoi, oli se, että hän ei halua olla yksin. Minusta tuntuu, että se onkin ainoa asia, jossa voin häntä auttaa.
Pidän sinulta neuvoa, koska pidän sinua viisaana ja suurta elämänkokemusta omaavana ihmisenä ja tiedän, että ymmärrät täysin, mitä tarkoitan tällä asialla.
Kyseessä ei ole ns. uskovainen ihminen (vaikkakaan moni meistä ei uskaltaisi sitä myöntää edes itselleen), siispä kysyisin sinulta ihan käytännön neuvoja, jolla voisin lähimmäiseni oloa helpottaa.
Terv. Hande
p.s. Olisin mielummin lähettänyt tämän viestin omaan sähköpostiosoitteeseesi, koska nämä ovat kuitenkin aika henkilökohtaisia juttuja, mutta mieleen tuli, että saat varmaan sähköpostia, enemmän kuin mihin kerkeät vastaamaan.
Teille muille tämän viestin lukijoille toivotan kaikkea hyvää! Toivon kuitenkin vastausta vai Leolta.
Sain keskiviikkona surullisen viestin entisen tyttöystäväni kaverilta/ystävältä (ehkäpä muistat tämän entisen tyttöystäväni aikaisemmista kirjeistäni, josta sinulle joskus kerroin).
Tämä tyttö, joka on tällä hetkellä yksi ainoista aidoista ystävistäni, kertoi, että hänen äitinsä kuoli viime viikonloppuna. Olen huomenna (perjantaina) menossa tapaamaan häntä hänen omasta pyynnöstään ja en todellakaan tiedä kuinka voisin häntä auttaa.
Tämän takia haluaisin kysyä sinulta neuvoa tähän asiaan. Kuinka voisin lohduttaa tätä ystävää?
Ainoa asia mitä hän itse sanoi, oli se, että hän ei halua olla yksin. Minusta tuntuu, että se onkin ainoa asia, jossa voin häntä auttaa.
Pidän sinulta neuvoa, koska pidän sinua viisaana ja suurta elämänkokemusta omaavana ihmisenä ja tiedän, että ymmärrät täysin, mitä tarkoitan tällä asialla.
Kyseessä ei ole ns. uskovainen ihminen (vaikkakaan moni meistä ei uskaltaisi sitä myöntää edes itselleen), siispä kysyisin sinulta ihan käytännön neuvoja, jolla voisin lähimmäiseni oloa helpottaa.
Terv. Hande
p.s. Olisin mielummin lähettänyt tämän viestin omaan sähköpostiosoitteeseesi, koska nämä ovat kuitenkin aika henkilökohtaisia juttuja, mutta mieleen tuli, että saat varmaan sähköpostia, enemmän kuin mihin kerkeät vastaamaan.
Teille muille tämän viestin lukijoille toivotan kaikkea hyvää! Toivon kuitenkin vastausta vai Leolta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saa toki muutkin vastata, mutta en juuri nyt kaipaa "raamatunlauseita" vaan pelkästään neuvoja tähän asiaan..
Joo tuossa viimeisessä lauseessa oli pieni kirjoitustusvirhe. Sen piti olla VAIN Leolta, eikä "vai" Leolta. Sorry, mutta valvon aika paljon ajatellen muita ihmisiä ja tällaisia kirjoitustusvirheitä tulee kun on väsynyt...
Handen elämänohje:
"Toimi aina niin, että voit toivoa oman toimintatapasi muodostuvan yleisesti noudatettavaksi tavaksi"
Hyvää ja onnellista elämää toivon teille kaikille!
Riittää kun olet läsnä ja kuuntelet.
Se mielestäni riittää hyvin.
Näkisin asian silleen, että jokainen ihminen on kokemuksineen siinä määrin yksilöllinen, ettei mitään yleispätevää ja kaikkiin ihmisiin tai tilanteisiin sopivaa neuvoa juuri ole. Jokainen ihminen kokee omalla erityisellä tavallaan niin elämän vastoinkäymiset, sairaudet, vammautumiset kuin omaisten kuolemankin ja tämän kokemuskentän tuntee kaikein parhaiten juuri kokija itse.
Enemmänkin tulee mieleen muutamia ajatuksia, joita ei tällaisissa tilanteissa pidä misssään nimessä tehdä.
Ensinäkin. Yksi suurimpia virheitä sisäisessä tykökäymisesä ja rinnallaolemisesa on se, että etukäteen suunnittelee ja miettii kaiken valmiiksi. Tällöin ihminen on ohjelmoinut itsensä tietyn kaavan tai rituaalin suorittamiseen ja tämä voi pilata koko homman heti alkuunsa. Tämän vuoksi kun menet lähimmäisesi luo, mene ilman minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Näin olet avoin kohtaamaan tulevat tilanteet ja voit toimia tilanteen vaatimalla tavalla.
Toinen virhe on se, että näissä tilanteissa joku alkaa paasaamaan jotain uskonnollisia fraaseja tai erityisoppeja. Surun keskellä oleva ihminen ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin omasta tilanteestaan ja avoin keskustelu tai hiljaa kuunteleminen luo hyvän pohjan henkisen yhteyden - sisäisen tykökäymisen - saavuttamiseksi. Syytä on myös muistaa, että: "Hiljaisuus on keskustelua ystävien kesken". Eli turvallinen ja läheinen hiljaa rinnallaoleminen on usein parasta lohdutusta.
Eli että. Sinun ystäväsi tarvitsee rinnalleen vain sinut ja kaikki hoituu tilanten mukaan parhaalla mahdollisella tavalla kun menet ystäväsi luo ilman ennakkovalmisteluja. Keskustelet ja kuuntelet ja usein on myös niin, että avomuus ja vapautuminen savutetaan ajan kanssa.
Tsemppiä sinulle ja ystävällesi tv. Leksa
Asiat toimi täsmälleen, niinkuin kerroit!
On se vaan täysin mahdotonta ymmärtää toisen ihmisen tuollaista tuskaa, kun ei tällaista asiaa ole vielä omalle kohdalle sattunut. Juuri tuo kuunteleminen ja läsnäolo olisi kuitenkin sellainen asia, jota itsekin haluaisin saada osakseni tuollaisen ikävän asian tapahtuessa.