Lukaisinpa tuossa taannoin erään Terry Pratchettin kirjan. Genre on huumori-fantasiaa. Hänellä oli kuitenkin siinä eräs filosofihahmo, jolla oli mielenkiintoinen teoria:
"Ehkä Jumala on olemassa, ehkä ei. Miksi emme siis palvoisi häntä? Jos hän on olemassa, pääsemme mukavaan paikkaan kuoltuamme. Jollei, mitä me siinäkään menetämme?"
Ehkä valtaosa maailman tapauskovaisista ajattelee juuri näin?
"Ehkä Jumala on olemassa, ehkä ei. Miksi emme siis palvoisi häntä? Jos hän on olemassa, pääsemme mukavaan paikkaan kuoltuamme. Jollei, mitä me siinäkään menetämme?"
Ehkä valtaosa maailman tapauskovaisista ajattelee juuri näin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei toi oo Terry-pojan keksimä juttu.ranskalainen filosofi Blaise Pascal esitti ton teorian jo satoja vuosia sitten.Terry on tainnu varastaa ajatuksen siltä.
Totesin vain sen olevan hänen kirjassaan. En tiennyt, kenen ajatus se alunparin oli joten lähestyin asiaa tältä kantilta. Kiitos korjauksesta.
ajatellaan että jumala joko on tai ei ole. Yhtä hyvin voi ajatella että jumala sekä on että ei ole yhtäaikaa mitenkään asiaan uskomatta mutta pitää ovet auki jokasuuntaan.
Ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä muihinkaan systeenmeihin mutta ei tarvitse täysin poissulkea ajatusta paratiisin mahdollisista pidoista, ettei pilaa omia mahiksiaan mikäli oma näkemys osoittautuu vääräksi.
Siks toiseks minkä komikaan maailma menettäisi ellei ihminen osaisi nähdä kaikkea sitä koomisuutta mitä kirkkouskovaisuus sisältää.
Silloin kun tääkin palsta on kokenut parhaat päivänsä sitä sai nauraa vatsa kipeenä omille ja muiden enakkoluuloille ja asiantunteville lausunnoille uskontojen "tärkeydestä". Ihmisen tarpeelle selittää maailmaa miten milloinkin.
Minusta tuo teoria on huono. Minun ymmärtääkseni ei sinne "parempaan paikkaan" pääse tai joudu palvomalla, vaan uskomalla ja sinne haluamalla. Helsingin piispojen mielestä taivaaseen pääsee jokainen, joka sinne haluaa, mutta se ei ole mikään pakkosiirtola, niin että väkisin sinne ei kukaan joudu.
Tapauskovainen on paljon käytetty sana, kun halutaan kritisoida uskovia tyyliin: ei ne mitään kunnon uskovia ole, kunhan vaan ovat tapauskovia. Minusta tavan vuoksi oikein voi uskoa. Jos joku taas on tavan vuoksi kirkon jäsen, niin mitä se kenellekään kuuluu.
Minulta jäi pois sana `ei`. Virke uudestaan: Minusta tavan vuoksi ei oikein voi uskoa.
Tapauskoivaisella minä ymmärrän henkilöä joka ajattelee avauksen tavoin: varmuuden vuoksi uskotaan, ehkä Jumala ja taivas ovat olemassa.
Mitä kirkon jäsenyyteen tulee niin niinkauan kuin kyseessä on valtiokirkko, näkisin itse mielelläni että siihen kuuluisivat vain ne jotka uskovat, edes epäilyksen tasolla, eivätkä ne joille asia on samantekevä tai jotka eivät usko.
Tämä siksi että kannatan valtion ja kirkon erottamista toisistaan.
Eli minun mielestäni "tapauskovaisella" tarkoitetaan ihmistä joka uskoo Jumalaan, muttei anna sen pahemmin näkyä elämässään. Käy rippikoulun, menee kirkossa naimisiin, ehkä käy joulukirkossa... Hänelle Jumala on olemassa, mutta mitä sitä nyt turhaan palvomaan. Terminä se lienee "tosi-uskovaisten" kehittämä, joita tällainen kovin ärsyttää.