Sakarja 11:
9. Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa."
16. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat.
17. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon."
Näin näyn viime yönä, että tämä on totta tänä päivänä. Tai ainakin lähihistoriassa; muutama kymmenen vuotta sitten. Paimenet ovat olleet itsekkäitä susia ja Jumala on hylännyt lauman harhailemaan vuorilla: Joka on miekan oma menköön miekkaan, joka nälän oma menköön nälkään...... etc.
Itse vaelsin kristittynä 40 vuotta tajuamatta, että Jumala on hylännyt lauman (minutkin) harhailemaan ja että paimenet eivät välitä minusta vähääkään, vaan ainoastaan omasta edustaan. Niin paljon on elämässäni rukouksia, joihin ei tullut vastausta. Tilanteita, joissa olisin tarvinnut ohjausta. Mutta ei ollut ketään ohjaamassa. Jumala oli hylännyt harhailemaan ja paimenet kaikki susia. Vaikka heitä pyöri ympärillä tuhansia niin kaikki olivat vain omaa etua etsiviä.
Paimenta ei ole.
9. Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa."
16. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat.
17. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon."
Näin näyn viime yönä, että tämä on totta tänä päivänä. Tai ainakin lähihistoriassa; muutama kymmenen vuotta sitten. Paimenet ovat olleet itsekkäitä susia ja Jumala on hylännyt lauman harhailemaan vuorilla: Joka on miekan oma menköön miekkaan, joka nälän oma menköön nälkään...... etc.
Itse vaelsin kristittynä 40 vuotta tajuamatta, että Jumala on hylännyt lauman (minutkin) harhailemaan ja että paimenet eivät välitä minusta vähääkään, vaan ainoastaan omasta edustaan. Niin paljon on elämässäni rukouksia, joihin ei tullut vastausta. Tilanteita, joissa olisin tarvinnut ohjausta. Mutta ei ollut ketään ohjaamassa. Jumala oli hylännyt harhailemaan ja paimenet kaikki susia. Vaikka heitä pyöri ympärillä tuhansia niin kaikki olivat vain omaa etua etsiviä.
Paimenta ei ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niinpä :(
Kumpa Herra ei meitä perinjuurin hävittäisi.
Kuitenkin Hän on luvannut olla armollinen kurjillensa. Niille jotka Häntä avuksi huutavat.
Nyt kun seurakunnat ovat täynnä eksytystä on vielä vaikeampi löytää neuvoja. Mutta yksinäisyyteen tottunut tietää mistä apua huutaa. :)
Niin apua toki on jo ollut paljon ja ne avun lähteet luetellaan Profeetta Sakarjan kirjan muissa luvuissa. Esim. neljät vaunut hevosineen (Amerikan länsi, buurit, mustalaiset, ?), neljä seppää (Amerikan puritanismi, mormonismi, kapitalismi, militarismi), omalta pohjaltaan kasvava vesa, Serubbaabel, kaksi öljypuuta (marxismi ja sosialismi) sekä tietenkin KAUPPIAAT.
Profeetta Sakarjan kirja on ehkä kuitenkin toivorikkaimpia ns. pienten profeettojen kirjojen joukossa. Vaikka Jumala on hyännyt ja asettanut julmia paimenia. Silti on myös paljon sellaisia voimia, jotka saavat aikaan yhteiskunnallista hyvää mielin määrin. Toivon kuitenkin, että kukaan ei joudu 40 vuotta etsiskelemään niin kuin itse jouduin hengellistä paimenta ja vastausta siihen onko Jumala todella hylännyt vai ei? Kyllä hän hylkäsi ja paimenet ovat julmia. Mutta on myös nuo yhteiskunnan kehittäjät, jotka ovat tehneet olosuhteet näennäisen tyydyttäviksi.
Voisin ymmärtää tämän näin: Jeesus on kyllästynyt odottamaan josko uskikset alkaisivat viimein tehdä hyviä tekoja ja vähentäisivät suorituskristillisyyttä. Uskonystävien tapailu silti tärkeää jossain kohtaa.
Jeesus on myös ankara.
Seurakunnat ovat jo vuosikymmeniä saarnanneet ja laulaneet: Jeshua ei hylkää ketään, joka tulee luokseen. Niin alhaalla ei kukaan kulje, etteikö siellä Jeesusta olisi.
Ehkä tämä on perua 1700-1800 lukujen Karitsan häät opeista.
Mielestäni ei yht'äkkiä voida ruveta saarnaamaan ankaraa Jeesusta.
Jeesuksesta on luotu kuva, että hän on ihminen, jotka ovat Luojan kuvina ja kaltaisuuksina tietenkin aivan omaa luokkaansa verrattuna jumalattomiin. Idän jumalattomat luultavasti muovaavat Jeshuasta oman barbaarisen kuvansa mukaisen hahmon seuraavan 2300 vuoden ajanjaksoksi. Mutta ihmisten keskuudessa hänestä luotu kuva on inhimillinen. Ja pysyy inhimillisenä.
Mutta kieltämättä Jeesus kuva tulee muuttumaan uudella vuosituhannella. Mormonin kirjasta sain sen käsityksen, että hän on esim. muuttumassa Vapahtajasta Lunastajaksi. Miten se puolestaan muuttaa käsityksiä jää nähtäväksi.
Minä näkisin, että ihminen on hylännyt Jumalan, sillä kyllähän minäkin täällä Jumalan tahdon mukaisesti saarnaan parannusta, jos vaikka joku kuulisi, vaikka ei kukaan oikein tunnu kuulevan, sillä se valheen viettelys, joka oli tuloillaan maailmaan, on tullut, ja maailma suorastaan pursuaa kaikkea milenkiintoista touhua ja siaa ihmille, ja ihmisten sudämet on täynä näitä turhakkeita, eikä Jumalan tuntemiselle ole jäänyt sijaa.
Maailman viettelykset, ja huolet ovat, kuin rikkaruohoa sydämessä, joka estää siemenen kasvun, eikä hedelmää synny.
Ja toisaalta, vaikka ihminen tänään kääntyisikin uskoon, niin hän todennäköisesti menisi johonkin aikamme hrhaoppiseen seurakuntaa, jossa ei edes opeteta sitä oikeaa Herran tietä, vaan maailmalliset arvot ja tavat, ja perään teeskennellään sitten olevansa hengellisä, vaikka ei olla.
Tulisi tehdä hyvää, ja parannusta elämässä, eikä vain hokea, että Jeshua pelastaa, edes tuntematta hänen tahtoaan.
Valhe päästettiin maailmaan, jotte ne uskoisivat sen, jotka eivät ottaneet raukkautta totuuteensa, ja näin ollen eyksyisivät.
Älkää menkö aikamme viettelysten mukana ja myykö itseänne tälle maailmalle, käyden valheellisiksi, jotka sanovat rakastavansa, mutta teoissaan osoittavat, vain itsekkyyttä, kuten aikamme uskovat tekevä tänään.
Minkä palkan te siitä uskotte saavanne, jos huulillanne rakastatte, mutta sydämellänne ette?
Ei pidä lannistua, jos vastakaiku tuntuu olevan heikkoa.
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä!
Itse olen pyrkinyt seurakuntien tilaisuuksiin ja niissä on hieno käydä ja tunnelma hieno, mutta yleensä tulee esteitä seurakunnan taholta. Seurakunta itse ei tahdo joukkoonsa ketä tahansa. Vaan mieluummin valikoi kuka saa käydä.
Ymmärrän hyvin; sillä esim. itselläni on vakoilevia sukulaisia, jotka pitävät minua alistettuna ja vainoovat minua. Lisäksi minulla on vihamiehiä, jotka vainoavat jopa ystäviäni. Ja ketä tahansa, joka tahtoo minut hyväksyä.
Ei ole helppoa mennä seurakuntaan tai kuulemaan sanaa näissä olosuhteissa.
Vaikka olen kokenut: Herran esikartanoissa on yksi päivä parempi kuin tuhat päivää muualla.
hienoa että aloittaja on menettänyt uskonsa olemattomaan. etkä ole yksin. maailma on täynnä ihmisiä jotka ansaitsisivat tulla jumalan kuuluiksi mutta jumala ei edes vastaa saati että lohduttaisi.
Niin, epäloogista on väittää, että Jumala on hylännyt ja nauttivansa silti seurakunnan kokouksista. (onhan seurakunnilla tosin lampunjalka ja enkelit yms. mitä Sakarjan kirja mainitsee). Sekä mustahevosiset vankkurit veivät pohjoiseen maahan: Elävän Jumalan Hengen etc.)
Sanoinkin OLIMME HYLÄTYT vuosikymmeniä sitten. Mutta 1998 alkoivat Kristuksen Ilmestykset ja hän ilmaisi tahtoaan. Missä määrin olemme ottaneet nuo ilmestykset vastaan puolestaan osoittaa meidän tahtoamme joko hyväksyä tai hylätä hänet.
On tosiaan ennemmin kyse nykyisin siitä: Hylkäävätkö ihmiset Jumalan kuin siitä onko hän hylännyt meidät? Molemmin puolin on hylkäämisiä tapahtunut.
Jos eivät vanhat seurakunnat kykene ottamaan vastaan ketään vainoista johtuen tai siitä, että on sadonkorjuu menossa; niin pitää perustaa uusi seurakunta. Se on aina mahdollista. Ja väitän, että se on myös paras ratkaisu.