Tulin uskoon noin kaksikymmenvuotiaana karismaattisen herätyksen piirissä. Koin voimakkaan hengellä-täyttymiskokemuksen,aloin "puhua kielillä" kahden uskovaisen painostaessa minua vain "avaamaan suuni ja sanomaan mitä sieltä tulee". Luin raamattua paljon,rukoilin paljon,evankelioin paljon,kävin kokouksissa yhtämittaa ja tein parannusta helvetin pelossa jatkuvasti. Etsin Jumalaa elämäni vaikeuksiin todella vilpittömästi ja tahdoin kaikessa tehdä Jumalan tahdon,olinhan saanut syntini anteeksi ja olin nyt "uusi luomus kristuksessa" eikä jumalasta syntynyt voi syntiän tehdä..Ylistin päivittäin,luin sanaa,rukoilin ja uuvuin. En vain tajunnut sitä itse,sillä kaikki vaikeudethan ovat vain perkeleen yritys saada uskova helvettiin vievälle tielle. Häpesin itseäni,eikä mikään tuntunut riittävän. Profetiat,ihmeet ja merkit,manifestaatiot hengessä,nauruherätykset,aktiotoiminta jne tulivat tutuiksi. Lopulta tapasin nykyi sen ex-mieheni, jonka kanssa pyysimme jumalalta lasta. En tiedä,oliko raskauteni jumalan rukousvastaus vai luonnollinen sattuma,mutta yhtäkaikki aloin odottaa esikoistani. En tietenkään tahtonut,kuunneltuani lukuisia saarnoja mm.esiaviollisen seksin pahuudesta ja kadottavasta vaikutuksesta,elää avoliitossa. Menimme siis naimisiin,vaikka sismpäni varoitti minua-en vain uskonnon aivopesun vuoksi osannut varoa enkä epäillä,että voisi mitään pahaa tapahtua. Olihan mies uskossa. Tai niin luulin..Totuus selvisi melko pian häiden jälkeen,kun löysin joitakin hänen papereitaan,joista kävi ilmi,että että mies mm.sairastaa skitsofreniaa ja myöhemmin sain tietää,että hän oli käyttänyt suonensisäisiä huumeita muurosikäisestä lähtien,vaikkakin sittemmin ne,muutamia vuosia takaperin,lopettanut,uskoontulonsa myötä. Viinanjuonti ja lääkkeet silti kuuluivat hänen elämäänsä mikä myskin selvisi vasta tuonnempana. Melko pian häiden jälkeen löysin itseni turvakodista ensimmäisen kerran. Senjälkeen käyntejä olikin useampia. Vielä viimeisilläni raskaana minä juoksin pakoon nyrkkiä ja nukuin kylmän piharakennuksen hetekalla. Synnytyssairaalasta en enää uskaltanut lähteä "kotiin" ja niin matka vei minut ja pienokaiseni espoon turvakotiin. Jos olinkin vielä tähän saakka kuvitellut jumalan ja uskovaisten jotakin auttavan ja välittävän,sain tulla toteamaan,että niin ei todellakaan ole! Vain yksi ihminen srksta kysyi,tarvitsenko jotain ollessani tuossa hirvittävässä ympäristössä täysin yksin vauvani kanssa. Minua kohdeltiin ala-arvoisesti ja kun synnytyksen jäeiset leikkaushaavat tulehtuivat,henkilökunta ei päästänyt minua sairaalaan. Siispä otin taksin ja lähdin,kuumeen ollessa neljääkymmentä astetta vauva kainalossa. Sairaalassa pääsin viikoksi tiputukseen! Olin aivan loppu niin henkisesti kuin fyysiseti ja lastensuojelu teki jatkuvasti toimia selkäni takana saadakseen kirjoitettua huostaanotto/sijoituspäätöksen. Palasimme turvakotiin koska muutakaan vaihtoehtoa ei annettu,enkä tuntenut laillisia oikeuksiani,vaan uskovaisten aivopesun tuloksena uskoin naiivisti henkilökunnan hyvään tahtoon,vaikka totuus selvisikin myöhemmin. Jonkin ajan kuluttua lähdimme jälleen jorviin,lapsen voinnin vuoksi tällä kertaa ja tuolloin tulivat sossun ämmät kertomaan ihan ilmoitusluontoisesti,että nyt lapsesi lähtee laitokseen ja sinä saat mennä kotiisi jos tahdot tai sitten saman laitoksen erikaupungissa sijaitsevaan yksikköön,jos tahdot. Minua ei missään vaiheessa kuultu millään tavalla,enkä edelleenkään ollut oikeuksistani tietoinen-näistähän eivät rahanahneet sossunakat kerro,niiin hyvät diilit on mm.helsingin diakonissalaitoksen kanssa sovittu! Minut siis pakotettiin tälläkeinoin laitokseen lapseni kanssa "vanhemmuuden arviointiin",ja myöhemmin vasta tajusin,että kaikki heidän toimensa olivat laittomia tässäkohtaa. (Minulla ei ole ollut vuosien rääkin jälkeen jaksamista eikä voimaa nostaa oikeuskanteita heitä vastaan,mutta tulen tekemään kaikkeni,että tämä tapahtuma tullaan muistamaan ja tietämään. Työkykyni menetin tämän seurauksena,vaikka edes psykiatrin suosituksesta en sairauslomalle pääse,sillä kieltäydyn kemiallisesta pakkohoidosta.) Laitokseen meno ja siellä olo olivat aivan helvetillistä aikaa. Lomilla mies hakkasi minua ja laitoksessa ei ollut ketään,kenelle puhua yhtään mitään huostaanoton pelossa. Sinnittely palkittiin lopulta kotiuttamisella ja täydellisellä burnoutilla,jota sitten myöhemmissä vaiheissa yksinäisyydessäni koitin lääkitä iltaisin ottaen tuikun murheeseen. Kukaan uskovainen ei välittänyt kysyä,josko voisi joskus tulla hoitamaan lastani tai moikkaamaan minua-jouduin maksamaan hoitajalle(uskovaiselle nuorelle),että pääsin seurakunnan kokoukseen edes joskus. Kukaan ei välittänyt eikä tiennyt asioid en todellista laitaa,kuinka hel-vetin uupunut olin. Ihmettelen,että jaksoin jopa vuoden päivät yksin pyörittää arkea sen hulluuden keskellä..lopputulos oli sitten se,että kaiken "auttamisen" jälkeen olinkin jo ihan oikeasti todellisen avun tarpeessa ja näin on yhä tänäpäivänä-nyt kuitenkin jo tiedän,kuinka tätä pelataan..
Tässäpä tarina helluntailaisuudesta
lähestuhottu
1687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nyt siis asuin kahden lapseni kanssa omassa asunnossamme,minä täysin masentuneena ja uupuneena,miehen jatkaessa kiusantekoaan..Eräänkin kerran oli jätetty poissaollessani leipävetsi pystyyn keittiön päydälle sanattomana tappouhkauksena. Rikosilmoituksen tietenkin tein,asuntomurto ja niin edelleen..Tarina on hyvin kesken ja jatkan tuonnempana,mutta kiva jos kommentoitte tai esitätte kysymyksiä,kerrotte omia kokemuksia vastaavanlaisista asioitsta,kuinka uskonto voi ihmisen ratkaisuihin vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassa-jatkan kertomusta ja vastaan heti kun mahdollista!(mikäli tätä ei poisteta sillä rehellisyyshän ei helluntailaisia yleensä peri..)
Sinä olet päästänyt tuon hakkaajan liian lähelle, kun hän on päässyt laittamaan sen leipäveitsen keittiösi pöydälle.
Ei tuonkaltainen ympäristö ole sopivaa lapsellesi.
Sinussa on syytä ellet tee jotakin karistaaksesi tuon psykopaatin kannoiltasi.
Sinun pitäisi muuttaa sellaiseen paikkaan jota miehesi ei tiedä. Osoite ehdottomasti salaiseksi.
Miten on mahdollista että tuo mies tietää missä lapsesi kanssa asut? Miksi olet kertonut tuon hänelle?
Omista kokemuksista: minullakin oli ns uskovainen mies joka löi. Hän oli raamattukoulun käynyt ja kävi paljon jumalanpalveluksissa.
Veti viinaa ja jos sitä ei ollut niin varasti lasolia huoltikselta janoonsa.
Hänen isällään oli skitsofrenia, ja varmaan myös miehellä itsellään. Hän kertoi minulle että hänellä on harhaluuloja ollut kuten että hän on sotilas.
Kerrot että miehelläsi on skitsofrenia löytämiesi papereiden mukaan.
Väkivaltaisuus saattaa liittyä hänen harhoihinsa ja harhaluuloihinsa.
Tauti on sellainen että sitä voi piilotella eikä kukaan erota sinua tavallisesta ihmisestä. Se ei päällepäin näy.
Sinäkin aluksi rakastit häntä ja et nähnyt oireita.
Olen mt-hoitaja ja nähnyt näitä skitsofreenikkoja paljon. Suurimmaksi osaksi nämä ei ole väkivaltaisia.
Mutta on mahdollista kuitenkin että miehesi toimii niinkuin toimii sairautensa vuoksi.
Muuta ja osoite salaiseksi.
Vielä on mahdollista että mies oppisi siitä jotakin.
Jatkoa: sinä siis kirjoituksesi mukaan uskoit "helvetin pelosta".
Sinulla on jumalakuva päässäsi ja se on rankaiseva jumala.
Sinulla ei ole oikeaa tietoa siitä millainen jumala oikeasti on.
Minä olen aiemmin ollut ns uskossa ja profetoinut, on ollut ihmeitä kohdallani, ylistänyt lukenut paljon raamattua ja nähnyt paljon väkivaltaa.
Isäni sairastui vakavasti ja syytin jumalaa sadistiksi.
Äitini oli sitä mieltä että isän sairaus oli rankaisu alkoholismista.
Jumalasuhteeni oli niin huono ja asiaan vaikutti helvettioppi, että luovuin siitä.
Jätin käymättä kokouksissa, ja aloitin seurustelun eiuskovan kanssa.
Siitä on nyt 10 vuotta ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä.
Ymmärrän että minulla ei ollut jumalaa vaan olin joukkosuggestiossa uskonut niin.
Minulla oli jumalakuva johon seurakunta vaikutti. TAi samaten kuten sinulla seurakunnan puuttuminen kun heitä olisi tarvittu.
Siihen vaikutti ympärillä nähty ja koettu raaka henkinen ja hengellinen ja fyysinen väkivalta.
"Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon"-hokema.
Siis niitä väkivallan tekijöitäkin, minä ajattelin.
Oli siis ihan sama mitä tein:"Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon."
"Jumalalla ei ole lellikkejä."
Antaa olla. Kaikki uskonnolliset menoni sai jäädä, jumalalle niillä ei ollut merkitystä, uskoin näin.
Ja nykyisin kun olen uskosta luopunut en tiedä miten asia on.
Se väkivaltainen uskovaismieheni on edelleen uskossa ja minä en.
Rankaiseeko siis jumala minua kun en usko, kerran jumalalle kelpaa vaikka millainen psyko. Kunhan on uskossa ihmisten ja jumalansa edessä.
Oikeastihan he ovat vain oman päänsä tuotoksen edessä. HEillä on jumalakuva aivan kuten mullakin oli, mutta ei jumalaa.
Myös sinulla on vain jumalakuva.
Uskon että jumala säälii sua jos hän on olemassa.
Sinulla on annettu elämä ja se on lahja.
Annatko jonkun mielisairaan ihmisen rikkoa sen vai pidätkö sitä kalleimpana aarteenasi?
Jumala ei antanut sinulle elämääsi rikottavaksi.
Tuomitsen jyrkästi ex-miehesi väkivaltaisuuden.
Sinun on aivan suoraviivaisesti etsittävä turvallinen koti itsellesi ja lapsellesi.
Sinun on laitettava osoite salaiseksi.
Lapsen isän on viisainta nähdä lastaan valvotusti. Hänellä kun on se skitsofrenia niin ei voida tietää mitä harhaäänet tai harhatuntemukset tapaamisten aikana vaikuttavat.
Vasta kun nämä toimenpiteet on tehty voit alkaa puhumaan sossuille vapaasti.
Kerrot että pyrkimyksesi on antaa lapsellesi turvallinen koti johon psyko ei pääse.
Ja ehkä voisit olla siinäkin rehellinen että sanosit että olette onnellisempia kahden.
Kaikkeen viattoman lapsesi kanssa.
Ja selvitä nyt itsellesi oliko se lapsi rukousvastaus?
Miksi rukoilit sitä lasta, joka sinulla nyt on?
Minusta se ei ihmeeltä kuulosta.
Olen ollut hengellisissä piireissä yli 40 vuotta ja käynyt jossain villeissä karismaattisissa "amerikkailaistilaisuuksissa" ja tehnyt havainnon: kyllä ne ovat aina samat tyypit, jotka makaavat lattioilla, sätkivät, huutavat tai pomppivat. Olen käynyt monesti myös rukousjonoissa, mutta en ole vielä kertaakaan kaatunut tai kirkunut.
Olen varma että jos nuo sätkyttelijät ja kirkujat olisivat rock-konesertissa, niin pomppisivat yli laitojen hysteerisesti huutaen faniensa perään.
Samoin seurusteluasioissa, sielullinen menee heti täysillä mukaan: hurmaantuu ja hullaantuu ja menettää täysin oman harkinnan ja kontrollin.
Mitä yritän tällä sanoa. Aloittajan on kasvettava lopulla psyykeeltään ja ihimisenä. Kyllä se olet sinä, josta riippuu minne sinua viedään, alatko näyttelemään ja teatterioimaan vaikka itse koet toisin.
Jo kirjotuksen alussa annoit ymmärtää, että täytyti hengellä, puhuit kielillä, KOSKA SINUÀ PAINOSTETTIIN ja et itse määrännyt mitä teet, toimit.
Jos jatkat samaa rataa, elät maailmassa, tai seurakunnissa niin tarina jatkuu ja ajelehdit kuin lastu lainehilla ilman omaa tahtoa. Älä siis enää heitä heikkomielisyydestäsi vastuuta toisille vaan opi käyttämään omaa tahtoasi, järkeä. Se on kyllä myös Jumalan silmissä tervettä.
Jos ihminen on virran vietävissä, niin aina löytyy hyväksikäyttäjiä heikkotahtoiselle.
Aloitus on provo, haloo
HAloo itsellesi. Uskon että kirjoittaja on ihan aidosti ollut hädässä.
Ja on edelleen.
Hän on omien sanojensa mukaan jäänyt yksin kun olisi halunnut tukea seurakunnalta.
Sinä paalutat tuota yksinjäämistä mitätöimällä kaiken mitä tämä yksinjäänyt sanoo tai kirjottaa.
Jonain päivänä toivo sammuu häneltä kokonaan.
Nyt hän vieläkin toivoo että te uskovaiset häntä auttaisitte, antaisitte hengellistä ja henkistä tukea.
Siksi hän kirjoitti aloituksen.
Hauska nähdä miten toisen toivo murentuu teihin helluntailaisiin nähden. lopullisesti.
Hauskaa siinä tapauksessa jos järki astuu tilalle ja omasta elämämästä vastuunottaminen.
* Luulenpa, että on totta, muistan lukeneeni juri samanlaisesta tapauksesta, sopii niin hyvin toisiinsa, että onlisko mahdollista olla juuri tämä aloittajan tarina kyseessä ? Tuo, että onko lapsi rukaousvastaus vai, ei sillä nyt ole enää mitään merkitystä, nyt pitää vaan ajatella lasten parasta ja miksei tietysti äidin parasta myös, muutoinhan lapsekaan ei voi hyvin, elle äidillä ole antaa sitä lapsilleen. Otan oikeasti osaa tälläisten tapausten uhreille tapahtuneen vääryyden kärsineitä kohtaan. Monissa seurakunnissa ei juurikan välitetä jäsentensä arkihuolista, fraaseja kyllä kuulee, kun fyvinvoivat ajallisesti ja hyvissä asemissa seurakunnassa, mersuineen ja upeine omakotitaloineen, en kadehdi, ja on heillä lupa olla hyvinvoivia, niin kuin jokaisella on oma mahdollisuutensa järjestää elämänsä niin hyväksi ja helpoksi kuin tahtoo, toisilla vaan on paremmat lähtökohdat ja kortit elämään tullessaan jo valmiina pöydällä. Sellaista elämä on. Osattomia väärin ymmärrettyjä ei seurakunnissa hoideta, eikä auteta, jos pytää ajallista apua tarpeisiinsa, käsketään mennä sossuun , ja jopa jonnekkin sinisennauhan yhditykseen, mikä se sitten lieneekin, en tiedä. Todellinen lähimmäisen rakkaus, omastaan lupuminen on yleensä vierasta, jo suomalaisen kateellisen luonteen vuoksi, joka ei juurikaan muutu uskoon tullessakaan. Tässä on tragedia, ne jotka ei luovu omastaan penninvertaa, heillä on ja yhävaan lisääntyy, taas ne, joilla ei ole, olisvat alttiit antamaan sydämestään ja mielellään, jos olisi mistä antaa ? Ehkä juuri siksi, kun tietävät mitä on olla ilman ja osaton, " onnesta" ajallisessa miellessä. Toivon hartaasti, että avauksen kirjoittanut vielä saavuttaa tasapainoisen ja onnellisen elämän, nuori kun vielä on, ja että voisi antaa lapsilleen sen, mitä jokaisen lapsen kuuluisi saada tässä hyvinvointi valtiossa, jossa kuitenkin n niin paljon pahaa ja turhaa kärsimistä, varsinkin viranomaiset voisivat muuttaa asennettaan rakkaudellisemmaksi ja välittävämmäksi, ja nähdä asian kokonaisuus, eikä vaan olla heti repimässä lapsia äidiltään, sensijaan auttaisivat saamaan turvallisen elämän, lapset kuuluu äidilleen ensisijaisesti, ja aina !
Joo, on totta tuo mitä viranomaisista sanot.
Kun luin aloituksen toiseen kertaan huomasin että hän ei ole heiltäkään tukea saanut vaan vain uhkauksen että lapsi otetaan pois jos..
Toisaalta ymmärrän viranomaisia siinä että jos mies hakkaa ja mitä hän on nyt viimeksi tehnyt murtautunut asuntoon ja lyönyt veitsen pöytään...niin ei tuo ole lapsen silmiin sopivaa.
Ties mitä olisi voinut tapahtua jos ap ja lapsi olisi ollut paikalla.
Kuten kerroin olen koulutukseltani mielenterveyshoitaja. Ap kertoi että hänen exänsä on skitsofreenikko.
Niitähän on hyvin montaa eri tasoa ja ihmistä. Jotkut pystyy normaalielämään eli käymään töissä ja opiskella ja heillä on lääkityksen ansiosta mieli kunnossa.
Ko mies ei pysty.
Ap ei kerro kuuleeko mies ääniä tai millaiset oireet hänellä on. Väkivaltaisuus ei ole skitsofrenian oire mutta se voi olla seuraus oireista.7
Jos mies tuntee että joku haluaa että hän lyö veitsen pöytään...tai ex-vaimonsa rintaan. Ehkäpä kuulee ääniä.
TAi ehkä hänellä on harhaluuloja jotka saattavat hänet tekemään niin.
Jaa, ainakin tuossa naapuriseurakunnassa jaetaan ruokaa pari kertaa viikossa. Seurakunta ei kuitenkaan ole mikään sosiaalitoimi, josta jokainen tarvitseva saisi tukun rahaa. Vapaiden suuntien seurakunnat eivät saa verotukea, vaan toimivat vapaaehtoisrahoituksella. Sen verran tiedän, että se menee enimmäkseen ylläpitokustannuksiin ja työntekijöiden palkkoihin. Ei ole mitään rahatukkuja jaettavaksi.
Lestaatilainen Pappi haluaa sen takia vaalia vanhojaperinteitä,kun ennen Pappi menitaloon emäntäkeitti kahvia ja piiat vaihto puhtaatlakanat parivuoteeseen kahvinjälkeen pappi yleensä heitti kruunua ja klaavaa kruunu takoitti pikkupoika otetaan ensi sänkyyn,klaava taas tarkoitti talon nuorinta tyttöä tai emäntää ennen pois lähtöä isäntä nuoli kalun puhtaas.perinteet pidettävä kunniassa.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
Job koeteltiin kerta kaikkisesti, hän menetti kaiken paitsi henkeään. Kielsikö hän Jumalaa? Katkeroituiko hän Jumalalle?
Kaiken myrskyn ja surun keskelläkin hän turvasi Jumalaan ja sai kaiken takaisin kymmenen kertaisesti.
Ei Jeesus luvannut mitään ruusuista elämää tässä ajassa, vaan Hän sanoi:
"Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Ja näin:
Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
Jeesus ei opettanut ettei Hänen seuraajansa kärsisi, sairastaisi tai kokisi pahaa, vaan Hän lupasi, että Hänen avullaan me selviäisimme kaikesta siitä ja että hetken kärsimys muuttuisi iloksi.
Mielummin kärsiä tässä ajassa hetki kuin ikuisuudessa ian.
Älä rakenna uskoasi muilta kuulemasi ja oppimasi mukaan, vaan tutki itse Jumalan Sanaa ja anna sen Sanan muuttaa sisimpääsi. Niin kestät kaikki myrskyt, koska Hänen Sanansa elää sinussa.
Ainut apu minkä Kristitty on tarjota on ristiinnaulittu ylösnoussut Jeesus Kristus Jumalan Poika Herra ja Vapahtajamme, mutta jos se ei Kaikkivaltias Jumala riitä, niin ei minulla ole mitään parempaa tarjota avuksi.
Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
Psalmi34
Jeesus sanoi: Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Eikä yksikään tule Isän tykö muutoin kun minun kauttani.
En ymmärrä miten tarina olisi tyypillinen juuri helluntailaisuudelle. Suurin osa helareista ei hakkaa vaimoaan ja seurakunnat taatusti tuomitsevat väkivallan. Yksittäisten ihmisten valintojen seurauksena syntyneitä tragedioita ei voi yleistää. Kannattaa kuitenkin ottaa opiksi siinä mielessä, että ei ryntää naimisiin, ennenkuin on tuntenut toisen pidempään. Seurakunnissa on myös sairaita ihmisiä, kuten muuallakin yhteiskunnassa.
Minunkin isäni sairastui skitsofreniaan, mutta ei se ollut minkään seurakunnan syy. Jos sisin varoittaa menemästä naimisiin, niin kannattaisi kuunnella. Omia lapsellisia uskomuksia ei myöskään kannata nimittää aivopesuksi. Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni helareissa, eikä kukaan pakottanut tekemään yhtään mitään. Ei kai kukaan ota kaikkea saarnapulpetista sanottua absoluuttisena totuutena. Jos luopuu omasta järjenkäytöstään, niin kenen on syy. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästään, eikä valittaa nettipalstoilla. Uhriksi suostutaan ihan itse.
Tarinoita helluntailaisuudesta ja kaikesta muustakin löytyy varmasti monta erilaista.
Aloittajan tapauksessa kurjuus ei johdu helluntailaisuudesta vaan aloittajasta itsestään.
Aikuisen ihmisen pitää nähdä oma osuutensa elämänsä kuvioihin ja tapahtumiin. Aloittaja sysää vastuun kaikesta helluntailaisuudelle, miehelleen, sosiaaliviranomaisille jne. Missä oma vastuu?
On paljon ihmisiä, jotka haluavat rakkautta ja huolenpitoa, he vaativat sitä, he odottavat sitä, he etsivät sitä, he kaipaavat sitä kotona, työssä ja seurakunnassa. Mutta koskaan he itse eivät anna mitään kenellekään missään.
Aikuinen ihminen, ala itse jakaa muille sitä rakkautta ja huolenpitoa, jota itsekin kaipaat. Rakkaus synnyttää rakkautta.
Ja ennen kaikkea, sulje se mies pois elämästäsi!
Nuo sielulliset ihmiset eivät ota koskaan vastuuta itse. On totta että tahto- ja järki-ihmisten pitää ymmärtää herkkäsieluisia, oli he sitten seurakunnissa tai työelämässä, ym. sosiaalisissa tila tilanteissa.
Kun luin aloittajan kirjoituksen, niin mieleeni tulee noita sielullisia tytönhutakoita, jotka huitovat, kirkuvat nauravat ja heiluttavat käsiään yleisötilaisuuksissa. Joskus jopa järjestysmiehet joutuvat kantamaan heitä pois ruhoittumaan.
Kun seurasin Evankelista Rodney Howard-Browne Helsingin urheilutalolla pitämää tilaisuutta muutama viikko sitten, niin siellä oli noita huutajia ja kirkujia. Ei tuo ukkeli käskenyt heitä meluamaan, mutta kyllä ne itse alkoivat metakan. En ota kantaa miehen voiman ja palvelun aitouteen, kun olen perehtynyt vain ohi mennen seuraamalla kokouksia, mutta minkäs sille mahtaa kun yleisön joukosta riittää noita temppuilijoita.
Maailma on paha ja Raamattu varoittaa eksytyksistä. Kyllä meidän on henkilökohtaisesti valvottava kenen käsien alle mennään. Henkilökohtaiseti en oikein ymmärrä, miksi pitää kaatua ja kirkua ja vapista rukoustilaisuudessa. En ole koskaan moista itse kokenut.
Surullinen tarina, mutta tässä on nyt van monia ongelmia, joita haluaisin ensin kysyä sinulta:
SINÄ ITSE valitsit miehesi, miksi syytät seurakunaa? SINÄ varmasti tunsit hänet parhaiten, asuitko jopa avoliitossa ennen avioitumista? Mielestäni menit vaan liian aikaisin naimisiin,tai mikä lie sitten vaikuttikin, seksi?Kaikki,parhaimmatkin ihmiset voi sairastua vaikka mihin, tai seota huumeisiin, alkoholiin, miksi syytät seurakuntaa?Syytät seurakuntaa kaikesta mahdollisesta, mukaan lukien miehesi skitsofrenia ja väkivalta. Olet nyt käsittänyt jotain väärin. Nuo ohjeet joita sait ovat edelleen hyviä ja ehdottomia! Ei seksiä ennen avioliittoa. ei se siitä muuksi muutu vaikka miten huonon miehen valitsisit iTSE. Ota jossain vaiheessa oMA vastuu elämästäsi, miesvalinnoista, jne.
itse olen sinkkunainen koska en löydä sellaista kunnon uskovaista miestä tästä maasta johon luottaisin. Ja olen 100% tyytyväinen valintaani.
En ymmärrä että jos olet jäsen jossain seurakunnassa, miksi ihmeessä et mennyt pastorisi luo puheille, ja kertomaan ongelmistasi, tai pyytämään apua ja tukea muilta uskovilta? Älä odottele että joku tai pastori kysyy, he voivat kokea sen tungetteluksi, tai että he utelee yskityisasioita tai urkkii.
Surullinen tarina silti, ja ehkä asiasi silti alkavat ratketa ja muuttua paremmiksi nyt.
sossu kyllä ON velvollinen huostaanottamaan lapsen heti jos isä on skitsofrenikko tai väkivaltainen, ja äiti ei halua lähteä. Näin on kaikilla. Tee lähestymiskielto exälle! "lomilla mies hakkasi minua"?? Miksi menit hänen lähelleen?