Persian valtakunnassa oli julistettu kuolemantuomio kaikille Jumalan omaisuuskansan jäsenille. Tuho oli jo ovella. Kuningatar Ester oli ainoa juutalainen , joka saattoi vielä jotain tehdä kansansa pelastamiseksi. Mutta kuningatar ei ollut saanut kutsua kuninkaan luo pitkän aikaan eikä ilman kutsua hänkään saanut lähestyä kuningasta. "Laki oli jokaiselle sama - hänet surmataan" (Est 4:11, KR 38). Ester tiesi tämä ja päätti mennä kohti kuninkaan valtaistuinta, vaikka se oli vastoin lakia. Hän totesi: "Jos tuhoudun, niin tuhoudun" (4:16).
Oli vain yksi mahdollisuus jäädä henkiin. Jos puheille pyrkivä jostakin syystä miellytti kuningasta ja hän ojensi vastoin lakia kultavaltikkansa tätä kohden, tämä pelastui.
Tuli ratkaiseva hetki ja Ester astui kuninkaan linnan sisimpään esipihaan. Raamattu kertoo: "Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, sai tämä armon hänen silmiensä edessä" (Est 5:2). Uusi käännös käyttää sanaa: "Hän heltyi".
Jumalan eteen joutuminen on aina tuomarin eteen joutumista. "Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen" (Room 14:10). Siksi ajallisen elämän tärkein asia on päästä Jumalan eteen jo nyt ja suostua kehotukseen: "Niin, tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra" (Jes 1:18, KR 38).
Oikeudenkäynti ei ole leikin paikka. Sen vakavammalla paikalla en ole koskaan elämässäni. Kohtaloni riippuu siitä, mitä tuomari lausuu minusta. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. On ihmeellistä, jos hän julistaa: Armahdettu! Näin siis armo tarkoittaa tuomarin lausumaa tuomionsanaa tuomioistuimelta. Armo on vapauttava tuomion sana. Mutta sen lausumistilanne on pelottava.
Meillä ihmisinä ei ole oikeutta vaatia Jumalalta armoa. Olemme aina lain rikkojana, syyllisinä, tuomionalaisina ja rangaistuksen ansainneena hänen edessään. Mutta sitä ihmeellisempää on, jos meille käy kuten Esterille: "Sai tämä armon hänen silmiensä edessä".
Siksi siellä missä on armo kohtaa ihmisen, siellä on jouduttu kauhistuttavan Jumalan käsiin, mutta pelko muuttuukin riemuksi. Todellinen armo merkitsee jotain vain silloin kun ihminen kohtaa Jumalan ja joutuu Jumalan silmien edessä hänen tutkittavakseen.
Jumalan armo ei siis ole jotain Jumalasta irrallista leijuvaa yleistä hyväntahtoisuutta. Sillä ilmaistaan jotain aivan oleellista sekä Jumalan olemuksesta että nimenomaan hänen suhteestaan ja asenteestaan ihmiseen. Koska siinä on kysymys Raamatun ilmoittaman Jumalan olemuksesta, siinä on silloin aina kysymys nimenomaan kolmiykseisen Jumalan olemuksesta. On siis kysymys kolmiykseisen Jumalan toiminnasta. Ei ole Jumalan armoa ilman Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta.
Se taas merkitsee, ettei armo voi kohdata ihmistä, ellei Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri ihmisen syntien vuoksi ole läsnä ja ellei Pyhä Henki tuo tietoa, ellei hän kirkasta Jumalan armoa Raamatun sanan avulla ihmisen sydämelle.
Lue lisää..
http://rovasti.fi/node/370
Oli vain yksi mahdollisuus jäädä henkiin. Jos puheille pyrkivä jostakin syystä miellytti kuningasta ja hän ojensi vastoin lakia kultavaltikkansa tätä kohden, tämä pelastui.
Tuli ratkaiseva hetki ja Ester astui kuninkaan linnan sisimpään esipihaan. Raamattu kertoo: "Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, sai tämä armon hänen silmiensä edessä" (Est 5:2). Uusi käännös käyttää sanaa: "Hän heltyi".
Jumalan eteen joutuminen on aina tuomarin eteen joutumista. "Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen" (Room 14:10). Siksi ajallisen elämän tärkein asia on päästä Jumalan eteen jo nyt ja suostua kehotukseen: "Niin, tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra" (Jes 1:18, KR 38).
Oikeudenkäynti ei ole leikin paikka. Sen vakavammalla paikalla en ole koskaan elämässäni. Kohtaloni riippuu siitä, mitä tuomari lausuu minusta. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. On ihmeellistä, jos hän julistaa: Armahdettu! Näin siis armo tarkoittaa tuomarin lausumaa tuomionsanaa tuomioistuimelta. Armo on vapauttava tuomion sana. Mutta sen lausumistilanne on pelottava.
Meillä ihmisinä ei ole oikeutta vaatia Jumalalta armoa. Olemme aina lain rikkojana, syyllisinä, tuomionalaisina ja rangaistuksen ansainneena hänen edessään. Mutta sitä ihmeellisempää on, jos meille käy kuten Esterille: "Sai tämä armon hänen silmiensä edessä".
Siksi siellä missä on armo kohtaa ihmisen, siellä on jouduttu kauhistuttavan Jumalan käsiin, mutta pelko muuttuukin riemuksi. Todellinen armo merkitsee jotain vain silloin kun ihminen kohtaa Jumalan ja joutuu Jumalan silmien edessä hänen tutkittavakseen.
Jumalan armo ei siis ole jotain Jumalasta irrallista leijuvaa yleistä hyväntahtoisuutta. Sillä ilmaistaan jotain aivan oleellista sekä Jumalan olemuksesta että nimenomaan hänen suhteestaan ja asenteestaan ihmiseen. Koska siinä on kysymys Raamatun ilmoittaman Jumalan olemuksesta, siinä on silloin aina kysymys nimenomaan kolmiykseisen Jumalan olemuksesta. On siis kysymys kolmiykseisen Jumalan toiminnasta. Ei ole Jumalan armoa ilman Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta.
Se taas merkitsee, ettei armo voi kohdata ihmistä, ellei Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri ihmisen syntien vuoksi ole läsnä ja ellei Pyhä Henki tuo tietoa, ellei hän kirkasta Jumalan armoa Raamatun sanan avulla ihmisen sydämelle.
Lue lisää..
http://rovasti.fi/node/370
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opetus jatkuu linkissä.
a...a, ir ja abcdefg nikeille tiedoksi.