Etsikääpä käsiinne Iltalehden numero 9.11.2004 ja aukaiskaa se aukeamalta 8-9. Jokainen kai tietää sarjakuvan Lassi ja Leevi? Sarjakuvan pääosassa on poika nimeltä Lassi. Lassi pitää lelutiikeriään Leeviä elävänä kun kaikki muut näkevät sen pelkkänä lelutiikerinä. Leevin kanssa Lassi joutuu mitä mielikuvituksellisimpiin seikkailuihin. Mitäpä jos tulisi uusi sarjakuva: Leevi ja Lassi? Pääosassa olisi tiikeri Leevi, jolla olisi Lassi – niminen lelupoika. Kaikki muut tiikerit pitäisivät Lassia pelkkänä leluna. Muita ihmisiä sarjakuvassa ei olisi kuin lelu – Lassi. Hieno idea vesittyisi tällaisesta huonosta plagiaakista. Mutta nyt se on totta, joskaan ei Lassin ja Leevin kohdalla.
Moniko teistä on lukenut Apu – lehden mainiota huumoripläjäystä lehden lopusta, joka on otsikoitu Naisverkoston pöytäkirja? Pöytäkirja on kuvitteellinen. Naisverkosto aloittaa kokouksensa tilaamalla kallista alkoholia ja höpöttämällä sitten turhanpäiväisistä asioista, naisen logiikkaa. Noh, feministithän vetivät tästä herneen nenään. Oli tapahtunut kauhea tasa-arvorike, joka rouskuttaa maata kaikkien Suomen naisten alta. Oikea naisverkosto päätti avata oikein nettisivut Internetiin, jotta ihmiset voivat käydä tarkastelemassa mistä oikeasti naisverkostossa puhutaan. Mutta tämä ei riittänyt huumorintajuttomille feministeille.
Oli iskettävä takaisin, koska kaikessa on kyse vallan tasapainosta. Feministille huumori on tuntematon konsepti. Takaisin on annettava samalla mitalla. Mainitsemassani lehdessä ja sen aukeamalla on juttu otsikolla: Naiskansanedustaja pilkkaa kollegoitaan: ” Kansanedustaja Minna Lintonen (sd) pilailee mieskollegoidensa kustannuksella fiktiivisessä kirjoituksessaan, jossa miesedustajat juovat viinaa, syövät metripitsaa ja pörräävät Helsingin yössä. Kyseessä on fiktiivinen pöytäkirja eduskunnan ”miesverkoston kokouksesta.” Kyseessä on siis aivan samanlainen ilmiö, jota kuvasin ensimmäisessä kappaleessa. Tosin tämä vastaveto ei naurata. Se on plagiaatti, siinä ei ole enää mitään omaperäistä, eikä mitään miesverkostoa ole olemassakaan eduskunnassa. Tässä näkyy kuinka olemattomasta asiasta on pakolla yritetty vääntää jotain siksi, koska vapaassa suomalaisessa lehdistössä on uskallettu tehdä huumoria feministeistä.
Ristiriitaista jutussa on, että Lintonen kertoo naisverkoston pöytäkirjojen pilkkaavan ja liioittelevan naisille tärkeitä asioita ja häntä. Siksi hän päätti antaa takaisin samalla mitalla. Seuraavaksi hän peräänkuulottaa huumorintajua, ” eikä huumori eduskunnan arvovaltaa loukkaa.” Kaiken kruunaa se, että hän leimaa tästä hänen ideastaan loukkaantuneet miehet huumorintajuttomiksi. Mitä huumorintajua se sellainen on, joka syttyy vasta sitten palamaan kun henkilö tuntee, että on annettava takaisin samalla mitalla, koska naisille ja hänelle tärkeitä asioita on liioiteltu ja pilkattu? On ikävää, että näyttää siltä, että feministeillä ei ole huumorintajua.
*****
Etsikääpä seuraavaksi Kalevan lauantain numero, 11.12.2004. Avatkaa lehti sivulta 24 ja pääsette lukemaan mitä yhteistä on feminismillä ja gynekologialla ja Rocco Siffredillä. Ranska on kunnostautunut feministisen elokuvatuotannon saralla; Romance X:ssä nainen naiskenteli kaikkien kanssa, koska hän etsiskeli seksuaalisuuttaan ja pakoili onnetonta liittoaan, josta hän syytti miestään (lopuksi hän muistaakseni tappaa miehensä), Pane muassa naiskaksikko teloitti miehiä naituaan heidän kanssaan, koska kaikki miehet ovat sikoja. No niin, Catherine Breillatin uusin on tullut Suomeen: Himon anatomia. Rocco Siffredi esittää elokuvassa homomiestä, joka pelastaa itsemurhaa yrittävän naisen. Nainen yrittää itsemurhaa, koska ” olen nainen.” Nainen maksaa miehelle, jotta mies suorittaisi hänelle gynekologisia tutkimuksia. Homomies kokee naisvartalon vastenmielisenä. Elokuvaesittelyssä kerrotaan: ” Elokuvan perusideana on, että ”kaikki miehet” (tuota fraasia toistetaan usein) pelkäävät ja inhoavat naista, naisen ruumista ja seksuaalisuutta. Naisen sukuelimen näkymättömyys kun herättää miehessä kastraatioahdistusta- -”
Kröhöm… Miten tämä ranskalainen elokuvafeminismi eroaa Talebanin naiskäsityksistä kuin siinä, että nyt ”talebanfeminismin” kohteena on naisen sijasta mies? Ellen väärin tulkitse, niin elokuva hyökkää homomiehiä vastaan, koska he ovat nähtävästi menneet pisimmälle naisen inhossaan: kääntyneet hakemaan rakkautta toisista miehistä. Koska teema on mitä on, niin homomiehen istuttaminen pääosaan ei voi kertoa juuri muusta. Näin feminismi kunnostautuu suvaitsemattomuudessa jälleen kerran paitsi hyökkäyksellä homoutta vastaan, myös hyökkäyksellä heteromiehiä vastaan. Romance X:n ja Pane muan katsoneena voin todeta, että jos elokuvan pyrkivät järkyttämään, minä en järkyttynyt. Jos ne pyrkivät olemaan jotenkin syvällisiä ja filosofisia, niin minä koin elokuvissa esitetyt näkemykset naiiveina ja epäuskottavina.
Moniko teistä on lukenut Apu – lehden mainiota huumoripläjäystä lehden lopusta, joka on otsikoitu Naisverkoston pöytäkirja? Pöytäkirja on kuvitteellinen. Naisverkosto aloittaa kokouksensa tilaamalla kallista alkoholia ja höpöttämällä sitten turhanpäiväisistä asioista, naisen logiikkaa. Noh, feministithän vetivät tästä herneen nenään. Oli tapahtunut kauhea tasa-arvorike, joka rouskuttaa maata kaikkien Suomen naisten alta. Oikea naisverkosto päätti avata oikein nettisivut Internetiin, jotta ihmiset voivat käydä tarkastelemassa mistä oikeasti naisverkostossa puhutaan. Mutta tämä ei riittänyt huumorintajuttomille feministeille.
Oli iskettävä takaisin, koska kaikessa on kyse vallan tasapainosta. Feministille huumori on tuntematon konsepti. Takaisin on annettava samalla mitalla. Mainitsemassani lehdessä ja sen aukeamalla on juttu otsikolla: Naiskansanedustaja pilkkaa kollegoitaan: ” Kansanedustaja Minna Lintonen (sd) pilailee mieskollegoidensa kustannuksella fiktiivisessä kirjoituksessaan, jossa miesedustajat juovat viinaa, syövät metripitsaa ja pörräävät Helsingin yössä. Kyseessä on fiktiivinen pöytäkirja eduskunnan ”miesverkoston kokouksesta.” Kyseessä on siis aivan samanlainen ilmiö, jota kuvasin ensimmäisessä kappaleessa. Tosin tämä vastaveto ei naurata. Se on plagiaatti, siinä ei ole enää mitään omaperäistä, eikä mitään miesverkostoa ole olemassakaan eduskunnassa. Tässä näkyy kuinka olemattomasta asiasta on pakolla yritetty vääntää jotain siksi, koska vapaassa suomalaisessa lehdistössä on uskallettu tehdä huumoria feministeistä.
Ristiriitaista jutussa on, että Lintonen kertoo naisverkoston pöytäkirjojen pilkkaavan ja liioittelevan naisille tärkeitä asioita ja häntä. Siksi hän päätti antaa takaisin samalla mitalla. Seuraavaksi hän peräänkuulottaa huumorintajua, ” eikä huumori eduskunnan arvovaltaa loukkaa.” Kaiken kruunaa se, että hän leimaa tästä hänen ideastaan loukkaantuneet miehet huumorintajuttomiksi. Mitä huumorintajua se sellainen on, joka syttyy vasta sitten palamaan kun henkilö tuntee, että on annettava takaisin samalla mitalla, koska naisille ja hänelle tärkeitä asioita on liioiteltu ja pilkattu? On ikävää, että näyttää siltä, että feministeillä ei ole huumorintajua.
*****
Etsikääpä seuraavaksi Kalevan lauantain numero, 11.12.2004. Avatkaa lehti sivulta 24 ja pääsette lukemaan mitä yhteistä on feminismillä ja gynekologialla ja Rocco Siffredillä. Ranska on kunnostautunut feministisen elokuvatuotannon saralla; Romance X:ssä nainen naiskenteli kaikkien kanssa, koska hän etsiskeli seksuaalisuuttaan ja pakoili onnetonta liittoaan, josta hän syytti miestään (lopuksi hän muistaakseni tappaa miehensä), Pane muassa naiskaksikko teloitti miehiä naituaan heidän kanssaan, koska kaikki miehet ovat sikoja. No niin, Catherine Breillatin uusin on tullut Suomeen: Himon anatomia. Rocco Siffredi esittää elokuvassa homomiestä, joka pelastaa itsemurhaa yrittävän naisen. Nainen yrittää itsemurhaa, koska ” olen nainen.” Nainen maksaa miehelle, jotta mies suorittaisi hänelle gynekologisia tutkimuksia. Homomies kokee naisvartalon vastenmielisenä. Elokuvaesittelyssä kerrotaan: ” Elokuvan perusideana on, että ”kaikki miehet” (tuota fraasia toistetaan usein) pelkäävät ja inhoavat naista, naisen ruumista ja seksuaalisuutta. Naisen sukuelimen näkymättömyys kun herättää miehessä kastraatioahdistusta- -”
Kröhöm… Miten tämä ranskalainen elokuvafeminismi eroaa Talebanin naiskäsityksistä kuin siinä, että nyt ”talebanfeminismin” kohteena on naisen sijasta mies? Ellen väärin tulkitse, niin elokuva hyökkää homomiehiä vastaan, koska he ovat nähtävästi menneet pisimmälle naisen inhossaan: kääntyneet hakemaan rakkautta toisista miehistä. Koska teema on mitä on, niin homomiehen istuttaminen pääosaan ei voi kertoa juuri muusta. Näin feminismi kunnostautuu suvaitsemattomuudessa jälleen kerran paitsi hyökkäyksellä homoutta vastaan, myös hyökkäyksellä heteromiehiä vastaan. Romance X:n ja Pane muan katsoneena voin todeta, että jos elokuvan pyrkivät järkyttämään, minä en järkyttynyt. Jos ne pyrkivät olemaan jotenkin syvällisiä ja filosofisia, niin minä koin elokuvissa esitetyt näkemykset naiiveina ja epäuskottavina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika usein kuulee näitä "vastahyökkäyksiä", joissa otetaan joku blondi- tai naisvitsi ja kerrotaan se vaihtamalla blondin tai naisen tilalle mies. Yleensä nämä eivät toimi juuri siksi, että ovat (a) plagiaatteeja ja (b) ne ovat alunperin hauskoja, koska ne jotenkin peilaavat olemassaolevaa todellisuutta (joko oikeaa todellisuutta tai keksittyä, mutta vakiintunutta kuten blondivitsit). Se naisverkoston pöytäkirja on kyllä aikas hauska =).