Olen ns. etsijä ja kyselijä. Keski-ikäinen henkisyyttä etsivä poloinen. Erinäisten merkkien, sattumusten ja tietenkin oman mielenkiinnon kautta olen vakavasti tiellä kohti ort. kirkkoa. Tielle minut ampui Valamon vanhus, Skeemaigumeni Johannes. Luin hänen kirjeensä kertarykäisyllä Heinäveden Valamon hotellissa työkeikalla Itä-Suomessa. Kieltämättä ei ollut ihan sattuma että yövyin Valamossa (samalla keikalla kävin Ortodoksimuseossa Kuopiossa, jossa Kristus käsittätehty lävisti tajuntani). Tuon kertalukaisun jälkeen olen tietenkin lukenut kirjeet uudestaan ja uudestaan. Sen lisäksi arkkipiispa Paavalin kirjat, Metropoliitta Johanneksen kirjat (Lähimmäiset on rakas), metropoliitta Panteleimoniun ja apulaispiispa Arsenin. Pyhien elämänkertoja olen myös kahlannut, Merraksen ja monien muiden kotimaisten kirjoittajien kirjoja. Ortodoksinen luostarilaitoskin on tullut tutuksi kirjojen ja vierailujen kautta. Paraikaa on menossa Pojan tie ja Pyhä Basileios Suuren opetuspuheet.
Nyt on hiukan ns. pallo hukassa. Filokaliaa olen kirjastossa pidellyt käsissäni mutten rohjennut, ainakaan vielä, lainata. Olen myös käynyt paikalliskirkkomme tilaisuuksissa kuulemassa viisaita puheita ja keskusteluja. Sanoisin vähäisellä kokemuksellani, että lukemisen tie on kivinen, mutta johta hämmennykseen aika ajoin. Olen rääpinyt tietoa sieltä täältä, pohjalla avarakatseinen lukion kirkkohistorian opetus ja piiiitkä epäuskon ja kieltämisen aika. Olisi synteesin aika. Ekkä henkilökohtaisia keskusteluja, mutta kenen kanssa? Vai olisiko olemassa sellaista synteesiteosta, jonka luettuaan ymmärtää selvemmin mistä on kyse. Pelkään olevani kerettiläinen omine ajatukseni hyvästä ja hyvään pyrkimisestä pahassa maailmassa.
Tällä palstalla oli vielä muutama aika sitten vastauksia kaltaiselleni uskon noviisin alkiolle, mutta oudoksi ovat viestit menneet. Toivon sydämestäni, että tämän palstan hyvät ominaisuudet saisivat siipiensä alle ilmaa.
Nyt on hiukan ns. pallo hukassa. Filokaliaa olen kirjastossa pidellyt käsissäni mutten rohjennut, ainakaan vielä, lainata. Olen myös käynyt paikalliskirkkomme tilaisuuksissa kuulemassa viisaita puheita ja keskusteluja. Sanoisin vähäisellä kokemuksellani, että lukemisen tie on kivinen, mutta johta hämmennykseen aika ajoin. Olen rääpinyt tietoa sieltä täältä, pohjalla avarakatseinen lukion kirkkohistorian opetus ja piiiitkä epäuskon ja kieltämisen aika. Olisi synteesin aika. Ekkä henkilökohtaisia keskusteluja, mutta kenen kanssa? Vai olisiko olemassa sellaista synteesiteosta, jonka luettuaan ymmärtää selvemmin mistä on kyse. Pelkään olevani kerettiläinen omine ajatukseni hyvästä ja hyvään pyrkimisestä pahassa maailmassa.
Tällä palstalla oli vielä muutama aika sitten vastauksia kaltaiselleni uskon noviisin alkiolle, mutta oudoksi ovat viestit menneet. Toivon sydämestäni, että tämän palstan hyvät ominaisuudet saisivat siipiensä alle ilmaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... lukenut Kallistos Waren kirjan: "Ortodoksinen tie"?
Tuttu kirja, ulkoasultaan. Kirjastomme exemplaari on alleviivailtu ja marginaalikommentoitu sanoisinko runsaalla kädellä.
Kiitos neuvosta, luetaan.
Kallistos Waren Ortodoksisesta tiestä aikanaan kovasti.
Kiitos rohkaisusta. Olen lukenut kirjan alun useampaan kertaan. Ehkä pääsen jossain vaiheessa alkuakin pidemmälle. Kuinka lohduttavaa tekstiä. Kuinka tuttuja ajatuksia, juuri niitä, joiden "kerettiläisyydestä" on epäillyt. Esim. luku Jumalan olemuksesta.
Tervetuloa tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon käytännössä ja opettelemaan ortodoksista elämäntapaa. Elämästä nimittäin on kysymys, kirjallisuudella on siinä oma sijansa, mutta syventyminen alkaa myös palveluselämään osallistumisella ja papin kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Synteesi ja kokonaiskuva alkaa hahmottua osallistumalla konkreettisesti seurakunnan elämään. Ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä varaamaan aika keskusteluun. Tuskin sinua kerettiläiseksi ajatellaan ajatuksiesi vuoksi -ortodoksinen ihmiskuva on kuitenkin pohjimmiltaan valoisa ja sisältää mahdollisuuden pyrkiä hyvään. Hyvässä tapauksessa saat ymmärtävän ja ystävällisen vastaanoton ajatuksillesi, josta on hyvä esim. papin ohjauksen avulla edetä pohdinnoissaan. Kaikkea hyvää sinulle ja ota rohkeasti askel eteenpäin!
Samaa ajattelin ehdottaa minäkin eli eikun vain kirkkoon. Itsekin aloitin lukemalla, mutta kirkossa käydessä asiat avautuvat ihan eri tavalla. Ja sitten siinä ohessa luetaan lisää. Nyt olen vastoittain liittyynyt kirkkoon ja löytänyt hengellisen kotini.
Olen osallistunut ns. takarivissä muutamaan liturgiaan, sattumalta ja tarkoituksella. Laatokan Valamossa jää väkisin jotenkin ulkopuoliseksi, Heinäveden Valamossa kesäaikaan hälisevät turistit haittaavat osallistumista (paremminkin mukanaoaloa). Oman seurakunnan tiistaikerhon ortodoksiapiiri on tullut tutuksi. Sitä myötä myös kirkko tilana, ihmiset ja vähän tavatkin. Jatkan siis lähestymistä lisäten osallistumistani. Se on ehkä hyvä tie.
Jatka vaan lähestymistä, ja osallistu liturgiaan niin usein kuin mahdollista. Siitä se aukeaa ja tie selkenee.
Hyvää matkaa ja iloista joulun odotusta. Kohta saamme ylistää:
Kristus syntyy kiittäkää
Osallistu mahdollisimman moniin jumalanpalveluksiin ilman pakkotuntua ja tarkkaile ihmisiä ympärilläsi. :-)
Tervetuloa mukaan! : ) Kysellä saa ja vastataan aina kun ehditään. Jos kirjallisuutta kaipaat, kokeile esimerkiksi vihreää tietojärkälettä nimeltä "Ortodoksinen kirkko Suomessa". Lainaksi sitä tuskin saa suuren kokonsa vuoksi, mutta paremmin varustettujen kirjastojen käsikirjastosta se varmaan löytyy.
Ortodoksisuus ei ole teoriaa vaan käytäntöä ja elämää, ortopraksiaa. Siksi on tärkeää käydä jumalanpalveluksissa, jos on tosissaan kiinnostunut kirkosta. Talkootyö Uudessa Valamossa on myös oiva vaihtoehto ja avoin kenelle tahansa.
Jos haluat Pablo ottaa yhteyttä, se on mahdollista. Osoite on [email protected]
t. Johannes
Tämän palstan moderaattori
Pitäisipä minunkin tutustua johonkin munkin kirjoittamaan teokseen.
Filokalia löytyisi kirjastosta, mutta en ole vielä sitä tullut lainanneeksi. Apostoliset Isät olen lukenut ja löytyy omasta hyllystä.