Juhannus-runo. Eino Leino Nocturne -

**************************************************************************.
Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Eino Leino

Mä yksin soutelen yössä
ja laulelen hiljakseen
ja katson, vierellä venhon
kuin leikkivät väreet veen.

Ja aaltojen laillapa aatteet
myös mulla ne karkeloi,
ne eelle purteni entää,
en seurata niitä voi.

Ja tuonne ne aattehet kiitää
kodin armahan valkamaan,
siell' äitini varmaan valvoo
ja vuottavi poiuttaan.

Mut aatteita paljon, paljon
jää purteni jälkehen:
jäi impeni ihana sinne
surumielellä rannallen.

Oi, onkohan taivaan alla
viel' onnea suurempaa,
kun keskellä kahden lemmen
näin lempien soutaa saa!

Eino Leino
**************************************************************************************-

Leino ei kuole suomalaisille koskaan.

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa on täynnä yö mittumaarin.



Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.

Eeva Peltonen









Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson






Mittymaarja
Mittymaarja, keito keiju,
hiipii juhannuksen yöllä,
suuret silmät unelmoi,
helmet välkyy, soljet soi,
mesikukka välkyy vyöllä.

Mittymaarjan silmät siintää,
Mittymaarjan haaveet hohtaa,
kallella on seppelpää,
eikä häntä kukaan nää,
kun hän illall' immet kohtaa.

Mitä tekee Mittymaarja?
Mittymaarja tekee taikaa. -
Immet ohralaihoon käy,
kun ei tiellä ketään näy,
uskotellen uutta aikaa.

Immet solmii taikalankaa,
immet sitoo korret yhteen:
keltä korren jäytää jäät,
kell on pärttylinä häät,
ken se leikkaa lemmen lyhteen!

Larin-Kyösti










Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!!!









Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.







Jok ainut kesä minut valtaa vastustamatta
halu olla mehiläinen.
Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten,
hoippuen, hyräillen
ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa
ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani
kunnes tulisi se yksi
johon jäisin iäksi.
Tommy Tabermann









Kesä on kuin perhon lento.

Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Aika kuluu mutta muistot jää,

ne rikastuttavat elämää.







Yö oli valkea ja Juhannus
ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla.
Ja taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli.
Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.

Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan.
Niin oli ihmeen valkeata vaan.
V.A. Koskenniemi







Tässä makaan sängyssäin ja muistelen viime yötä, tunnen vastustamatonta halua puristaa sinut lähellein.

Tulit luoksein odottamatta lämpimässä yössä ja laskeuduit nälkäisenä alastomalle kehollein.

Aamulla vierailustasi oli jäljellä vain muisto ja jäljet lakanoissa. Ensi yönä odotan sinua täysin valveilla ja valmiina. Saatanan hyttynen!

HAUSKAA JUSSIA!














Ruusujen alla juhannuksena…


Sanoisit minulle, onnellinen,
sattuiko sinulle jossakin,
joskus tuokio onnen täydellisen.
Niin ei koskaan sattunut minulle.
Nytkin tosin ruusujen alla Juhannuksena
vieraakseni minä onnea kosin.
Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen.
Sentään puuttuu yks onnen muru,
pienen pieni, mut varsin tärkeä,
sillä sen puutteessa kaikki puuttuu
ja onnesta voi tulla suru.
Mitä voi kaivata ruusujen alla Juhannuksena?
Mikä voi vaivata, onnen puute?
Lapsia ollaan ruusujen alla.
Siis sanon hiljaa kuiskaamalla:
- Ei ole kättä, kallista kättä
minulle ruusun taittajaksi.
Pieni on puutos,
- mut tarpeeksi suuri
tekemään onnettomaksi.
Uuno Kailas







Kedollinen kukkia!

Saavillinen saunahetkiä!

Hyppysellinen hauskuutta!

Litra laulua!

Aimo annos aurinkoa!

Suven suloisuutta!







Suvivirsi Turu murttel

Ei nyv voi kieltä kettä
on suvi koittanu.
On vihriänä mettä...
ja lämpö voittanu.
On kukkinu jo tuami,
pian rinkelplummakki.
On siksens hiano Suoami;
voi nährä kummakki




On saatu viljat multta
ja potui pinnalla,
on Siikliä ja Kultta
Van Goghin rinnall.
Ei voi ku ihmetell
kuimpall o siunattu
meit vuasi vuare jälkke
ja palj o annettu

O' nimpal nätti aikka
et syrän pakahtuu.
Nyt suvivirret raikkaa,
ku alko kesäkuu.
Taas peipol laulu riittä
ja rastaal oksallans
voi Taivaa Pappaa kiittää
ny turkulainen kans.
'
''Trad.

kaunista ja vaikuttavaa

Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –