Minusta nautinto aine on sellainen jolla saa normaalista olosta "paremman" olon. Esim. alkoholia kohtuudella nauttimalla, jolloin haittavaikutukset ovat olemattomat, mutta maku- ja rentoutusnautinto on plussaa.
Tupakka ei nosta normifiilistä ylöspäin. Jos nyt minä tupakoimattomana polttaisin savukkeen en saisi siitä mitään nautintoa, vain monen päivän pahan maun suuhuni.
Tupakoijan saama nautinto tupakasta on itseasiassa tupakoinnin itsensä aikaansaaman pahan olon, vieroitusoireiden, poistamista. Todella nurinkurista "nautintoa". Sillä päästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttamasta pahasta olosta normifiilikseen, mutta vain hetkeksi. Tupakan orja tarvitsee tupakkia, nikotiinia tunnin välein.
Ihan sama kuin hakkaisi päätään seinään ja ottaisi särkylläkettä ja samoisi että se on nautintoaine.
Uskonto on ihan samaa sarjaa tupakan kanssa. Se parantaa itse aiheuttamiaan ongelmia. Ensin pelotellaan viimeisellä tuomiolla ja helvetin tuskilla, ja sitten riennetään antamaan ratkaisuksi, avuksi pelkoon uskontoa. Tyylin "sillä se lähtee millä on tullutkin".
Jumala sallii ensin jotian todella pahaa tapahtua, esim. joukkosurman kirkossa a la E-Carolina, ja sitten uskovaiset pitävät ekan tragedian jälkeisen j.palveluksen tuossa kirkossa ja vieraileva, kun kirkon oma on kuollut kotikutoisen terroristin päättömässä ammuskelussa, pastori sanoo saarnassaan, että eihän meillä kuitenkaan ole mitään hätää, kun meillä on jumalamme pitämässä meistä huolen?
Hieman naiiviako?
Tupakka ei nosta normifiilistä ylöspäin. Jos nyt minä tupakoimattomana polttaisin savukkeen en saisi siitä mitään nautintoa, vain monen päivän pahan maun suuhuni.
Tupakoijan saama nautinto tupakasta on itseasiassa tupakoinnin itsensä aikaansaaman pahan olon, vieroitusoireiden, poistamista. Todella nurinkurista "nautintoa". Sillä päästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttamasta pahasta olosta normifiilikseen, mutta vain hetkeksi. Tupakan orja tarvitsee tupakkia, nikotiinia tunnin välein.
Ihan sama kuin hakkaisi päätään seinään ja ottaisi särkylläkettä ja samoisi että se on nautintoaine.
Uskonto on ihan samaa sarjaa tupakan kanssa. Se parantaa itse aiheuttamiaan ongelmia. Ensin pelotellaan viimeisellä tuomiolla ja helvetin tuskilla, ja sitten riennetään antamaan ratkaisuksi, avuksi pelkoon uskontoa. Tyylin "sillä se lähtee millä on tullutkin".
Jumala sallii ensin jotian todella pahaa tapahtua, esim. joukkosurman kirkossa a la E-Carolina, ja sitten uskovaiset pitävät ekan tragedian jälkeisen j.palveluksen tuossa kirkossa ja vieraileva, kun kirkon oma on kuollut kotikutoisen terroristin päättömässä ammuskelussa, pastori sanoo saarnassaan, että eihän meillä kuitenkaan ole mitään hätää, kun meillä on jumalamme pitämässä meistä huolen?
Hieman naiiviako?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On tapatupakoitsijoita ja on tapauskovia.
Tapatupakoitsija ei oikeastaan ole nikotiinin orja, hän voi olla polttamattakin ja onkin töissä ja kotona, mutta baareissa ja muuten bilettäessä polttaa muiden mukana tavan vuoksi. Tapauskova ei oikeastaan juuri mieti pelastusta ja kadotusta, jumalakuvakin on luokkaa "kai tuolla ylhäällä joku on" ja kirkkoon kuulutaan kun se on ollut suvussa tapa ja kirkossa käydään häissä ja hautajaisissa tavan vuoksi.
Tapatupakoitsijalla on riski alkaa polttamaan vakituisesti ja silloin hänestä tulee nikotiiniriippuvainen. Riski on suuri stressitilanteissa hermosauhuja otettaessa. Tapauskovalla on myös riski "hihhuloitua" tosiuskovaksi kun hän kumminkin periaattessa suhtautuu myönteisesti kristinuskon jumaluusajatukseen. Riski on suuri elämän vaikeimmissa tilanteissa uskosta turvaa haettaessa.
Aloittaja on määritellyt itsekkään aistinautiskelun "normaaliksi". Millä mandaatilla?
Aloitukselta puuttuu pohja koska alkupremissi on tyhjän päällä.
Miksei tietoisuudesta nauttiminen olisi se normaali olotila?
Voihan olla että kun tietoisuus nauttii aineesta niin tämä on se epänormaali tilanne, josta kaikki ongelmat, kärsimiset ja vajavaisuuden tunteet nousevat?
Empiirinen kuolemantapausten tutkiminen viittaa siihen että tietoisuus ilman kehoa nauttii paljon enemmän kuin ehdollistunut kehoon kahlittu tietoisuus. Mielemme ja aistiemme vankina emme voi edes kokea rakkautta kuin nuppineulallisen verran, verrattuna kehosta poistumisen aikana koettuun:
http://www.near-death.com/experiences/research25.html
Sen verran uskonnollisuutta tässä kuitenkin puolustan, että sanon: en halua kieltää parvekerukoilua, mutta parveketupakoitsijat tulisi tiputtaa kaiteen yli. Vaikka sitten palokunnan purjekankaasen, mutta kuitenkin.
Parveketupakointi kyllä on verrannollinen uskonsa tyrkyttämiseen ja lehtisten jakamiseen turuilla ja toreilla ja julkiseen saarnaamiseen. Parveketupakoija pakottaa naapurit hengittämään ja haistelemaan tupakansavuansa. Ihan kuin uskontyrkyttäjä pakottaa ohikulkijat 'hengittämään ja haistelemaan' uskoansa.
Tupakointi on ehdollistumistakin, tietyt tilanteet laukaisevat tupakan tuskan. Entisenä tupakoitsijana voin näin sanoa. Se on myös huolta siitä milloin seuraavan tupakan saa, ja jos oli tiedossa ettei aivan pian piti tupakoida "varastoon." Myös huolta siitä riittävätkö tupakat vaikkapa aamuun saakka vai onko lähdettävä tupakan hakuun. Varmuuden vuoksi. Jopa kulkuvälineen valitsi tupakan ehdoilla, se oli joko oma auto tai juna joissa saattoi tupakoida. Linja-auto ei tullut kuulohonkaan. Saisiko noista joitakin uskonnollisia rinnastuksia vielä?
Nikotiiniriippuvuus ei ollut lopettaessa suurin ongelma vaan ne tupakointiin liittyvät tilanteen ja pinttyneet tavat.
Pitää sen verran kommentoida, kun tämä sama (yleensä ateistien) harhaolettamus nousee esiin.
Ensinnäkin raamatussa tulee selvästi esille se, että Jumala antaa auringon nousta sekä hyville että pahoille.
Jeesus ei opettanut että uskovilla tulisi olemaan mitenkään helppo elämä maan päällä.
päinvastoin, Hän sanoi mm. "maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman"
Monissa kohdissa Hän kertoo kuinka uskovia tullaan vainoamaan ja tappamaan yms.
Jotkut uskovat kyllä ajattelevat juuri niin että "minulle ei kuulu tapahtua mitään pahaa, koska uskon Jumalaan" tuo on väärä ja epäraamatullinen ajatus.
Sellaista ei ole luvattu.
Johannes kastaja mestattiin, Paavali mestattiin, Pietari ristiinnaulittiin väärinperin, Jesaja sahattiin keskeltä kahtia perimätiedon mukaan jne..
Paavali sanoo " Jos me olemme laittaneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, olemme me kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat"
Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Mielestäni uskonto muistuttaa pikemminkin heroiinia. Sillä on vahvan addiktiivinen vaikutus, se passivoi voimakkaasti ja siihen liittyy hetkellinen hyvänolontunne. Se saa ihmisen henkisen turtuneisuuden tilaan joka estää kaiken kriittisen ajattelun ainetta itseään kohtaan. Vaikutuksena on myös jatkuvasti kasvava tarve saada "fiksejä" yhä useammin ja suurempina annoksina. Lopulta käyttäjä ajatuu lähes vegetatiiviseen tilaan jossa hänen ajattelunsa pyörii aineen ympärillä ja hän kokee suurta ahdistusta ollessaa siitä erossa. Hän usein kieltää ongelman ja entiset ystävyys ja perhesuhteet katoavat. Hän ajautuu täysin aineen orjaksi ja hänen elämänsä pyörii vain sen ympärillä. Kaikki tämä pätee sekä uskontoon että heroiiniin.
"se passivoi voimakkaasti"
Tästä kyllä hieman toista mieltä, ainakin joissakin tapauksissa:
https://www.youtube.com/watch?v=2iCzeO1OksA
Uskonto on oopiumia kansalle.
Vai että hetkellinen? Päinvastoin, suhde Jumalan kanssa on alati kasvavaa rakkautta ja syvää ontologista hyvinvointia. Tien alussa on kuin oppisi kävelemään, lapsi makaa enemmän kuin kävelee, kunnes oppii ja kävelee jatkuvasti.
Olkoonkin että on uskonlahkoja joissa opetellaan vain sitä parin askeleen ottamista eikä muuta, mutta kenen syy se muka on?
"ja siihen liittyy hetkellinen hyvänolontunne. "
Tottakai fyysinen kehomme kaikkinensa rajoittaa monien kohdalla hengellisen nautinnon määrää, ja aineellisen kehomme tarpeet siirtävät huomiomme sisäisestä hyvinvoinnista arjen askareisiin ja huoliin. Jotka ovat irrottautuneet kehostaan ovat kokeneet suuremmassa määrin tuota todellisen minän ikuista onnellisuutta:
http://www.near-death.com/experiences/research25.html
NDEt ovat huijausta tai lääketieteellisesti selitettävissä. Lisäksi ne eivät todista jumalasta. Ja kuten sanottu, uskonto muistuttaa heroiinia ja sinulla addiktio on jo aika syvä. Sinun tilasi alkaa olla jo tuossa lähes vegetatiivisessa vaiheessa jonka kuvailin ylempänä. Ja tyypillisen nistin tapaan yrität saada muutkin osaksi päihdettäsi.
Kiihkokristittynä miehenä nautin uskonnosta eniten rippikoululeireillä poikain kanssa. Jeesuskin sanoi, että antakaa lasten tulla luokseni, ja minähän annan.