perheessään asuville lapsille omia arvojaan?
Palstalla käydään keskustelua tästä aiheesta minkälaisia arvoja lapset perheissään oppivat ja mikä olis suotavaa ja mikä ei, ja sitäkin että mitä mieltä perheessä asuva laps siitä mahd. on tai joskus tulee olemaan. Niin avaanpa toisenlaisen näkövinkkelin
tähän aiheeseen kuin mitä eräässä ketjussa käydään.
Jos esim. sijaisperheeseen otettu lapsi tai hänen biologiset vanhempansa eivät tahdo että lapsi joutuu käymään sijaisperheensä kanssa heng. kokouksissa ynnä muutenkin elämään sijaisvanhempien arvomaailman mukaan ja oppimaan niistä?
Äitienpäivän tienoilla kun kuuntelin ohjelmaa jossa sijaisperheen äiti kertoi että se on heidän reuaehtoihinsa kuuluva asia, että he voivat viedä sijaislapsensa seurakuntaan ja opettaa heille muutenkin omia arvojaan. - Auki jäi kokonaan se, että jos laps tai biologiset vanhempansa eivät tätä halua, niin hylkäisivätkö lapsen siinä tapauksessa eli eivät vastaanottaisi ollenkaan -. Mutta eiköhän se ole selvä peli mainitsemattakin miten siinä kävisi.
Tämä 'äiti' siis piti ilman muuta selviönä että heillä on oikeus opettaa omassa perheessään asuville lapsille omia arvojaan siitä huolimatta olivatko lapset biologisia vai eivät. Herää kuitenkin kys. että soisiko hän tämän oikeuden kaikenlaisille perheille.
Eli onko tämän perheen 'vanhemmilla' oikeus päättää minkälaistä kasvatusta antavat perheessään asuville lapsille, jos on niin kaipa kaikilla perheillä, vai?
t.s. kysymys on nyt että kenellä on oikeus opettaa (omille) lapsilleen tai saati sitten vaikka sijaislapsille niitä omia arvojaan ja kenellä ei?
Palstalla käydään keskustelua tästä aiheesta minkälaisia arvoja lapset perheissään oppivat ja mikä olis suotavaa ja mikä ei, ja sitäkin että mitä mieltä perheessä asuva laps siitä mahd. on tai joskus tulee olemaan. Niin avaanpa toisenlaisen näkövinkkelin
tähän aiheeseen kuin mitä eräässä ketjussa käydään.
Jos esim. sijaisperheeseen otettu lapsi tai hänen biologiset vanhempansa eivät tahdo että lapsi joutuu käymään sijaisperheensä kanssa heng. kokouksissa ynnä muutenkin elämään sijaisvanhempien arvomaailman mukaan ja oppimaan niistä?
Äitienpäivän tienoilla kun kuuntelin ohjelmaa jossa sijaisperheen äiti kertoi että se on heidän reuaehtoihinsa kuuluva asia, että he voivat viedä sijaislapsensa seurakuntaan ja opettaa heille muutenkin omia arvojaan. - Auki jäi kokonaan se, että jos laps tai biologiset vanhempansa eivät tätä halua, niin hylkäisivätkö lapsen siinä tapauksessa eli eivät vastaanottaisi ollenkaan -. Mutta eiköhän se ole selvä peli mainitsemattakin miten siinä kävisi.
Tämä 'äiti' siis piti ilman muuta selviönä että heillä on oikeus opettaa omassa perheessään asuville lapsille omia arvojaan siitä huolimatta olivatko lapset biologisia vai eivät. Herää kuitenkin kys. että soisiko hän tämän oikeuden kaikenlaisille perheille.
Eli onko tämän perheen 'vanhemmilla' oikeus päättää minkälaistä kasvatusta antavat perheessään asuville lapsille, jos on niin kaipa kaikilla perheillä, vai?
t.s. kysymys on nyt että kenellä on oikeus opettaa (omille) lapsilleen tai saati sitten vaikka sijaislapsille niitä omia arvojaan ja kenellä ei?
Vastaukset 24
Vanhimmat
En ole noita keskusteluja seurannut, mutta vähän huvittaa tämä, näyttää siltä että kun keskiajalla ajateltiin että juutalaiset ovat myrkyttäneet kaivot, nyt näytetään ajattelevan, että kristityt myrkyttävät kaivot, joten on sangen vaarallista ja rikollista kertoa Kristuksesta lapselle. Kyllä tämä ihan pimahtanut yhteiskunta alkaa olla.
Tätä itse ilmiötä voisi tutkia, mistä se johtuu. Arvelen jonkinlaisen propagandan toimineen.
Viittaisi siihen, että kristittyjä ei ole kovinkaan paljon enää länsimaisessa yhteiskunnassa, koska muutenhan noita juttuja ei uskottaisi niin helposti. Rooman valtakunnassakin ihmisillä oli kaikenlaisia kummallisia ennakkoluuloja kristityitä kohtaan ja siksi he pääsivätkin hengestään. Siellä kuviteltiin kristittyjen syövän lapsia. Alkaa muistuttaa Rooman valtakuntaa. Tavallaan siis median kristilliskielteinen propaganda on silloin suurempaa ja voimallisempaa, kun kerran tällaista syötetään ihmisille. Kannattaisi varmaan joskus käydä jossain ihan paikan päällä ja tietää mitä tehdään, ettei tule niitä ennakkoluuloja. Tv7:aa ei kannata katsoa, siellä on sangen outoja ohjelmia pääasiassa. Mennään sinne missä ollaan paikan päällä ja nähdään itse. Mutta kun ei uskalleta tulla, kun ollaan syötetty tuollaista puppua. Näillä nettipalstoilla ja somessa taas on vaikka mitä juoruja, ja sen lisäksi täällä saattaa kirjoittaa kaikenlaiset epätasapainoiset kristityt, tai sellaiset jotka ovat vähän erikoisia, useimmiten juuri heitä eniten, eli tästäkään ei saa mitään oikeaa kuvaa.
Minä totean että lapsen vanhemmilla on luonnollinen oikeus päättää, mitä vakaumusta lapselle opetetaan.
On mahdotonta rajata sijaisperheen vakaumus pois sijaisilapsen elämästä. Siksi yhhteiselo luontuu parhaiten niin, että sijaisperhe ottaa lapsen jonka vanhemmilla on sama vakaumus kuin heillä itsellään.
On kysymys siitä että voivatko kaikenlaiset perheet kristyttyjen mielestä opettaa arvonsa perheessään asuville lapsille.
Palstalla kun on ketju parastaikaa jossa kysellään että, entä jos lapset eivät hyväksy perheen, jossa ovat kasvaneet, arvoja myöhemmin ja kun niitä 'pakkosyötetään'. Tämä on tehty toisesta näkökulmasta kuin omani, arvannetkin mistä.
Kysyn nyt vain (ilman kiistelyitä) että hyväksytkö sinä vai et että kaikilla vanhemmilla on sama oikeus kuin tietyn näkemyskannan omaavilla kristitylläkin opettaa omia arvojaan perheessään asuville lapsille? Eipä muuta.
Epäilemättä. Mutta sitten tietysti muiden ihmisten pitäisi lopettaa tässä maailmassa kaikkien ihmisten lasten opetus, mitä tehdään, sillä nykyäänhän tämä maailma kasvattaa kaikki lapsemme.
Yleensä taas noiden lasten elämä on niin onnetonta, että heitä voisi myöhemmin auttaakin sitten tieto jostain paremmasta. Aika usein huonoista oloista tulevat usein uskovatkin jonkin verran, sillä elämä on sen verran kovaa.
Ikävä kyllä tuo on totta;
”Näillä nettipalstoilla ja somessa taas on vaikka mitä juoruja, ja sen lisäksi täällä saattaa kirjoittaa kaikenlaiset epätasapainoiset kristityt, tai sellaiset jotka ovat vähän erikoisia…”. Mutta on myös elävässä elämässä uskovia, jotka ovat antaneet aika vahvoja mielikuvia siitä millaisia uskovat ovat.
Muista erään vanhempien keskustelun, jossa yksi vanhempi sanoi, ettei päästä lastaan mihinkään uskonnolta haiskahtavaan toimintaan, koska siellä ”pakkosyötetään” ja ”aivopestään”. Onneksi muut oikaisivat ja sanoivat, ettei sellaista ole tapahtunut ainakaan heidän lapsilleen.
Olen sitä mieltä ettei kristillisyyttä niinkään koeta negatiivisena. Se mikä koetaan kielteisenä, ovat äänekkään uskovat, hyvin tiukat uskovat (esim. lestadiolaisissa tai helluntailaisissa, tai muissa liikkeissä) joiden mukaan mielletään sitten muutkin uskovat.
"Ne äänekkäät uskovaiset" ovat mninullakin mielessä. Keskustelut palstalla näkyy muuttuvan välillä sirkukseksi joissa omituisimmat esiintyy. Toivottavasti tosielämä on muuta.
Minusta jokaisessa perheessä opetetaan ja voidaan opettaa tehokkaasti vain omia arvoja, joiden mukaan myös toimitaan.
Et voi menestyksellisesti opettaa yhtä ja tehdä toista. Tämä koskee kaikkia.
Olisi harvinaista, että vanhemmat, jotka eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, yhtäkkiä kiinnostuisivat siitä, millaisia arvoja heidän lapsensa oppivat sijoitusperheessä. Todennäköisesti sijoitusperheessä on kuitenkin aina toimivampi elämä ja toimivammat arvot kuin lapsen biologisten vanhempien luona, missä arvoja edustavat ja arkeen kuuluvat viina, tupakka, huumeet, poliisi, työn vieroksuminen, tappelut, nälkä, rikollisuus, vaihtuvat sukupuolikumppanit, vankilat jne.
Palstalla on aloitus "entä jo homoperheen lapsi ei suvaitsekaan" ja sitten seuraa pitkä ketju mitä huonoa jälkeä tuommoisessa perheessä eläminen saa aikaan ja se on 'pakkoa' ja traumaattista ja mitä lie. Siksi asettelin kysymyksen 'toisin päin'..
Aina tosin ei jaksais otta tuota aihetta esiin mutta sehän on otettava muuten sanottavan jujua ymmärretä eikä kai hoks,hoks hoksata.
Ts. niin mitäpä tulisi siitä jos vanhemmat eivät voisi opettaa luonaan asuville lapsille omia arvojaan
"Olisi harvinaista, että vanhemmat, jotka eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, yhtäkkiä kiinnostuisivat siitä, millaisia arvoja heidän lapsensa oppivat sijoitusperheessä."
No tuohon sanon että esimerkki perheen äiti sanoi lasten biologisten vanhempien luvanneen mielellään heille että he voivat ottaa sijaislapset mukaan esim, seurakuntaan jms.
Omasta puolestani uskon että vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan ja heille merkkaa kyllä mitä heidän lapsilleen kuuluu ja mitä oppivat tms, siltikin vaikka eivät voisi itse heistä huolehtia. Suurimmaksi osaksi kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen parasta, minkä parhaaksi ymmärtävät.
kui22
Mitä" kumman arvoja" perhe kasvattaisi sijaislapsille ?
Oletetaanko että homoperheellä on jotkin erillisarvot joita ei muissa perheissä ole? Poltetaan kynttilää ja hymistään Satanalle kiitosta samalla vuodattaen elävästä kanasta verta seinälle?
Totta vieköön, ihmiset! Kaikki ovat ihmisiä olivatpa homoseksuaaleja tai biseksuaaleja!
No, eipä mitään. Minä vain keukautin tuon toisen ketjun alotuksen"entä jo homoperheen lapsi ei suvaitsekaan" jne. ( siellä lukee jatkona että ne kärsii elää semmosessa perheessa ja entä jos ne ei tykkää ja niitten on 'pakko' jne.)
Tämä kys. oli vähän niinkuin vastakys. että entä jos kristityn perheen lapset ei hyväksykään, jne. niin mitä sitten.....? tulleet tai omat.
Kun joku niistä tiukimman linjan krist. tuota homoperheiden lasten kohtaloa kauhisteli että he, eli niitten perheitten lapset joutuvat oppimaan sellaisessa peheessä homoperheen arvoja ja tapoja väkisten vaikka eivät ehkä tahtoisikaan.
En minä ajattele että eivät saisi perheissä opettaa kuka tahansa lapsilleen/perheessä asuville lapsille omia arvojaan, tahdoin vaan tehdä vastakkaisen kysymyksen läh. sellaisille jotka kauhistelevat tuossa toisessa ketjussa tuota homoperheitten lasten kohtaloa että heille 'pakkosyötetään' sen perheen arvomaailma.
Sen tähden otsikkonikin oli että Kuka saa/voi opettaa omia arvojaan perheessään asuville lapsille, se oli kys. niille jotka vastustavat lasten asumista homoperheissä ja siksi otin tuon kristityn perheen esimerkin malliksi että haluavathan hekin opettaa lapsille omat arvonsa, vaikka lapset olivat muualta tulleitakin. - pitävät sitä selviönä.
Onko tämä selvä nyt?
Aika hyvä vastakkaiskysymys.
”…lapset joutuvat oppimaan sellaisessa peheessä homoperheen arvoja ja tapoja väkisten vaikka eivät ehkä tahtoisikaan.”
Jäin tätä vähän miettimään. Kuinka moni meistä muuten ei jossain vaiheessa ole kyseenalaistanut vanhempiensa arvomaailmaa, jos mietitään vaikka murrosikää? Aika moni luulen. Näin on käynyt hyvin monessa uskovaisessakin perheessä.
Aikuistuessa tasapainoiset lapset muodostavat kyllä aivan itse oman arvomaailmansa. He kokeilevat niitä ja pitävät ne arvot, jotka heidän mielestään on hyviä ja muodostavat uusia.
Tavallaan aina me vanhemmat ”pakkosyötetään” se arvomaailma missä itse eletään. Ei kai sitä muuta voikaan?
Tässä linkki Suviseuraradioon
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/kesaseuraradio/
Minusta perhe, joka ottaa lapsen sijaislapseksi on oikeus tuoda niitä arvoja lapselle, mitä perhe edustaa.
Ei kai sitä muittenkaan arvoja voi tuoda. Sijaisperheethän valitaan huolellisesti, tuskinpa perheessä ainakaan on huonommat arvot kuin ne, mistä lapsi huostaan otetaan.
Otan esille vanhan kunnon katolisen kirkon ja sen nunnat:
Saksalla siihen vanhaan hyväään aikaan jolloin juutalaislapsia pelastettiin mm katolisiin luostareihin, oli tarkoitus että lapset saisivat s
uojaa vainoa vastaan eikö totta?
SIIS: lapset saivat suojaa koska heidät olisi muuten tapettu!!!
MITÄ TAPAHTUI: Heidät opetettiin katolisiksi kasteineen kaikkineen!
KYSYMYS: "tuskinpa perheessä ainakaan on huonommat arvot kuin ne, mistä lapsi huostaan otetaan." eli viis siitä, mitä vanhemmat haluaa..kuka heiltä sitä kysyy tai vastauksesta välittää!
Siksi sanoin että vanhemmat ja vain heidän arvonsa on lapsen arvoja ,ei sijaiskodin arvot.
Sijaisperheitä ei nykyään juuri valita. Siitä on tullut ison luokan bisnes ja melkein kaikki halukkaan huolitaan sijaisperheiksi.
Niin, olisiko nämä lapset sitten pitänyt jättää pelastamatta.
Eiväthän pelastajat tietenkään voi kuin elää sitä arvomaailmaa mitä edustavat. Minusta se ehkä oli näiden lasten epäonni, että joutuivat toisen uskonnon piiriin kasvatettavaksi, mutta eikö kuitenkin paljon huonommin heille olisi käynyt jos olisivat tulleet tapetiksi.
Se määrää, joka kulloinkin on nimetty vastaamaan lapsen kasvatuksesta. Jos lapsi on määrätty sijaisvanhempien huostaan, lapsen omien vanhempien ei katsota ainakaan sillä hetkellä olevan kyvykkäitä kasvattamaan lasta ja valta on sijaisvanhemmilla.
Ei lasta oikeastaan voi kasvattaa omien arvojensa ”ulkopuolella”. Mutta viisaaseen kasvatukseen kuuluu opettaa myös muita näkemyksiä, koska lapsi kohtaa niitä kuitenkin jossain vaiheessa. Mutta aina eivät vanhempien arvot ole yhteneväiset ja se voi olla jo ongelmallisempaa.
Sijaisperheen vanhempana toimiminen onkin vähän toinen juttu. Lapset ovat jo eläneet omassa arvomaailmassa ja omaksuneet sen. Kyllä lasta tulee kunnioittaa siltä osin. Viisaat sijaisvanhemmat osaavat kyllä ohjata lasta niin, että kertovat miten tässä perheessä eletään mutta eivät silti väheksy lapsenkaan näkemyksiä.
Tuossa esimerkki tapauksessa tulee ilmi se, että sijaisperheissä saatetaan käyttää mielivaltaa. Ei neuvotella vanhempien kanssa ollenkaan. Lapset erotetaan biologisista vanhemmista ja lapsesta tulee lopulta syrjäytynyt – ei mihinkään kuuluva.
Tulipa tuosta mieleeni eräs kristitty tuttavani.
Hänen kahdesta pojastaan toinen julistautui ateistiksi parikymppisenä.
Meni naimisiin kakskutosena ateistisen elämänkatsomuksen omaksuneen naisen kanssa.
Heille syntyneen pojan tarvitessa ajottain lapsenkaitsemista, poika totesi äidilleen, että poijalle ei saa opettaa mitään uskonnosta, johon äiti myöntyi.
No eihän kristillinen identiteetti katoa mihinkään, ja kun kerran mummi kadotti avaimensa etsien sitä etsimistään, niin poika totesi, että rukoile mummi kyllä se sitten löytyy.
Kun muutaman päivän päästä poika tuli jälleen hoitoon hän kysyi mummilta, että löytyikö avain.
Mummi totesi, että löytyi. Poika kysyi rukoilitko. Mummi: rukoilin.
Poika: mitä minä sanoin, ja hymyili leveästi.
Nähtävästi poika ei kertonut kotonaan tapahtuneesta, koska perheeltä ei noottia kuulunut.
Sanotaan, että mininhän se pantteri täplistään pääsisi.
Hieno tarina. Mieleeni tuli sekin, että uskohan tulee Jumalalta eikä ihmisiltä. Eivät siinä ihmisten opettamiset tai opettamatta jättämiset mitään paina.
Tämä on vastausta nimim. 'mietitätäseaito'
No, eipä mitään. Minä vain keukautin tuon toisen ketjun alotuksen"entä jo homoperheen lapsi ei suvaitsekaan" jne. ( siellä lukee jatkona että ne kärsii elää semmosessa perheessa ja entä jos ne ei tykkää ja niitten on 'pakko' jne.)
Tämä kys. oli vähän niinkuin vastakys. että entä jos kristityn perheen lapset ei hyväksykään, jne. niin mitä sitten.....? tulleet tai omat.
Kun joku niistä tiukimman linjan krist. tuota homoperheiden lasten kohtaloa kauhisteli että he, eli niitten perheitten lapset joutuvat oppimaan sellaisessa peheessä homoperheen arvoja ja tapoja väkisten vaikka eivät ehkä tahtoisikaan.
En minä ajattele että eivät saisi perheissä opettaa kuka tahansa lapsilleen/perheessä asuville lapsille omia arvojaan, tahdoin vaan tehdä vastakkaisen kysymyksen läh. sellaisille jotka kauhistelevat tuossa toisessa ketjussa tuota homoperheitten lasten kohtaloa että heille 'pakkosyötetään' sen perheen arvomaailma.
Sen tähden otsikkonikin oli että Kuka saa/voi opettaa omia arvojaan perheessään asuville lapsille, se oli kys. niille jotka vastustavat lasten asumista homoperheissä ja siksi otin tuon kristityn perheen esimerkin malliksi että haluavathan hekin opettaa lapsille omat arvonsa, vaikka lapset olivat muualta tulleitakin. - pitävät sitä selviönä.
Onko tämä selvä nyt? Laitan tämän selvitykseni tähän loppuunkin vielä, tästä täytynee selvitä/ymmärtää mikä syy mulla oli moiseen vastakysymykseen.
Jos ei, niin lukekaa tuo ketju johon olen viitannut.
Kyllä maar tiukan linjan kristityt varmaan ajattelevat että lapset oppivat vääriä/huonoja 'arvoja' ainakin homoperheissä, saavat huonoa mallia jne.
Sinä varmasti luulet päihittäväsi Jumalan tahdonkin!
Tämä menee nyt hieman sivuraiteille, mutta kun nykyisin niin herkästi sanotaa, että kuka mitäkin saa sanoa ja komentaa heidän lapsiaan, niin ennen yhteisö kasvatti lapset yhdessä. Saatettiin pitää hyvänä jos naapurikin katsoi, että mitä ne lapset siellä puuhailivat. Kieltää ja komentaa saatettiin olipa kenen lapsi hyvänsä jos teki tuhmia ei sitä kukaan pahana pitänyt. Saatettiin kiitelläkin, että hyvä että katsoit vähän perään.
Nykyään ollaan niin herkkiä sanomaan, vaikka itsen ei tarvitse paljon kasvattaakaan, kun lapset kasvavat päiväkodeissa ja myöhemmin koulussa. Ilmankos sitten on levottomuus on lisääntynyt kun itse eivät kasvata eivätkä soisi toistenkaan kasvattavan.
Olen havainnut saman ilmiön. Jonkinlainen kummallinen omistushaluisuus tai vihamielisyys on vallannut monet vanhemmat. Ei onneksi ihan kaikkia.
En tiedä mistä se oikeastaan kumpuaa. Kyllä sellaisetkin jotka kasvattavat lapsiaan, ovat hyvin kiukkuisia jos joku muu puuttuu tilanteisiin.