Ahdistavan tiukkapipoiset vanhoilliset eivät tajua, että kristinusko ei tarvitse dogmeja. Se ei tarvitse runsaita oppilauselmia siitä, miten pitää uskoa, koska se ei ole lakihenkinen uskonto vaan armon uskonto. Oppirakennelmat ja lait jäivät Vanhan testamentin aikaan, Jeesus toi täydellisen vapauden.
Jeesus toi myös uuden eettisyyden. Enää on vain yksi ainoa oppi. Ainoa, mitä kristityn tarvitsee tehdä, on rakastaa. Jeesus antoi rakkauden kaksoiskäskyn: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Käskyn ensimmäinen osa "Rakasta lähimmäistäsi..." kertoo, mikä on tärkeintä; lähimmäisen rakastaminen. Toinen osa "...niin kuin itseäsi" antaa luvan myös itsensä rakastamiseen.
Ihminen, joka tuntee empatiaa, sympatiaa ja rakkauden tunteita kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, on aito kristitty ja varmasti matkalla taivaaseen. Tietenkin hänen tunteensa myös ajavat häntä puolustamaan ja auttamaan yhteiskunnan hyljeksityimpiä ja vaatimaan heille täyttä vapautta elää haluamallaan tavalla. Homoseksuaaleja, pakolaisia jne. Lähimmäistään rakastava ihminen hyväksyy jokaisen, sillä hänen sydämensä on avara.
Tästä kristinuskossa pohjimmiltaan on kysymys, ja tämä on sen keskeinen ja ainoa oppi, josta käsin kaikkea pitää arvioida - rakastamisesta. Syvällisiä ja viisaita ovat ne ihmiset, jotka tämän tajuavat. Vain hengellisessä kehityksessään näivettyneet ja kuihtuneet ihmiset puhuvat enää synnistä ja opista, ja heitäkin meidän pitää sääliä ja ymmärtää. Meidän tulee lempeästi ohjata heitä tuntemaan Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala.
Jeesus toi myös uuden eettisyyden. Enää on vain yksi ainoa oppi. Ainoa, mitä kristityn tarvitsee tehdä, on rakastaa. Jeesus antoi rakkauden kaksoiskäskyn: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Käskyn ensimmäinen osa "Rakasta lähimmäistäsi..." kertoo, mikä on tärkeintä; lähimmäisen rakastaminen. Toinen osa "...niin kuin itseäsi" antaa luvan myös itsensä rakastamiseen.
Ihminen, joka tuntee empatiaa, sympatiaa ja rakkauden tunteita kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, on aito kristitty ja varmasti matkalla taivaaseen. Tietenkin hänen tunteensa myös ajavat häntä puolustamaan ja auttamaan yhteiskunnan hyljeksityimpiä ja vaatimaan heille täyttä vapautta elää haluamallaan tavalla. Homoseksuaaleja, pakolaisia jne. Lähimmäistään rakastava ihminen hyväksyy jokaisen, sillä hänen sydämensä on avara.
Tästä kristinuskossa pohjimmiltaan on kysymys, ja tämä on sen keskeinen ja ainoa oppi, josta käsin kaikkea pitää arvioida - rakastamisesta. Syvällisiä ja viisaita ovat ne ihmiset, jotka tämän tajuavat. Vain hengellisessä kehityksessään näivettyneet ja kuihtuneet ihmiset puhuvat enää synnistä ja opista, ja heitäkin meidän pitää sääliä ja ymmärtää. Meidän tulee lempeästi ohjata heitä tuntemaan Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Lavean tien kulkijat ne niitä teologioita rakentelee! Ja niitähän riittää.
AP:lle
" Vain hengellisessä kehityksessään näivettyneet ja kuihtuneet ihmiset puhuvat enää synnistä ja opista, ja heitäkin meidän pitää sääliä ja ymmärtää. "
Joo, nukuta vaan ihmiset new age soopaan, etteivät heräisi synneistään parannusta tekemään.
"Meidän tulee lempeästi ohjata heitä tuntemaan Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala."
Tuolla sinun kertomallasi "rakkaudella " ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa ! Se on vain sielullista hörhöä.
Jatkoa..Ja haluaisinpa nähdä miten tämä sinun rakkautesi riittää,esim. haisevan pultsarin rakastamiseen ?
Ei kai sitä pultsaria tarvitse fyysisesti mennä rakastamaan sentään...
Ilmeisesti on niin, että fundisten lähimmäisenrakkaus on hyvin rajoittunutta ja kohdistuu lähinnä miellyttävän näköisiin, hyvältä tuoksuviin heteroseksuaaleihin, jotka eivät ole liberaalikristittyjä.
Totta kai se riittää siihen, juuri tuollaisiin sen tuleekin riittää.
Paljon haastavampaa on rakastaa ihmistä joka mielestään on hyvä ja täydellinen.
No ei, ei tarvi, minun nenäni ei kyllä kestä sitä lemua, sen tunnustan rehellisesti.
" kohdistuu lähinnä miellyttävän näköisiin, hyvältä tuoksuviin heteroseksuaaleihin, jotka eivät ole liberaalikristittyjä."
Kyllä oivalsit asian ytimen. Ja mielellään pukeutuvat fiksusti, ei yliampuvasti, mutta ei körttipukuunkaan.
Onneksi Jumala rakastaa henkilöön katsomatta.
"Onneksi Jumala rakastaa henkilöön katsomatta."
Niin sinunko ei tarvitse vaan delegoit tehtävän Jumalalle, sitäkö tarkoitat nyt? Eikö se puliukko- tai akkakin ole Jumalalle rakas, mitäs ajattelet Jumalan miettivän inhotessasi hänen rakkaitaan.
Keitä sitten uskovan on edes yritettävä rakastaa?
Jumala tietää mitä tekoa minä olen. Ei kaikilla ole sama tehtävä. Joku "rakastaa" puliukkoja ja kokee sen tehtäväkentäkseen, jollakin on joku muu tehtäväalue.
" mitäs ajattelet Jumalan miettivän ."
Siinä on minun lapseni, jota minä RAKASTAN !
" Keitä sitten uskovan on edes yritettävä rakastaa?"
Kerro mulle mitä rakkaus on ?
Se mihin Jumala ketäkin haluaa käyttää, hän antaa siihen voiman ja viisauden. Jos rakastaminen on meidän YRITYKSEN varassa, niin aika heppoiseksi se jää.
Usko EI OLE suorittamista, vaan elämistä Jumalan yhteydessä.
Tämä ap on ilmeisemmin palstahäirikkö evl ?
Kirjoitustyyli on samanlainen.
Kirjoittelee avaamiinsa ketjuihin hyvin monella eri nikillä, kuten on jo vuosia tehnyt, ei voi ottaa vakavasti.
"Ihminen, joka tuntee empatiaa, sympatiaa ja rakkauden tunteita kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, on aito kristitty ja varmasti matkalla taivaaseen."
Tämä on eksytystä. Ihmisten tunteiden varaan ei rakenneta mitään. Tunteet heilahtelee sinne ja tänne ja yleensä hyväksytään vain samanmieliset. Uskovat on ainoa poikkeus tästä.
Vain Jeesus on se tie pelastukseen ja tulee ottaa vastaan usko Jeesukseen.
>Tunteet heilahtelee sinne ja tänne ja yleensä hyväksytään vain samanmieliset. Uskovat on ainoa poikkeus tästä.
Niin siis fundisuskovaisethan eivät todellakaan tuoneet uskonnonvapautta tähän maahan, vaan vastustivat sitäkin lakia ihan simona. Jos sellainen on toisenmielisten hyväksymistä, silloin minä olen Tero Pitkämäki ja keihääni tulette tuntemaan.
Otat Jeesuksen opetuksesta vain puolikkaan koko rakkauden kaksoiskäskystä. Mihin jäi ensimmäinen puolisko?
Jeesus ei rakkauden kaksoiskäskyssä opeta mitään uutta, vaan molemmat rakkauden kaksoiskäskyn puolet löytyvät Vanhasta testamentista. Jeesus toistaa juutalaisten omia lain käskyjä. Jeesukselta kysyttäessä, mikä on suurin käsky laissa, hän vastaa rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti - siitä häntä kiitetään annettuaan oikean vastauksen.
Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen puolisko (5. Moos. 6:5)
- Rakasta Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi...
Toinen puolisko (3. Moos. 19:18)
- Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jeesus yhdisti nämä kaksi käskyä yhdeksi kokonaisuudeksi ja laajensi jälkimmäisen puoliskon koskemaan kaikkia ihmisiä, kun juutalaisille se oli tarkoittanut vain oman kansan jäseniä.
Kultainen sääntö on paras, mitään muuta ei tarvita ja tämä sääntö ei ole raamatusta tosin se on sinne ehkä kopioitu.
"Älä tee toiselle sitä mitä et itsellesi haluaisi tehtävän."
"Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen puolisko (5. Moos. 6:5)
- Rakasta Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi..."
Myös liberaali kirkko on nykyään ohittanut tämän käskyn ensimmäisen puoliskon ohittaessaan Jumalan tahdon lähes kokonaan esim. suhteessa homokäskyihin, joita esiintyy sekä vanhassa että uudessa Testamentissa.
Liberaali kirkko kumartaa nykyajan muoti-ilmiöitä ja tätä maailmaa eikä enää osaa Jumalaa rakastaa ollenkaan. Jumalasta on tehnyt jonkinlainen naispappien suosima "minunjumalani", joka vastaa vanhan Testamentin kotijumalia.
Jeesus opetti uudesta käskystä, joka tuli kaikkien käskyjen perustaksi.
Matteuksen evankeliumi:
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
22:40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Ilman toista ei ole toista. Jos et rakasta Jumalaa, et rakasta lähimmäistäkään, mutta jos rakastat lähimmäistä, rakastat myös Jumalaa.
12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'
12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
12:32 Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
12:33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."
Sanoma toistuu useaan kertaan eri evankeliumeissa.
Joh. 15:17
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Niin ja rakastakaa tosianne oli uskoville puhuttu. Jeesuksen seurakunta tunnetaan siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus.
Siis yli seurakuntarajojen :)
Niin, onneksi se näkyy enemmän täällä elävässä elämässä kuin näillä keskustelupalstoilla. Täällä se kyllä loistaa poissaolollaan.
Tosin lähimmäisen rakkautta tulee osoittaa kaikille!
”Tästä kristinuskossa pohjimmiltaan on kysymys, ja tämä on sen keskeinen ja ainoa oppi, josta käsin kaikkea pitää arvioida - rakastamisesta.”
Totta.
Jos ei ole koskaan saanut tulla rakastetuksi, ei osaa rakastaa. Silloin helposti hakee sitä säännöistä ja määräyksistä ja kokee että tottelemalla tulee hyväksytyksi.
Rakkaus voi näivettyä, lakihenkisyys astuu silloin kuvaan. Kun ei muusta tiedä.
Lakihenkisyys on kokonaan eri asia kuin lain saarnaaminen. Jälkimmäiseen Raamattu kehottaa. Ensin laki herättämään synnintuntoa, vasta sitten evankeliumi antamaan armoa.
Amen. Liberaalit ottaosivat vain sen armon ilman katumusta ja parannuksen tekemistä.
No, voi olla että on joukko ihmisiä joilla ei muuten tuo synnintunto herää? Useimmat eivät tarvitse jokaviikkoista muistutusta asiasta vaan heillä omatunto toimii koko ajan.
Lakihenkisyys on juuri sitä, että tarkkaillaan toinen toistaan siitä, noudattaako joku sitä vai ei. Sitten sen perusteella jaellaan tuomioita tai VIP lippuja taivaaseen.
Voi olla että tuollaisiakin on. SE joka tuntee rakkauden osaa ja katuu tekemiään syntejään kyllä aivan ilman jatkuvaa syyllistämistäkin. Rakkaus synnyttää katumuksen, mutta ellei sitä ole, silloin varmaan täytyy ruoskia sitä erilaisin tavoin esiin?
Muori on nyt todella pihalla, koska muori ei ole uudestisyntynyt eikä siis kristitty. Lakia pitää Raamatun mukaan saarnata. Sitä asiaa et voi koskaan tehdä tyhjäksi muuten kuin tekemällä tyhjäksi Raamatun.
Se ei todellakaan, todellakaan ole lakihenkisyyttä, tai sitten Jeesus oli lakihenkinen, ja kaikki apostolit. Ja Luther, ja kaikki Suomen herätysliikkeiden perustajat, jotka (raamatunmukaisesti) opettivat lain sarnaamista.
Lakia pitää saarnata, jotta tulisi synnintunto. Ja puhun siis siitä, kun ihmiset ensimmäistä kertaa kuulevat kristillistä saarnaa. Sen jälkeen tulee evankeliumin julistus, kun ihmisellä on sielunhätä kadotukseen joutumisen takia. Herätyksen, parannuksen tekemisen ja uudestisyntymisen jälkeen Raamatun teksti, Pyhä Henki ja omatunto pitävät huolen jatkosta.
Kyllä sitä lakiakin on saarnattava, jotta uudestisyntymättömälle tulisi synnintunto.
"Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Room.7.html
Uudestisyntymättömälle on saarnattava lakia, mutta uudestisyntynyt ei ole enää lain alla, vaan armon alla.
On suurta eksytystä saarnata uudestisyntymättömälle pelkästään evankeliumia ilman lakia.
”Lakia pitää saarnata, jotta tulisi synnintunto.”
“ Ja puhun siis siitä, kun ihmiset ensimmäistä kertaa kuulevat kristillistä saarnaa. Sen jälkeen tulee evankeliumin julistus…”
Sitäp tässä olen ihmetellyt että miksi halutaan toistuvasti kuulla tuota synnintuntoon saarnaamista? Jos joku on ihan ensimmäistä kertaa eikä ikinä sitä ole kuullut, sen ymmärrän. Mutta eihän noissa tilaisuuksissa ole juuri muita kuin jo sataan kertaan noita saarnoja kuulleita.
”…jotta uudestisyntymättömälle tulisi synnintunto.”
Niin ja kuka mitäkin tuolla tarkoittaa. Kaikille ei kelpaa se sama ”uudestisyntyminen”. Eikö silloin ole pikemminkin vaarana että halutaan vain käännyttää johonkin tiettyyn näkemykseen ja tiettyyn yhteisöön?
Herätetään vaikka mitä syyllisyyksiä, jotta se ”synnintunto” saadaan aikaan.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Kai nyt sentään Jeesuksen sanaan voi luottaa, vaikkei ihmisiä uskoisikaan. http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.3.html
>Sitäp tässä olen ihmetellyt että miksi halutaan toistuvasti kuulla tuota synnintuntoon saarnaamista? Jos joku on ihan ensimmäistä kertaa eikä ikinä sitä ole kuullut, sen ymmärrän. Mutta eihän noissa tilaisuuksissa ole juuri muita kuin jo sataan kertaan noita saarnoja kuulleita.
Kai se saarnaaminen on sitä yhtä uutta kasvoa varten, jonka toivotaan viimeinkin ilmaantuneen paikalle.
Niin, jos esim. minä kutsun itseäni uudesti syntyneeksi (jota oikeasti tunnen olevani) niin aivan varmaan minua ei hyväksytä jokaiseen porukkaan. Tai jos tällainen onkin liittynyt vanhoislestadiolaisiin, körtteihin, katoliseen kirkkoon jne.?
”Kai se saarnaaminen on sitä yhtä uutta kasvoa varten, jonka toivotaan viimeinkin ilmaantuneen paikalle.”
Ikävä kyllä näin vähän ajattelen minäkin. Siinä sitten katsellaan ympärilleen että kukas se täällä onkaan tämän saarnan tarpeessa. Koetaan etteihän se enää minua koske.
Vähän kaksinaismoraalilta asia haiskahtaa.
" On suurta eksytystä saarnata uudestisyntymättömälle pelkästään evankeliumia ilman lakia."
No miten sillä lainpaukuttamisella saat ihmisen uskomaan ARMOON ? Sanoohan Raamattu: " kirjain kuolettaa, mutta HENKI TEKEE ELÄVÄKSI ".
Kun P.Henki avaa ihmisen sydämen ymmärtämään Jeesuksen uhrin arvon ja samalla ARMON, silloin hminen tulee Jeesuksen luo.
En usko, etä kukaan on tullut uskoon pelkällä LAIN NOUDATTAMISELLA, tai sillä päähänlyömisellä.
Ihminen ei koskaan pysty täyttämään lainkirjainta. Siksi Jeesus tuli.
" Niin, jos esim. minä kutsun itseäni uudesti syntyneeksi "
Tekstiesi perusteella sitä on kyllä todellakin vaikea uskoa.Väliin olet sitä, väliin tätä.
Jos ihminen on uudestisyntynyt, silloin Jumalan henki asuu hänessä.
" Lakia pitää saarnata, jotta tulisi synnintunto.
Ja puhun siis siitä, kun ihmiset ensimmäistä kertaa kuulevat kristillistä saarnaa. "
Ja toista kertaa eivät varmaan tulekkaan. Synnintunto ei tule lainpaukuttamisella. vaan se on Pyhän Hengen työtä. En enää ihmettele, jos uskonnonuhreja on niin paljon.
"Sen jälkeen tulee evankeliumin julistus, kun ihmisellä on sielunhätä kadotukseen joutumisen takia. "
Pelottelemalla tehdään vain käännynnäisiä.
Ei uudestisyntyminen ole tuntemisen asia. Jos sinä olisit uudestisyntynyt sinulla olisi rakkaus uskovia kohtaan eikä viha!
Tässä olen aivan samaa mieltä. Pelkällä lainpaukuttamisella ei kukaan tule aitoon synnintuntoon tai oikeasti koe mitään rakkautta Jumalaa kohtaan. Luulenpa että tätä käytetäänkin enemmän ihmisten keinona saada seurakuntalaisia?
Voiko rakastaa enemmän kuin rakastaa? Voiko rakkautta lisätä käskemällä? Raamattu kyllä käskee rakastamaan, mutta mitä sillä tarkoitetaan, kun toisaalta sanotaan, että ihminen ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta ylhäältä.
Rakkautta voi pyytää Jumalalta. Voi siis pyytää voimaa rakastaa. Enempää ei voi rakastaa kuin rakastaa. Pyydämmekö me sitten Jumalalta voimaa rakastaa. Ehkäpä rakkastamisen vaikeudessa on siitä kysymys, kun ei ole pyydetty.
http://tiedostamaton.net/rmaara.html
”Ehkäpä rakkastamisen vaikeudessa on siitä kysymys, kun ei ole pyydetty.”
Tässä osuit täysin kohdilleen.
Olen joskus kokenut, miten Jumala antaa rakkautta jtk. ihmistä kohtaan, vaikka en itse inhimillisesti ko.ihmisestä pitäis pätkääkään.
Evita kirjoitti: "Pyydämmekö me sitten Jumalalta voimaa rakastaa. Ehkäpä rakkastamisen vaikeudessa on siitä kysymys, kun ei ole pyydetty."
Tämä oli minustakin keskeinen oivallus.
Vaikkei rakkauden tunteita (viehätys, kiintymys, sympatia, suojelunhalu jne.) tuntisikaan kaikkia kohtaan, niin voi silti ojentautua heihin rakkauden mukaisesti, kun tekee valintoja.
Vedän taas David Pawsonin mukaan tähänkin. Hänellä oli niin ihana opetus lähimmäisenrakkaudesta. Pawson jäsensi rakkautta kolmeen eri "lajiin": eros (eroottinen, romanttinen), philia (samankaltaisuus, sympatia, ystävyys) ja agape (jumalallinen, riippumaton ominaisuuksista ja teoista).
Agape on lähimmäisenrakkautta, jonka Pawson painottaa ilmenevän nimenomaan valinnoissa ja toiminnassa.
Usein on neljäntenä mainittu storge, joka perustuu empatiaan. On tärkeää pitää storge ja agape erillään – hyvin usein ne sekoitetaan toisiinsa.
No niin mummo. Sitten pyytämään rakkautta uskovia kohtaan!
Ei se ole Pawsonin määritelmä vaan perustuu Platonin kolmijakoon: eros, filia ja agape.
Lisää tarkempia tietoja saat vaikka täältä:
kreikka:
– eros: klassinen, kirjallinen yleistermi, esim. Platon, Symposium. Liittyy seksuaalisuuteen mutta myös yleisemmin ihmisen “driveen”, haluavaa, mukanaan vievää rakkautta, usein hierarkkista ylemmän ja alemman, tai aktiivisen ja passiivisen välistä
– filia: ystävyysrakkaus, käännetään usein “ystävyys”, voidaan kääntää myös “rakkaus”, esim. Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 8. Yleistä sielujen sympatiaa, tasaveroista
– epithymia, storge: rajatumpi halu, kiintymys, alempiin sielunosiin liittyvä. Epithymia usein kielteinen himo, mutta voi olla positiivinenkin
– agape: Uuden testamentin rakkaus-termi (eros ei esiinny UT:ssa lainkaan, filia vain vähän). Taustalla Septuagintan käännös. Muuten agape harvinaisempi kreikan kielessä, lempeyttä ja kiintymystä, lähellä myös agathon-sana (hyvyys)
http://blogs.helsinki.fi/ristosaarinen/z7/
Kaikki rakkaus pohjautuu samaan lähteeseen, vain ilmenemismuodot eroavat.
Totta kai kaikkia uskovia kohtaan tulee osoittaa rakkautta. Vaikka välillä se onkin haasteellista joidenkin uskovien kohdalla.
Joo, muistelinkin, ettei se alun perin Pawsonin käsitteistö ole. Pidin vain erityisesti siitä, miten Pawson määritteli nämä termit opetuksessaan. Hänen mukaansa agapen ilmenemismuoto painottuu toimintaan / valintoihin, mikä on UT:n mukaista rakkautta.
Kirjoitit:
"Ihminen, joka tuntee empatiaa, sympatiaa ja rakkauden tunteita kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, on aito kristitty ja varmasti matkalla taivaaseen."
Kuins nyt noin?
Jumalan sanan mukaan vain uudestisyntynyt ihminen, jotka kriteerit Jumala on sanassaan ilmoittanut, on taivaskelpoinen.
Sinun mukaasi:
" Vain hengellisessä kehityksessään näivettyneet ja kuihtuneet ihmiset puhuvat enää synnistä ja opista, ja heitäkin meidän pitää sääliä ja ymmärtää. Meidän tulee lempeästi ohjata heitä tuntemaan Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala."
Kun Jumala toteaa sanassaan: "Minä kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni", niin voihan toki joku niinkin uskoa, että Jumalan säätämä hengellinen syyn ja seurauksen laki (mitä kylvät, sitä niität), ei enää koske nykypäivää.
Aloittajalta:"Ahdistavan tiukkapipoiset vanhoilliset eivät tajua, että kristinusko ei tarvitse dogmeja...Meidän tulee lempeästi ohjata heitä tuntemaan Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala."
Unohdat kokonaan totuuden: "totuutta noudattaen rakkaudessa". Rakkaus tarvitsee rinnalleen myös totuuden ja siihen kuuluu myös kristillinen oppi. Oppi on kertakaikkisesti annettu Raamatussa. Jeesuksen sanassa/opissa on pysyttävä.
Lopun aikoina Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen,
ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden (2 Tess.2).
Raamattu esittää uskon kohteeksi paitsi koko opin, myös sen osia. Ei ole jotain paljasta uskoa ilman sisältöä, vaan uskossa on tiettyjä tosiasioita, oppi.
"Rakkaus" ei ole Jumala, vaan Jumala on rakkaus. Nimittäin pyhä rakkaus, ei mitään epämääräistä kaiken suvaitsevaa löperyyttä, joka katsoisi syntiä läpi sormien.
Hienosti kiteytetty, kiitos siitä.
Se jolle rakkaus on ”epämääräistä kaiken suvaitsevaa löperyyttä”, ei sellaista todennäköisesti ole vielä ymmärtänyt mitä rakkaus kokonaisuudessaan on.
"Rakkaus" ei ole Jumala, vaan Jumala on rakkaus. "
" Nimittäin pyhä rakkaus, ei mitään epämääräistä kaiken suvaitsevaa löperyyttä, joka katsoisi syntiä läpi sormien."
Ev.Lut.oppi tekee nimenomaan rakkaudesta jumalan. Kun ei tunne Jumalan rakkautta. Kaikeahan saa tehdä, kun vain rakastaa, löpinää oli kirkko kuulolla palstan pappien ainanen löpinä.
Rakkaus (jumalallinen agape tässä kohtaa siis) ei ole minulle epämääräistä kaiken suvaitsevaa löperyyttä, vaan pelkäänpä, että aloittajalla on jokin ihan oma rakkauskäsityksensä. Edelleenkään "rakkaus ei ole Jumala", eikä tarkoita synnin hyväksymistä.
Aloittajan väite:"Jeesus toi täydellisen vapauden."
Vapauden synnin orjuudesta, ei vapautta tehdä syntiä eikä vapautta totuudesta. Synti on 1 Johanneksen kirjeen mukaan laittomuus, lain rikkomista.
Paavali kirjoittaa, että "kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna eikä ole hyödyksi".
Jeesus antoi seuraajilleen uuden käskyn, veljellisen rakkauden käskyn.
Jeesuksen rakastaminen on Hänen käskyjensä pitämistä, eikä jotain lällyä tunteilua, vailla eettistä sisältöä.
Joh.14:
"21 Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
22 Juudas -- se toinen, ei Iskariot -- sanoi hänelle: "Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?"
23 Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. [Ilm. 3:20]
24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."
Aamen ! On ilo lukea tällaista tältä palstalta.
Kiitos palautteestasi nimimerkin mieti.sitä käyttäjä.
Minä tosiaan vierastan tällaista yltiöliberaalista ja new age-sävytteistä uskonnonmuotoa. Haluan tutkia Jumalan sanaa ja saattaa, Jumalan avulla, ajatteluani ja elämääni sopusointuun Raamatun kanssa, kuten Jeesus on oppinsa ja käskynsä uutta liittoa varten ilmoittanut ja säätänyt. Koen suorastaan olevani raamattuherätyksessä.
Aloittaja ei ilmeisesti ole ymmärtänyt, että ihmiset eivät rakasta toisiaan, eivät edes lähimpiään sillä tavalla, mikä on Jumalan täydellinen rakkauden vaatimus, joten Kristuksen oli sitten sovitettava ihmiset, jotka ovat pohjimmiltaan mahdottoman raadollisia, kuka milläkin tavalla.
Yleisellä lässynlässyllä vain yritetään peittää totuus ja uskotella että olemme muka kyvykkäitä rakastamaan.
Avara_sydän sanoi :
Vain hengellisessä kehityksessään näivettyneet ja kuihtuneet ihmiset puhuvat enää synnistä ja opista
________________
Tuossa eräs norjalaisnainen on nähnyt kaltaistesi jumalattomien esiinmarssin :
http://kultaomeniahopeamaljoissa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=24&t=21
Minä näin kristittyjen keskuuteen tulevan vertaansa vailla olevan välinpitämättömyyden, lankeemuksen tosi ja elävästä kristillisyydestä. Aikana ennen Jeesuksen paluuta kristityt eivät tule olemaan avoimia tutkistelevalle julistukselle. He eivät tule kuuntelemaan synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta. Tilalle tulee toista laatua oleva julistus, jonkinlainen onnellisuutta tavoitteleva kristillisyys. Pitää menestyä ja päästä eteenpäin. Kyseessä ovat aineelliset asiat tavalla, mitä Jumala ei koskaan ole luvannut. Kirkot, vapaakirkot ja rukoushuoneet tyhjenevät yhä enemmän. Ristin ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen julistuksen sijalle tulee viihde, taide ja kulttuuri sinne, missä pitäisi olla herätys, hätä ja parannuskokouksia. Tämä tulee tapahtumaan suuressa määrin juuri ennen Jeesuksen toista tulemista ja onnettomuus murtautuu päällemme
Kiitos pertsa2012 kun toit esiin tuon merkittävän profetian. Olin ehkä sen jo ennen lukenut, mutta unohtanut. Nyt menin myös linkkisi kautta kultaomeniahopeamaljoissa-foorumille lukemaan lisää profetioista.
Tuo profetia vaikutti niin sopivan nykytilanteeseen ja olen kerännyt niitä
omppufoorumille vinon pinon.
En ole kuitenkaan niitä juuri tarkistellut toteutumisen suhteen.
Hyvän työn olet kyllä tehnyt profetioiden keräämisessä.
Toki profetoiminen on vajavaista.
Mitä ihmettä sillä haetaan kun ketjussa kehoitetaan rakastamaan uskovaisia, sitäkö että pitää olla aina samaa mieltä kaikesta, sekö on sitä rakkautta jota nämä uskovat peräänkuuluttavat.
Aloittajan kanssa samaa mieltä ilman tätä kristillisyyden pointtia, mutta Jeesuksen kaksoiskäskyn tuo osa joka kehoittaa rakastamaan toista ihmistä niinkuin itseäänkin rakastaa on hyvä sellaisellekin joka ei uskosta paljoa ymmärrä eikä muuten sen käskyjä noudatakaan.
Tottakai, koska olet itse aloittaja, multinikki evl, lukija, evlut, kristitty45, uskova homo, vivamossa, exhellari,exkräsäläinen, tietoa, j n e .
KK-palstalla rekattuna Zelig, sekä häirikköuskis j n e ....
Rakastaminen ei todellisuudessa ole helppoa. Se vaatii nöyryyttä ja viisauttakin. Nykyään on monia, jotka eivät enää uskalla altistua rakkaudelle. Sillä aluksi se on pelottavaa. Vasta myöhemmin se muuttuu rauhaksi.
1Joh. 4:10
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Kun lähdetään tästä, meitä on Jumala rakastanut. Miksi muuten Hän olisi niin suuren uhrauksen meidän vuoksemme tehnyt?
Se joka on rohjennut ottaa vastaan tämän rakkauden, kykenee antamaan sitä rakkauttakin.
1.Johanneksen kirje:
4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Silloin Jumalan rakastaminen ei ole lain tottelemista ja pelkkää ulkonaista rangaistuksen välttelemistä.
Matt. 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Luuk. 6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
Joten, rakkauteen kiteytyy Jeesuksen opetukset.
13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
Lakeja tarvitsevat ne, jotka eivät kykene rakastamaan.
Mihin unohtuivat nämä 1 Johanneksen kirjeen 2. luvun sanat rakkauden ja Jumalan käskyjen yhteydestä?
Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen
3 Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.
4 Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.
5 Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. [Joh. 14:21]
6 Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.
Ja nämä 1 Johanneksen kirjeen 5 luvun sanat mihin jäivät samasta asiasta eli että rakastaminen on Jumalan käskyjen pitämistä?
Usko voittaa maailman
1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan.
2 Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.
3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. [Matt. 11:30].