Nyt kun tuli Vivamosta ylen tv-jumalanpalvelus, kummeksuin taas samaa: miksi en pidä tällaisesta modernista musiikista jumalanpalveluksen yhteydessä, ja mieluummin kuuntelen vaikka niitä synkeimpiä virsiäkin tämän tilalla? Katolisen kirkon musiikkihan on kauneinta, siinä on myös toivo ja lohdullisuus, mutta kun en ole katolilainen, en voi sinnekään mennä.
Kun on kuitenkin kyse ilmeisesti "tosiuskovista" ihmettelen aina tuota musiikkia, tuollaista viihteellistä, sillä siinä ei ikään kuin ymmärretä Jumalan pyhyyttä, ja rallatukset tekevät koko asiasta pienemmän ja vähäpätöisemmän. Nämä ovat silti varmaan makuasioita, mutta siltikin, olisi kenties hyvä, jos olisi yksi jumalanpalvelus, ja nämä olisivat sitten vain eräänlaisia lisäksi keksittyjä hengellisiä tilaisuuksia. Nykyään vielä kun yritetään saada kaikki mukaan, nämä rallatukset aina vain lisääntyvät, eikä koskaan tiedä, mitä nyt ollaan kokeilemassa.
Silti myönnän, että luterilaisissa virsissäkin on valitettavasti vikaa, nimittäin synkeydessä. Silti on myös paljon hyviä virsiä ja koska ne ovat aitoja, syvällisempiä ja nöyrempiä, ne sitten edes paremmin sopivat jumalanpalvelukseen.
Onko protestanttinen kirkko kriisissä myös kauhean musiikkinsa takia?
Pop-, jazz- ja muita rallatuksia voin kuunnella niin paljon kuin haluan, mutta kirkossa haluan kuulla jotain muuta.
Pitäisikö luterilaista jumalanpalvelusta kehittää paremminkin juhlallisempaan tyyliin, sillä useinhan kirkossa käydään juuri silloin , kun vanhoja joululauluja kuten Adeste fideles soitetaan (mikä se nyt sitten onkaan suomeksi) ja Maa on niin kaunis, jotka ovat siis pyhiä mutta samalla kauniita ja myönteisiä?
Onneksi nämä eivät tietenkään itse uskoon vaikuta, tällaiset musiikit.
Kun on kuitenkin kyse ilmeisesti "tosiuskovista" ihmettelen aina tuota musiikkia, tuollaista viihteellistä, sillä siinä ei ikään kuin ymmärretä Jumalan pyhyyttä, ja rallatukset tekevät koko asiasta pienemmän ja vähäpätöisemmän. Nämä ovat silti varmaan makuasioita, mutta siltikin, olisi kenties hyvä, jos olisi yksi jumalanpalvelus, ja nämä olisivat sitten vain eräänlaisia lisäksi keksittyjä hengellisiä tilaisuuksia. Nykyään vielä kun yritetään saada kaikki mukaan, nämä rallatukset aina vain lisääntyvät, eikä koskaan tiedä, mitä nyt ollaan kokeilemassa.
Silti myönnän, että luterilaisissa virsissäkin on valitettavasti vikaa, nimittäin synkeydessä. Silti on myös paljon hyviä virsiä ja koska ne ovat aitoja, syvällisempiä ja nöyrempiä, ne sitten edes paremmin sopivat jumalanpalvelukseen.
Onko protestanttinen kirkko kriisissä myös kauhean musiikkinsa takia?
Pop-, jazz- ja muita rallatuksia voin kuunnella niin paljon kuin haluan, mutta kirkossa haluan kuulla jotain muuta.
Pitäisikö luterilaista jumalanpalvelusta kehittää paremminkin juhlallisempaan tyyliin, sillä useinhan kirkossa käydään juuri silloin , kun vanhoja joululauluja kuten Adeste fideles soitetaan (mikä se nyt sitten onkaan suomeksi) ja Maa on niin kaunis, jotka ovat siis pyhiä mutta samalla kauniita ja myönteisiä?
Onneksi nämä eivät tietenkään itse uskoon vaikuta, tällaiset musiikit.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli vielä mieleen, että onko tämä musiikki kehittynyt sen vuoksi, että jotkut uskovat luulevat, että he eivät saa kuunnella tavallista rock-, pop- tai muuta musiikkia, missä ei ole Jeesus-sanoja, ja siksi tätä musiikkia täytyy tehdä jumalanpalvelukseen? - mutta nyt Jeesus-sanoilla. Olen nimittäin huomannut, että tämä on aina ns. "tosiuskovien" jutuissa yleensä mukana. Radio Deistä ei kuullut aikoinaan vahingossakaan yhtään Jumalan kunniaksi mestarisäveltäjien aikoinaan sävelmätämää kappaletta, joten oli vaihdettava maalliselle ylelle tai lähdettävä You Tubeen kuuntelemaan ihmeellistä kuorolaulua tai vaikka Palestrinan sävellyksiä.
Eli siis onko yleensä protestanttinen musiikki liian maata viistävää, eikä ota ollenkaan pyhää ja taivaallista ulottuvuutta huomioon? (Muuten virsistäkin yleensä yllättäen vanhimmat ovat paremmat, 1500- ja 1600-luvuilta, siis pr. virsikirjassa). Jos ei nyt oteta niitä mestarisäveltäjiä lukuun, kuten Bach jne, joita tietysti protestanteillakin on ollut.
Toisaalta saattaa olla kyse vain siitä, että klassista musiikkiakin kuuntelen vain Mozartiin asti ja sen jälkeen se alkaa vaikuttaa jotenkin kalsealta ja tekniseltä, siis usein jopa 1800-luku on itselleni liian "modernia" mitä klassiseen musiikkiin tulee.
Mutta tosiaan, popia, rockia, jne. kaikkea mahd. musiikkia nykyään kuuluu tuutin täydeltä joka kanavalta, miksi sitä pitää kuunnella myös jumalanpalveluksessa? Miksi jumalanpalvelus ei saa olla jotain erilaista ja kaikesta muusta poikkeavaa? Olen siis lähinnä utelias, en niinkään väitä, ettei muuta musiikkia saisi tehdä. Mitä ihmiset siis hakevat jumalanpalveluksesta, pelkkiä fiiliksiäkö ja jonkinlaista viihtymistä? Ja onko aikamme niin viihteellinen, että kristinuskokin täytyy "viihteellistää". JOs näin on, mieluummin sitten hienompaan suuntaan, kuten katolilaistyyppiseen juhlavaan musiikkiin.
Minä pidän siitä perinteisestä Sana Jumalanpalveluksesta. Siinä on pyhyyttä ja rauhaa. Urkumusiikki ja virren veisuu kuuluu olla siinä mukana.
Nyt oli Suvijuhlien jumalanpalvelus, ehkä se kesäisenä juhlana sopikin, että siinä on hieman toisenlaista musiikkia. Minua ei se häirinnyt.
Nämä television jumalanpalvelukset hakee usein jotain erikoista siihen. Minusta se jotenkin häiritsee. Miksei se voi olla ihan tavallinen joskus, että tällainenkin kaavoihin kangistunut kuuntelija saisi joskus omansa.
Toisaalta kyllä minusta musiikillisesti voi olla erillaisille tapahtumille ja kuuntelijoille toisenlaistakin musiikkia. Ehkä iltajuhliin ja hartauksiin sopii toisenlaisia hengellisiä lauluja kuin pelkkiä virsiä, mutta perinteisen klo 10.000 jumalanpalveluksen haluan pitää tietynlaisena, musiikillisesti ja sanomaltaan hartaana ja pyhänä.
Vapailla suunnilla on jotkut hengellisiet laulut aivan kuin tanssimusiikkia, niistä en pidä.
Niin ei tuo varmaan ehkä pahimmasta päästä ollut, mutta kontrasti liturgisen musiikin välillä ja tämän humputuksen välillä oli valtaisa, joten ainakaan musiikillisesta harmoniasta ei taas ymmärretty mitään (onneksi kuitenkn vain kaksi täysin erilaista musiikkilaatua, eikä montaa kuten joissakin, mikä on vielä pahempi, jopa viittäkin laatua sekoitettuna keskenään ja sitten pätkiä sieltä ja täältä, esim. pari säkeistöä jostakin virrestä/laulusta, kunnes kuulija ei lopulta tiedä missä mennään kaiken kakofonian keskellä)
Minunkin mielestä olisi paras, jos esim. sovittaisiin, että se klo 10 jumalanpalvelus edes pidettäisiin rauhoitettuna kaikilta kokeiluilta, sillä käsittääkseni pääasiassa vanhemmat ihmiset sitä kuuntelevatkin ja sellaiset, joilla ei ole autoa, että pääsisivät paikan päälle.
Olen silti miettinyt, että kun me protestantit väitämme olevamme kovasti raamatullisia, eikä todellakaan ole välittynyt kuva Jumalan pyhyydestä Raamatussa, vaikka siellä myös on realistista ihmiselon kuvausta, joskus inhorealististakin, niin Jumalan pyhyys tulee ehdottomasti esiin. Ehkä kyse on vain pitemmästä musiikkiperinteestä, mikä jollain kat. kirkolla on. Joka tapauksessa tosiaan, voisinhan joskus käydä heidänkin palveluksessaan tai kuunnella, mutta ongelman aiheuttaa tosiaan se, että katolilaista minusta ei koskaan voi tulla. Mielestäni aidossa luterilaisuudessa kuitenkin itse Jumalan voima, eli evankeliumi, on kaikkein eniten arvostettu, vaikka meidän kirkkokaan (aito luterilaisuus) ei tietenkään täydellinen ole, mutta sentään melko lähellä totuutta, ja kristinuskon haaroista lähimpänä totuutta.
Vai onko kyse siitä, että on kyse sanan kirkosta eli millään muulla muodolla ei saa evankelioida, esim. kauniilla taivaallisella kuoromusiikilla tai toivorikkaalla musiikilla. Esim. aikoinaan oli kauniita kirkkoja sen vuoksi, että se oli eräänlaista evankelioimista, sillä juuri yritettiin kuvata taivaallisia rikkauksia, se oli vertauskuvaa.
Jeesus tuli Raamatunkin mukaan köyhäksi, että me rikastuisimme hänen köyhyydestään, eli henkimaailman asioista siis kyse, ei maallisista rikkauksista.
Taivaallinen musiikki siis kuvaa Jumalan pyhyyttä ja ihmeellisyyttä, sellaista mitä ihmismieli ei voi muuten saavuttaa. Sen vuoksi liiallinen synkeyskään ei välttämättä ole hyvä, vaikka kuten sanottu parempi kuin mikään nykyrämpytys.
Minusta on todella hienoa kun raavaat veljet laulavat täysin sydämin Jeesuksesta.
Niissä on aina vahva evanlejumi. Tässä muutama esimerkki.
https://www.youtube.com/watch?v=GioJEM66WQU
Thttps://www.youtube.com/watch?v=uG_MCwl6EL0ässä pari esimerkkiä
https://www.youtube.com/watch?v=mvUzFFMwVI8
https://www.youtube.com/watch?v=epBRXlcS0MQ
Oli kyl aika naurettava esitys kirkon pappien toimesta. Menköön savonlinnan oopperajuhlille esittämään aarioitaan, eikä muka "Jumalanpalveluksessa" niitä hoilaa.
Erottautukaa noista epäpyhistä kirkoista, jotka viljelevät vain aikamme maallisia suuntauksi teihin.
Aikoinaan, kun ylistystä laulettiin Jumalle, niin uskoakseni kyseessä on ollut, enemmänkin virsien lausuminen, kuin mikään hurmahakuinen laulu hetki, kuten siitä on tullut Katolisen turkemuksen myötä.
Jos me tutukimme Raamatun kirjona, niin me löydämme sieltä paljon henggellisiä lauluja, mutta emme juuri mitään sen suurempia ohjeita näiden laulujen laulamiseen, joten kyseessä tuskin on ollut mitään, nykylaulau vastaa laulamista, tai edes Katolisen kirkon mahtipontista, ja korsiteellisa ylistystä, jonka tarkoitus on selvästikkin nostattaa ihmiselle mieluisaa tunnekohua mielessä, joka kielii siitä, että ihmiset ovat eksyneet seurailemaan sitä mikä tuntuu hyvältä, eikä sitä mikä on hyvää ja pyhää Jumalan silmissä.
Älää eksykö
Eiköhän toistuva kaava ja liturgia ja jumalanpalveluksen muoto ole tullut juuri sen vuoksi, muistan jostain lukeneeni, koska ihmiset alkoivat juuri esittämään omiaan siellä ja se nyt tiedetään, mitä ihminen alkaa tehdä, kun omiaan alkaa esittää. Sitten ei ole mitään rajoja millään ja kaiken luullaan olevan Jumalasta. Näin ollen nimenomaan eräänlainen pysyvä muoto tarvitaan, ja josta kukin ottaa sitten vastaan liturgiasta ja virsistä sen mitä kykenee. Ja nykyäänkin se on hyvä, sillä vaikka papin saarna olisi päin seiniä ja ihan muusta aiheesta tai suorastaan harhaoppinen, liturgiassa ja virsissä on ainakin kuullut Jumalan sanaa.
Eivät sen kaltaiset esityksen kuuluneet Jumalan seurakuntaa, vaan se on selvästikkin seurausta ulkoisesti jumalisen uskonnon tulosta.
Olisi tärkeää palata niihin tapoihin, ennen Katolista kirkkoa.
Palaa sinä niihin. Yhden miehen seurakunnassasihan voit tehdä mitä haluat.
On outoa, että vapaissa suunnissa ei nykymaailmassa esiintyvien ääri- ja uuskarismaattisten liikkeiden kautta käsitetä, että juuri tuohon se olisi johtanut aikoinaan, vähän aikaisemmin vain kuin nyt. Nehän ovat yksi nykyajan eksytys, muun eksytyksen ohessa.
(Aito) luterilainen kirkko on kylmä, ja Jeesus Kristus itse sanoo, että ole joko kylmä tai palava.
Joka tapauksessa kirkko on tarkoitettu kristityn kasvua varten, eikä kasvu ole sitä, että ollaan joissain fiiliksissä koko loppuikänsä, vaan alkaa "avioliitto" ja avioliiton arki.