Sairaus koskettaa jokaista ihmistä enemmin tai myöhemmin. Se koskettaa joko omassa ruumiissa tai läheisten elämässä. Sairaus on todellinen, pelottava ja aina kipeä ongelma ja tuskainen koke-mus. Kovin monelle sairaus on jokapäiväinen kokemus. Vanhetessa yhä useampi joutuu sairauden kanssa tekemisiin. Ei kukaan halua olla sairas. Ei siinä ole mitään miellyttävää. Siksi kaikki sellai-nen, mikä lupaa vapautusta sairaudesta on kiinnostavaa. Nyt MacNuttin kirja tarjoaa vastauksen tähän tuskaiseen ongelmaan! Kuinka todellinen ja totuudellinen on tämä vastaus?
Minun raju väitteeni on, että tällaisen kirjan lukeminen on ajanhukkaa. Se kuuluu hengelliseen viih-de- ja kioskikirjallisuuteen, jota tonnikaupalla nykyisin levitetään. MacNutt (lyh. Nutt) ilmaisee oman perusfilosofiansa esim. näin: "Minun ei enää tarvinnut sanoa sairauden henkisesti täysin murtamille ihmisille, että sairaus on Jumalan heille antama risti. Sensijaan voin välittää sairaille toivoa siitä, että Jumala tahtoo heidän tulevan terveiksi myös silloin, kun lääketiede ei voi heitä auttaa" (12). Minun neuvoni taas on: Kannetaan sairautta yhdessä Jeesuksen kanssa se aika, joka on vielä kannettavana!
Ja yksi ainoa asia kaataa Nuttin tämänkaltaisen, tähän asti puhtaasti helluntailaisen väitteen mie-lekkyyden: MITÄ SILLOIN KUN JEESUS EI YKSINKERTAISESTI PARANNAKAAN!! Näin kuitenkin tapahtuu valtaosan kohdalla. Se on ehdoton ja lopullinen tosiasia ja vasta kuolemassa se lakkaa.
Sanottakoon mitä sanotaan joidenkin raamatunlauseitten avulla ja uskoon vedoten, kautta aikojen on ollut uskovien varsinainen uskonelämän kokemus ja todellisuus se, ettei Jeesus paranna ja jos parantaa se on tilapäistä, satunnaista ja usein pieniin sairauksiin liittyvää. Kovin monet uskovat ovat kroonisesti sairaita läpi koko aikuisiän, osa lapsuudesta asti. Ja tämän valtaosan on opittava vastoin Nuttin kirjan raamatuntulkintaa elämään "sairausepäuskonsa" kanssa uskomalla kuitenkin Herraan Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja pelastajana, vaikka eivät olekaan kos-kaan kokeneet, että Jeesus on heidän parantajansa. Kyllä tällaiselle kroonisten sairauksiensa kanssa kamppailevalle uskovalle Jeesus on myös elämä ja yltäkylläisyys (Joh 10:10). Kyllä tällai-nenkin sairas uskova voi sydämestään kiittäen todeta, että Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu (Ps 23). Jeesus on silloin nimenomaan iankaikkisen elämän lahjoittaja. Ja se totisesti riittää!! Ja onhan Jeesus tällaisten vaivaisten uskovienkin auttaja. Vapahtajana hän auttaa kestä-mään ainakin jollakin tavoin omaa sairautensa taakkaa ja kantamaan sitä Nuttin pilkkaamaa ristiä, jonka kantamisen Nutt leimaa pakanalliseksi, stooalaiseksi kristinuskon tulkinnaksi.
Tietysti olisihan ihanaa, jos saisi tämän kaiken (onnellisen ajallisen elämän terveenä, voimakkaana, menestyvänä, rikkaana jne) ja taivaan myös. Mutta kun elämänosana täällä ajassa on sairaudet, köyhyys, vaikeat ihmissuhteet, loputon oman syntikurjuuden tuoma ahdistus, menestymättömyys, niin totisesti ainoana ilona ja lohdutuksena on iäinen elämä uskossa Jeesukseen ja se rauha, jonka Jeesus antaa päivittäisessä syntien anteeksiantamuksessa. Nyt Nuttin kirjaa yrittää riistää tämän todellisen ja varsinaisen lohdutuksen sairaalta uskovalta väittämällä, että kyllä Jeesus parantaa. Näin hän tuo fyysiset kokemukset koko uskonelämän keskukseen!
Jatkuu...
http://rovasti.fi/node/272
Minun raju väitteeni on, että tällaisen kirjan lukeminen on ajanhukkaa. Se kuuluu hengelliseen viih-de- ja kioskikirjallisuuteen, jota tonnikaupalla nykyisin levitetään. MacNutt (lyh. Nutt) ilmaisee oman perusfilosofiansa esim. näin: "Minun ei enää tarvinnut sanoa sairauden henkisesti täysin murtamille ihmisille, että sairaus on Jumalan heille antama risti. Sensijaan voin välittää sairaille toivoa siitä, että Jumala tahtoo heidän tulevan terveiksi myös silloin, kun lääketiede ei voi heitä auttaa" (12). Minun neuvoni taas on: Kannetaan sairautta yhdessä Jeesuksen kanssa se aika, joka on vielä kannettavana!
Ja yksi ainoa asia kaataa Nuttin tämänkaltaisen, tähän asti puhtaasti helluntailaisen väitteen mie-lekkyyden: MITÄ SILLOIN KUN JEESUS EI YKSINKERTAISESTI PARANNAKAAN!! Näin kuitenkin tapahtuu valtaosan kohdalla. Se on ehdoton ja lopullinen tosiasia ja vasta kuolemassa se lakkaa.
Sanottakoon mitä sanotaan joidenkin raamatunlauseitten avulla ja uskoon vedoten, kautta aikojen on ollut uskovien varsinainen uskonelämän kokemus ja todellisuus se, ettei Jeesus paranna ja jos parantaa se on tilapäistä, satunnaista ja usein pieniin sairauksiin liittyvää. Kovin monet uskovat ovat kroonisesti sairaita läpi koko aikuisiän, osa lapsuudesta asti. Ja tämän valtaosan on opittava vastoin Nuttin kirjan raamatuntulkintaa elämään "sairausepäuskonsa" kanssa uskomalla kuitenkin Herraan Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja pelastajana, vaikka eivät olekaan kos-kaan kokeneet, että Jeesus on heidän parantajansa. Kyllä tällaiselle kroonisten sairauksiensa kanssa kamppailevalle uskovalle Jeesus on myös elämä ja yltäkylläisyys (Joh 10:10). Kyllä tällai-nenkin sairas uskova voi sydämestään kiittäen todeta, että Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu (Ps 23). Jeesus on silloin nimenomaan iankaikkisen elämän lahjoittaja. Ja se totisesti riittää!! Ja onhan Jeesus tällaisten vaivaisten uskovienkin auttaja. Vapahtajana hän auttaa kestä-mään ainakin jollakin tavoin omaa sairautensa taakkaa ja kantamaan sitä Nuttin pilkkaamaa ristiä, jonka kantamisen Nutt leimaa pakanalliseksi, stooalaiseksi kristinuskon tulkinnaksi.
Tietysti olisihan ihanaa, jos saisi tämän kaiken (onnellisen ajallisen elämän terveenä, voimakkaana, menestyvänä, rikkaana jne) ja taivaan myös. Mutta kun elämänosana täällä ajassa on sairaudet, köyhyys, vaikeat ihmissuhteet, loputon oman syntikurjuuden tuoma ahdistus, menestymättömyys, niin totisesti ainoana ilona ja lohdutuksena on iäinen elämä uskossa Jeesukseen ja se rauha, jonka Jeesus antaa päivittäisessä syntien anteeksiantamuksessa. Nyt Nuttin kirjaa yrittää riistää tämän todellisen ja varsinaisen lohdutuksen sairaalta uskovalta väittämällä, että kyllä Jeesus parantaa. Näin hän tuo fyysiset kokemukset koko uskonelämän keskukseen!
Jatkuu...
http://rovasti.fi/node/272
Vastaukset 1
Vanhimmat
No hyvä. Nythän te rukoilijat voittekin lopettaa lääketieteen saavutusten käyttämisen. Tekisitte palveluksen niille, jotka oikeasti hoitoa tarvitsevat.