Vieläkö Porin helluntaiseurakunta taistelee?

Jep. Uskovien kokoontumistilassa täytyy olla risti seinällä. Alkuseurakunnalla sitä tuskin oli, joten olivatko edes uskovia...?

Ei kyse ole missään vaiheessa ollut rahasta, vaan vallasta.

Kysyn vaan, että miksi vatvoa? Maailmassa ihmiset voivat viedä vaikka kaiken. Mutta, eikä usko riitä, että Herran kädessä on kaikki.
Jos Hän on sallinut, Hän on sallinut ja se on siinä.
Kun tämä Järvinen on sanansa sanonut, ja jos on sanonut Jumalan edessä, vastapuoli sanoo kanssa Jumalan edessä.
Kummankin tuomitsee Herra, toiselle vapauttavan ja toiselle se tuomio.

Itse olen "entinen" ja tavallaan näytettiin tämä tilanne jo ennen 1980 lukua, mihin aika vie. Vaimo välillä muistuttaa, kun kerron hänelle ne rukouskammionäkyni, ja saatan unohtaakin, että sinähän näit sen ja sen silloin ja silloin. Mutta, nähty on ja tietty on.
Olenhan minä käynyt keskusteluja esim. kirkon johtavan saarnamiehen pakeilla, keskusteltu -Raamatusta- , mitä Sana sanoo.
Olen saanut vastauksen, että olet oikeassa, mutta hän ei ala kääntämään laivaa. Usko on vapaehtoinen asia. En minäkään käännä toisten laivoja, tehtävä on vain kertoa. Niinhän Jeesuskin tuli aikaan ja kertoi - millainen on ISÄ. - Kuulijan vastuu astuu mukaan senjälkeen. Kelle sitten kerroin, ihminen jäi leipäpapin arvoon, jonka Herra tietää ja otti hänet elämästä pois.
Vaimoni, joka tunsi hänet pienestä pojasta, kuuli, kuinka hälytysajoneuvot kiisivät vaimoni ohi. Hän odotti bussia pysäkillä.
Pastori oli kuollut, kun sairasautot ja paloautot oli paikalle päässeet.
En tuomitse, enkä mittaa. Mutta lyhyt voi olla matka siitä sanomisesta siihen, että sanat tullaan mittaamaan. Herralla on mitta. Olen minä seuraavankin kanssa jutellut, sekä jättänyt Jumalantyökentän Hengen tehtäväksi. Jumalalla on puittenjuurella kirves, tai muu työkalu, millä vie tehtäväänsä eteenpäin.
Evankeliumin kenttä on Jumalan kenttä. Siinä ei sovi enempiä "riidellä" tai riidellä ollenkaan. Voiko velallinen velkoa veljeä.?
Todeta voi, mutta kuten Jobinkin tapauksessa, uhrasi perheensä puolesta, josta Herra antoi tunnustuksen. Jopa rienaaja moitti, että varjelet ja siunaat, mutta kyllä kiroaa, jos käden otat pois.
Henki kehotettiin säilyttämään, loput meni.
Tätä se on. Pääsee paiseita raaputtamaan "tunkiolle" ja jopa koiratkin tulevat nuolemaan haavoja.

Henkilökohtaisesti olen painanut kirkonovet kiinni. Ei minulla ole siellä mitään tekemistä. Ei Henki anna minulle siellä mitään sanottavaa. Rukouskammiosta tähänpäivää kuljen ja työtä riittää.
Tosin ei ole tässä temppeliä, että voisin sanoa, että katsokaa, mitä kiviä ja miten suureksi joku rakennus on rakennettu.
Ei ole jäänyt kiveä kivenpäälle, mutta Kristus- seurakunta on Hengellinen huone olemassa. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo ja kuulen sen huminan. Kiitos Herralle, -armosta- . Sijaisestani.
Kun kotipöydän äärellä murretaan Herran kuoleman muisto-ateriaa, tiedän olevani muukalainen. Herralla on kansa ollut läpi aikain. Synagookissa Herralle voidaan huutaa "ristiinnaulitse", laitetaan kirkkoihin hienot ristit - ja alttaritaulut.
Mutta, ne on ihmiskättentyötä. Ristin veisti ja naulat teki ihminen.
Tämä uhrikaritsa taas on taivaallinen. Häneen katson.
En alttareilla oleviin ihmiskättentöihin. Siellä voidaan palvoa "mantrata" pyhää henkeä " anteeksi pienet kirjaimet. Mutta siinä saattaa ollakin sitä, että siinä pyhässä hengessä on jäänyt sen oikean Pyhän Hengen tehtäväkuva - kirkastaa Kristus.
Sellainen ero on alttaripalveluksissa. Voidaanhan sitä hienosti laulaa, esittää ja puhua. Mutta, se veren evankeliumi- Luoja Jumala, joka Pojassa Uudestissynnyttää Uuden Adamin siemenestä siihen jälkeläisen asemaan, toivoisin, että se löytyisi uudelleen ja Henki saisi sen aikaiseksi.
Se Jumalan tuuli - missä puhaltaakaan. En ole sitä nyt siellä käynyt kuuntelemassa, enkä ole rukouskammiossa kuullut kehotusta mennä edes sinne "entiselle" alttariäärelle kuuntelemaankaan.
Se ei ole minusta kiinni, vaan Herran Hengestä. Näyt ja tehtävät ovat muualla. Mutta, jättää ne alttarit rauhaan, jossa on ollut joillakin kiistaa. Ei pidä muistella "mitä oli", Herra antaa uuden ja ehomman, jonka Luojana luo uudeksi. Uudeksi Minä teen kaiken.
Siinä uskossa rauhotetaan kenttä evankeliumille, jossa sijaisuhrin kuolema näkyy elämäksi. Niin usein, kun te tästä syötten, tehkää se Minun muistokseni.
Eli tuo pöytä jakaa kullekin, elämäksi tai kuolemaksi.
Joka kelvottomasti syö Herran pöydästä jne.
Jäädään tähän rauhaan Hengellinen rakennus on Hengen työtä itsekussakin savimajassa.

Evankeliumin kenttä on Jumalan kenttä. Siinä ei sovi enempiä "riidellä" tai riidellä ollenkaan. Voiko velallinen velkoa veljeä.?
Todeta voi, mutta kuten ....... jäipä tuo hieman arvauskäsitteeksi.

Voiko velallinen velkoa veljeä? hmmm. Maailmassa voi, siitähän sanankin kertoo, mutta se ei ole raamatullisen Hengellinen tapa.

Mutta, joka kulkee Jumalan Hengessä, hän voi vain todeta toteuuden, mutta vaatia ajallisen oikeuden eteen, siihen ei.
Siis jos seurakunnassa ei ole oikeudenjakajaa, eikä Herran Henki kulje vastuullisten kohdalla, on parempi jättää heidät Herran nuhdeltavaksi. Vastuulliset jakavat oikeuden niinkuin kuuluu,
ja siihen tulee se siunaus.

Siksi on parempi jättää .... ja jos se hengellinen koti ei enää löydä verensanomaa, voihan sitä jättää sellaisen oven taakseen, mutta siinä hengessä, ettei anna katkeruuden juuren nousta.

Laidun on edessä - kun palvelijat riitelevät, valitse.
Jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle ja tai päinvastoin.

Siitä se etenee. Saattaahan siinä käydä, että jollain on se Sodoman seurakunta edessä niin, että vain perhekunta pelastuu.
Herran pitää tulla käymään sen pahuuden tähden.

Voihan siinä käydä, kun niiltä laitumilta pakenee, voi joku vilkuilla taakseen ja jäädä suolapatsaaksi.

Siis se laitumen valitsemisen vapaehtoisuus on näin "vapaata".

Kukin astelee laitumeilleen, missä sitten yrittää tehtäväkenttää.

Sitähän se "kirkkokunta" aikoinaan katseli laitumia, että kun tuonne mennään, ollaan kuin "muutkin" kirkot, saadaan apua valtiolta rahallisesti ja vieläpä vihitään pareja.

Onhan sekin laitumen alue. Yleisuskonnoissa saadaan valtionapuja ja vihitään, mitä vihitään, on miehiä ja on naisia pareina ja vihitään.
Se "uusipastori" totesi, että voihan niitä rukousalttarille tulla pareja - samaa sukupuolta - joilla on jopa lapsia.
Mitä siinä voi? - Niinpä, no kukin valitsee sen laitumen, missä kylvää, mitä kylvää.

Kun ajat muuttuvat, ja asetetaan "ehtoja" kirkoille, niitä ehtoja, jotka Jumalanvaltasuuruuteen ei kuulu, niin mielestäni niistä ehdoista on luovuttava. Emme tarvite valtion- maallisen rahakirstun kopeekoita, emmekä vihkioikeutta.
Maistraatti vihki aikoinaan, liitto on pysynyt, kokouksessa siunattiin, se tapahtui Herran edessä.

Niin, laitumet ovat edessä. Jos toinen veli menee vasemmalle, voi Herran nimessä mennä oikealle. Ei palvelijain tarvitse kiistoihin syventyä enempää.

Kun sitten aika käy vaikeimmaksi, voihan sitä käydä niinkin, että uskoa ei löydy, sellaista ajasta, jossa Herran Henki on.
Maailma ja maailman laki on kylmentänyt Jumalan lain, eli sen päämäärän ,joka on rakkaus. Laittomuuden henki.

Kun seurakunta eksyy, kysyjät eksyvät, ei tiedetä, mikä on oikein ja mikä väärin. - suomeksi, se synti. - Synti on laittomuus.
Ei tiedetä, mikä erottaa maailmasta.
Ihmiset joutuvat maailmassa täten lain alle, se tulee syyttämään synnistä.
Mutta, joita Herran Henki kuljettaa, heidä sydämiin on pantu Jumalan laki Uudessaliitossa Herra Hengen kautta, joka kirkastaa Pojan, sekä syyn, miksi kuolema on synnin palkka.
Maailma tuomitsi Pojan, ristiinnaulitsi. Laittomat - jotka eivät Jumalan tahtoa tunteneet rakensivat ristin- jossa teloitettiin rikolliset ja myös virheetön Jumalan Karitsa.
Nyt näkyy se, mikä on meidän käden jälki.
Joka sen tajuaa, haluaa tehdä parannuksen, mielenmuutoksen, yhtyä samanmieliseksi Jumalan tahdon kanssa ja pyytää anteeksi tekojaan, jossa Jumalan Karitsan veri vuosi maahan.
Herra, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät.
Kun nyt katselen Vapahtajani runneltua ruumista, jonka surmasin, tekojeni mitalla, tavalla tahi toisella, jossa rikoin Jumalan tahdon lain - käskyjen mittaa, joiden tehtävä on rakkaus pitää sydämessä.
Halua aina muuttua , jokapäivä kammiosta lähtien.
Tämän ymmärtäminen tuo sen Herran kuoleman muistopöydässä aina esiin. En voi elää ilman Häntä. Hän kuoli sijaisena, että ymmärrän tämän veren evankeliumin ja tämä pitäisi sananjulistuksessa kirkastaa kuulijoille, että he tietävät katsoessaan ristille, "tavallan, kun myrkkykäärmeet ovat purreet" niin se käärme - symbolina, merkitsee elämää.
Näen, että se käärme on aiheuttanut minussa myrkyn jonka Jumala Pojassaan vapauttaa.

Nyt näkeminen saa aikaiseksi mielenmuutoksen ja armoalttarilla Poika anteeksiannossa, minkä tekojeni mukaan hänelle tein, sanoo. - Mene- mutta älä enää - syntiä - laittomuutta tee....
Siksi Hän on antanut puolustajan Pyhän Hengen, että kun Jeesus laittaa taivaallisen lain, tahdon sydämeen niin on myös VOIMA, minä voimasta voin voittaa. Sydän tuntee Jumalan tahdon, Henki on moottorina, mieli tahtota ja näin Uusi Adam, on siemenensä, sanan kautta uudestisynnyttänyt uuteen aikaan, jonka päämääränä on iankaikkisen elämän armolahja.

Se on Jumalan työ. Jumalan tahto - jonka päämäärä on rakkaus.
Se huulilla kerron, että Kristuksessa pelastutaan.
Se "vaskikäärme" opetus, viitaten varjolainaikaan, kertoo että se seremonialaki on kumoutunut oikeaan sijaisuhriin, joka kuoli tekoni mitan mukaan, on tämä Herra, jatkuu

ristinsanomaa kirjoitti:

Evankeliumin kenttä on Jumalan kenttä. Siinä ei sovi enempiä "riidellä" tai riidellä ollenkaan. Voiko velallinen velkoa veljeä.?
Todeta voi, mutta kuten ....... jäipä tuo hieman arvauskäsitteeksi.

Voiko velallinen velkoa veljeä? hmmm. Maailmassa voi, siitähän sanankin kertoo, mutta se ei ole raamatullisen Hengellinen tapa.

Mutta, joka kulkee Jumalan Hengessä, hän voi vain todeta toteuuden, mutta vaatia ajallisen oikeuden eteen, siihen ei.
Siis jos seurakunnassa ei ole oikeudenjakajaa, eikä Herran Henki kulje vastuullisten kohdalla, on parempi jättää heidät Herran nuhdeltavaksi. Vastuulliset jakavat oikeuden niinkuin kuuluu,
ja siihen tulee se siunaus.

Siksi on parempi jättää .... ja jos se hengellinen koti ei enää löydä verensanomaa, voihan sitä jättää sellaisen oven taakseen, mutta siinä hengessä, ettei anna katkeruuden juuren nousta.

Laidun on edessä - kun palvelijat riitelevät, valitse.
Jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle ja tai päinvastoin.

Siitä se etenee. Saattaahan siinä käydä, että jollain on se Sodoman seurakunta edessä niin, että vain perhekunta pelastuu.
Herran pitää tulla käymään sen pahuuden tähden.

Voihan siinä käydä, kun niiltä laitumilta pakenee, voi joku vilkuilla taakseen ja jäädä suolapatsaaksi.

Siis se laitumen valitsemisen vapaehtoisuus on näin "vapaata".

Kukin astelee laitumeilleen, missä sitten yrittää tehtäväkenttää.

Sitähän se "kirkkokunta" aikoinaan katseli laitumia, että kun tuonne mennään, ollaan kuin "muutkin" kirkot, saadaan apua valtiolta rahallisesti ja vieläpä vihitään pareja.

Onhan sekin laitumen alue. Yleisuskonnoissa saadaan valtionapuja ja vihitään, mitä vihitään, on miehiä ja on naisia pareina ja vihitään.
Se "uusipastori" totesi, että voihan niitä rukousalttarille tulla pareja - samaa sukupuolta - joilla on jopa lapsia.
Mitä siinä voi? - Niinpä, no kukin valitsee sen laitumen, missä kylvää, mitä kylvää.

Kun ajat muuttuvat, ja asetetaan "ehtoja" kirkoille, niitä ehtoja, jotka Jumalanvaltasuuruuteen ei kuulu, niin mielestäni niistä ehdoista on luovuttava. Emme tarvite valtion- maallisen rahakirstun kopeekoita, emmekä vihkioikeutta.
Maistraatti vihki aikoinaan, liitto on pysynyt, kokouksessa siunattiin, se tapahtui Herran edessä.

Niin, laitumet ovat edessä. Jos toinen veli menee vasemmalle, voi Herran nimessä mennä oikealle. Ei palvelijain tarvitse kiistoihin syventyä enempää.

Kun sitten aika käy vaikeimmaksi, voihan sitä käydä niinkin, että uskoa ei löydy, sellaista ajasta, jossa Herran Henki on.
Maailma ja maailman laki on kylmentänyt Jumalan lain, eli sen päämäärän ,joka on rakkaus. Laittomuuden henki.

Kun seurakunta eksyy, kysyjät eksyvät, ei tiedetä, mikä on oikein ja mikä väärin. - suomeksi, se synti. - Synti on laittomuus.
Ei tiedetä, mikä erottaa maailmasta.
Ihmiset joutuvat maailmassa täten lain alle, se tulee syyttämään synnistä.
Mutta, joita Herran Henki kuljettaa, heidä sydämiin on pantu Jumalan laki Uudessaliitossa Herra Hengen kautta, joka kirkastaa Pojan, sekä syyn, miksi kuolema on synnin palkka.
Maailma tuomitsi Pojan, ristiinnaulitsi. Laittomat - jotka eivät Jumalan tahtoa tunteneet rakensivat ristin- jossa teloitettiin rikolliset ja myös virheetön Jumalan Karitsa.
Nyt näkyy se, mikä on meidän käden jälki.
Joka sen tajuaa, haluaa tehdä parannuksen, mielenmuutoksen, yhtyä samanmieliseksi Jumalan tahdon kanssa ja pyytää anteeksi tekojaan, jossa Jumalan Karitsan veri vuosi maahan.
Herra, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät.
Kun nyt katselen Vapahtajani runneltua ruumista, jonka surmasin, tekojeni mitalla, tavalla tahi toisella, jossa rikoin Jumalan tahdon lain - käskyjen mittaa, joiden tehtävä on rakkaus pitää sydämessä.
Halua aina muuttua , jokapäivä kammiosta lähtien.
Tämän ymmärtäminen tuo sen Herran kuoleman muistopöydässä aina esiin. En voi elää ilman Häntä. Hän kuoli sijaisena, että ymmärrän tämän veren evankeliumin ja tämä pitäisi sananjulistuksessa kirkastaa kuulijoille, että he tietävät katsoessaan ristille, "tavallan, kun myrkkykäärmeet ovat purreet" niin se käärme - symbolina, merkitsee elämää.
Näen, että se käärme on aiheuttanut minussa myrkyn jonka Jumala Pojassaan vapauttaa.

Nyt näkeminen saa aikaiseksi mielenmuutoksen ja armoalttarilla Poika anteeksiannossa, minkä tekojeni mukaan hänelle tein, sanoo. - Mene- mutta älä enää - syntiä - laittomuutta tee....
Siksi Hän on antanut puolustajan Pyhän Hengen, että kun Jeesus laittaa taivaallisen lain, tahdon sydämeen niin on myös VOIMA, minä voimasta voin voittaa. Sydän tuntee Jumalan tahdon, Henki on moottorina, mieli tahtota ja näin Uusi Adam, on siemenensä, sanan kautta uudestisynnyttänyt uuteen aikaan, jonka päämääränä on iankaikkisen elämän armolahja.

Se on Jumalan työ. Jumalan tahto - jonka päämäärä on rakkaus.
Se huulilla kerron, että Kristuksessa pelastutaan.
Se "vaskikäärme" opetus, viitaten varjolainaikaan, kertoo että se seremonialaki on kumoutunut oikeaan sijaisuhriin, joka kuoli tekoni mitan mukaan, on tämä Herra, jatkuu

joka pelastaa. En tee niitä "ristejä" omaltakäsin alttarille, että katsokaa, mikä on minun työni, vaan se Herran sijaisen tuon esiin.
Ei tarvitse kehua töillään. Se on se laittomuus, mikä sai aikaan ne omat työt. Ei rakastaen evankeliumia, vapautta, missä vapaus on, sitä vastustaen aina huudetaan "ristiinnaulitse" Herrasi.

Niin. Mikä on se Pyhän Hengen työ? Jumalan työ on kirkastaa Hengessä tuo sijaisuhrin merkitys, että Jumala pääsee pukemaan meidät uhrikaritsan peittävään asuun, hääpukuun.
Muutoin olemme alastomia, vaikka kuinka huutaisimme herra, herra, sinun niemessäsi tehdään tätä ja tuota ihmettä. Mutta jos se todellinen evankeliumi puuttuu huulilta, olemme alastomia.

Edenissä, jossa kaikki oli sangen hyvää, Adamilla oli tieto Hyväntiedon puusta, että älä syö.
Siis Jumalan tahto - varjellakseen ihmistä oli, että älä tee näin.

Mutta kun rikotaan Jumalan tahto, jonka päämäärä on rakkaus, ihminen on alaston, eli "aseeton" taistelemaan rienaajaa, vastustajaa vastaan. On ikäänkuin samaa porukkaa, rikottu, mitä rikottu. Rienaaja, joka oli suojaa kerubi Jumalan valtaistuimen edessä, hänestä löydettiin vääryys. siis tämä tahtoi nousta tuota valtaistuin vallan puolelle. Häne karkoitettiin.

Nyt tehtii savesta uusi, tämä aadam, jonka henki oli samanmuotoinen. Tottelematon ja alaston- aseeton.
Hänet Jumala peitti Eedenissä karitsan asuun.
Ensimmäinen symbolinen opetus oli aadamille.
Sijainen kuoli, että sen nahka peittää ja tässä se aseettomuus opetuksellisesti antoi mahdollisuuden. Jumalan työnä.

Tuo opetus on tämä seremoniallisen viesti sisältö. Jumalalla on aina ollu yksi kansa. Se kansa, jolla on viesti, kuinka alastomuutemme - aseettomuutemme pahaa vastaan poistetaan.

Se viesti oli kuin varjo - seremonialaissa siihen asti, kuin Jumalankansalla on todellinen viesti kerrottavana.
Jeesus tuli aikaa, että rikkomuksemme korjattaisiin.
Saataisiin elämä ja elämässä mielenmuutoksessa vaellettaisiin - ei vanhan aadamin hengessä vaan Uuden Aadamin -Kristuksen Hengessä.

Se on se puku, missä käydään perille, ei enää syntiä - tahalteen tehden. Vaan se tässä viitattuun Jumalan tahtoon, se sydämessä, joka rajaa Jumalankansan maailmasta ja jolla on tämä evanekeliumin sanoma todella sanottavana.
Myös, Jumalan tahto on kerrottava.
Se on maailman loppuun asti viestittävä, että laittomuus on synnintekoa. Mutta Hengessä taistellen Henki vie voittoon ja Jumalan rakkaus vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen.
Siksi päiviitäin rukouskammiosta arkeen, "mikä on tänään" Jumalan tahto, etten enää syntiä tekisi.

Tulisi alastomaksi.. tottelemattomuuden tähden ja olisi kuoleman oma. Synnin palkka on kuolema, sen ota.

Niin. Elämme aikaa. Puhumme Jumalan vallasta ja Valtakunnasta.
SE ei ole maailman valtaa- vaan Jumalan valtaa meissä.
SE valta on rakkaus. Jumalan tahdon, lain päämäärä on rakkaus.
Kun oikealla ja terveellä tavalla Jumalan kasvojen edessä näitä kysellään, meistä perataan perinnäisopin käsitteitä, jossa ihannoidaan vanhan aatamin voimia, ja puretaan lakia, että se olisi kumottu. Seremonialaki on kumottu.
Mutta, Jumalan tahto- se mikä varjolain aikaan annettiin sen ajan kansalle kirkastamaan Jumala, ja jota tottelemattomuuden tähden rikottiin monin tavoin, on esimerkkinä opetuksellisesti.
Tuo Jumalan tahto on totta tänään, mutta joka Hengessä vaeltaa, ei ole lain alla. Hän sydämestään rakastaa Herraansa, tätä sijaistaan, joka avasi silmät erottamaan missä on elämänpuu.
Sen hedelmien äärellä opitaan näkemään Jumalan tahto mitä sydämessä pitäisi tapahtua elämässä, jokaisen elämässä, niin kauan kuin taivas ja maa on.
Sen saa aikaan Henki.
Hengen voimasta, ja Henki kirkasti Kristuksen. SEn veren evankeliumin. Siitä se lähtee tämänpäivänkin evankeliumi seurakunnissa.

Tämä kaikki on niin vapaata, että toinen lukee, toinen ei. Joku kuuntelee joku ei. Elämä on tällaista.

Joissakin tapauksissa elämässä on sitä, että ihmiset eivät tiedä, mistä puhutaan, miksi puhutaan, kuka puhuu ja mitä puhuu.
Sitten voidaan liittyä ensimmäiseen puheeseen, ajattelematta sitä, mistä pitäisi puhua. Näin sitten puheitten puhujat keittelevät vanhaakin puuroa ja keittävät senkin pohjaan.

Nämä pitkähköt viestit luin koska olivat luettavaa ja asiasta kertovaa tekstiä.

Onko huhuja kuulunut, että lopullinen ratkaisu oikeudesta olisi jo tullut? Uutisissa ei näy...
Toivottavasti .....asianosaiset saavat rauhan... Temppelin menot uudistuu kokonaan...Palvellaan vain....Kukin antaa tosilleen anteeksi.Taivastiellä halutaan olla!

Kiitos linkistä. Seurata saa, miten käy. Mutta voikun (joku tavallaan lähempää?) voisi rukoilla samalla erityisesti anteeksiannon puolesta. Eipä taida kellään tietoa olla, miten temppelin toiminta jatkuu. (Miten voi "päästää" parhaiten Herran Itsensä valitsemaan nyt uudet työntekijät- jos Hän sinne sellaisia vielä haluaa? Vilpittömyys sydämen pohjassa asti kun tulee seurakunnan kesken olla)Kai myös vihdoin isot rahat (jos on)nyt siirretään oikeille" omistajillekin"? Vaikka kaikkihan uskovilla pitäisi yhteistä olla ja onkin Herran omaa!

Lakia pitää hävinneen noudattaa. Hullunkurista vain, että maailma päättää uskovien riita-asiasta. Pistää rukoilemaan-varmaan itsekunkin meistä. Ihan jokainen meistä eräänä päivänä maahan lankeaa Karitsan Vihan päivänä. Ja kirjat avataan! Olemmeko antaneet anteeksi sydämestämme? Karitsan Vihan päivä tulee eteemme varmasti. Herra meitä vielä armahtakoon!