Vuosikymmeniä Jehovan todistajia seuranneena, itse mukana olleena ja jo poiskin jääneenä ja edelleen heitä tuntevina, ihmettelen miksi vanhemmistosta koostuvat veljet ovat aina naimisissa ja perhellisiä olevia ja hyvätuloisia? yleensä suht.koht. menestyviä, vaikka seurakunnassa olisi hengellisesti huomattavasti pätevämpiakin henkilöitä vanhemmiston tehtävään, mutta esteenä esim. naimattomuus tai työttömyys. Tuntemani vanhemmistoon kuuluvat veljet ovat lähes 98% olleet enemmän materialismin ja rahanteon sekä muun maailmallisen huvituksen perään kuin esim. kenttä/hengelliseen tms. työhön. Silti he johtavat omavaltaisen arvon johdattamina joko tietämättään tai tahtoen. Harvoin vanhin on ollut rakkaudellinen aidosti ja toisesta aidosti kiinostunut, vaikka neuvoja tuleekin tai kurituksia, mutta nekin tapahtuvat hyvin konemaisesti ja sieluttomasti.
Kokouksissa ollaan (niinkuin muutkin jt:t) hyvin virallisia ja jäykkiä pitäen hyvin jäykkää kulissia kaikessa kuten keskustelu, istuminen tai seisominen ... itsekin olin kokouksissa hyvin vaivaantunut enkä tiennyt uskaltaako mitään sanoa ettei munaa itseään väärillä kommenteilla tai olemuksella, ulkonäöllisesti tms. Yleensä kokousten loputtua ja kokousaikojen ulkopuolella kotioloissa he heittivät ns. vapaalle ja puhe ym. käytös muuttui huomattavasti.
Kentällä käynti oli kidutusta koska silloin oli kulissit ja näytelmä huipussaan, kenttäpalveluskokouksissa ennen kenttää osa porukasta leuhki ottamalla satoja lehtipinkkoja kainaloonsa (muka kentällä jaettavaksi) ja ihmettelenki mihin ne lehdet hupenivat kun heidän kanssaan kentällä ollessani lehtiä ei ottanut tuskin kukaan ja pakollahan ei lehtiä tyrkytetä eikä laiteta postiluukuista kelle tahansa. Kenttätuntejakin ropisi armottomasti kuukausiraportteihin vaikka muistan, että hyvin harvan kanssa pääsi keskustelutasolle, suurin osa meni tyhjää ovelta ovelle pimpotellessa tai kadulla turhiin jutustelu/kontakti yrityksiin pääsemistä, koska suurin osahan on päivisn töissä/koulussa. Ja ne joiden kanssa pääsi juttusille juttelu koostui muusta kuin heng.asioista.. lähinnä henkilön tilanteesta ja muista arkisista asioista, suurin osa kohdalle sattuneista ihmisistä jotka *halusivat jutella* olivat lähinnä mielenterveysongelmaisia tai yksinäisiä halusivat vain lähinnä jollekin jutella.
Kokouksissa ollaan (niinkuin muutkin jt:t) hyvin virallisia ja jäykkiä pitäen hyvin jäykkää kulissia kaikessa kuten keskustelu, istuminen tai seisominen ... itsekin olin kokouksissa hyvin vaivaantunut enkä tiennyt uskaltaako mitään sanoa ettei munaa itseään väärillä kommenteilla tai olemuksella, ulkonäöllisesti tms. Yleensä kokousten loputtua ja kokousaikojen ulkopuolella kotioloissa he heittivät ns. vapaalle ja puhe ym. käytös muuttui huomattavasti.
Kentällä käynti oli kidutusta koska silloin oli kulissit ja näytelmä huipussaan, kenttäpalveluskokouksissa ennen kenttää osa porukasta leuhki ottamalla satoja lehtipinkkoja kainaloonsa (muka kentällä jaettavaksi) ja ihmettelenki mihin ne lehdet hupenivat kun heidän kanssaan kentällä ollessani lehtiä ei ottanut tuskin kukaan ja pakollahan ei lehtiä tyrkytetä eikä laiteta postiluukuista kelle tahansa. Kenttätuntejakin ropisi armottomasti kuukausiraportteihin vaikka muistan, että hyvin harvan kanssa pääsi keskustelutasolle, suurin osa meni tyhjää ovelta ovelle pimpotellessa tai kadulla turhiin jutustelu/kontakti yrityksiin pääsemistä, koska suurin osahan on päivisn töissä/koulussa. Ja ne joiden kanssa pääsi juttusille juttelu koostui muusta kuin heng.asioista.. lähinnä henkilön tilanteesta ja muista arkisista asioista, suurin osa kohdalle sattuneista ihmisistä jotka *halusivat jutella* olivat lähinnä mielenterveysongelmaisia tai yksinäisiä halusivat vain lähinnä jollekin jutella.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kentällä käynti oli kidutusta koska silloin oli kulissit ja näytelmä huipussaan, kenttäpalveluskokouksissa ennen kenttää osa porukasta leuhki ottamalla satoja lehtipinkkoja kainaloonsa (muka kentällä jaettavaksi) ja ihmettelenki mihin ne lehdet hupenivat kun heidän kanssaan kentällä ollessani lehtiä ei ottanut tuskin kukaan ja pakollahan ei lehtiä tyrkytetä eikä laiteta postiluukuista kelle tahansa. Kenttätuntejakin ropisi armottomasti kuukausiraportteihin"
Veit sanat suusta, eise iso tilastomatikkaa tarvitse, kun pystyy arvioimaan miten asianlaita oikein on. Kerran seurasin erästä rautaista insinööri ovenavaaja "vanhusta", joka ajeli mökille tekemään kenttätyötä MB:llä, lehdetkin taisi mennä takan sytykkeiksi.
Niin tuo juttusi oli aika huvittava, et tainnut sitä itse edes huomata? Ensinnäkin itse yli20v-jt olleena olen kyllä nähnyt toisenlaista. Vaatimattomia vanhimpia, jotka tekevät paljon ilmaista työtä(kokousohjelmat ehkäpä monesti illanpikkutunneilla, koska heillä on oma perhe ja käyvät päivätyössa). Ja kantavat huolta ehkäpä ystävistä jotka ovat heikkoja sairaita. Monesti ovat varmasti aika väsyneitäkin, niinkuin muutkin ihmiset. Tiesithän sen, että he uhraavat vapaa-aikansa toisten auttamiseen ilmaiseksi. Missä kristiunnanuskonnoissa olet nähnyt srk paimenien ,pappien, piispojen ym. tekevän työtä ilmaiseksi. En minä ainakaan kuuluessani 30v kirkkoon. Ja Valtakunnansali on PALVONTAPAIKKA, siksi siellä tulee olla myöskin sen mukaisesti, vapaa-aikana voimme löhötä vaikka sohvalla farkuissa. Samoin kenttäpalveluksessa tulee osoittaa työlle kuuluva arvo myöskin pukeutumisessa, sillon ollaan pyhässä palveluksessa Jehovalle. Ja se kenen kanssa siellä keskustellaan on todella otettava huomioon, jos jollain on surua, mielenterv. työhuolia ym.puhumme silloin niistä, annamme raamatun lohdutusta ja kuuntelemme- erityisesti kuuntelemme jotka haluavat purkaa huoliaan. Näin Jeesus jätti meille mallin: sääli ihmisiä, jotka olivat "kiusattuja ja sysittyja niinkuin lampaat ilman paimenta". Juuri se kosketti aikoinaan minua kun tutustuin Jehovan todistajiin. Ja kaiken lisäksi he tekevät sen ilmaiseksi. Omalla vapaa-ajallaan. Tässä pieni korjaus kirjoitukseesi!
Näin voi ollakkin (osalla) mutta ikäväkseni ne tuntemani vanhimmat olivat kuvailemani kaltaisia, ensinnäkään minun ja perheeni luona naapurissa asuva vanhin ei koskaan käynyt edes kylässä saatikka pyytänyt kylään. Enkä koskaan kuullut että jonkin sairaan luona olisi käyty, ja vaikka joku olisikin ollut sairas tuskin he sillä päätään vaivaavaavat voivat kenties velvollisuuden tunteesta/pakosta käydä ns. rakkaudellisella paimenkäynnillä joka ilmeisesti *väsyttää* heitä.. Onhan tavallisillaki ihmisillä perheensä ja työnsä lisäksi muutakin puuhaa miksi korostaa vanhinten ns. ylimääräistä ilmaista työtä koska sehän ei muodostu muusta kuin keskustelutuokioista jonkun seurakunnan sisaren/veljen luona tai kuivan puheen valmistelusta. Ja miksi mainostaa *ilmaista* työtä eihän kukaan järkevä ihminen muutenkaa ottaisi rahaa kun käy jonku sairaaan luona.
Mitä tarkoitat *kantavat huolta ehkäpä ystävistä jotka ovat heikkoja sairaita*?? Onko se kenties jotenki sairaan ystävän fyysistä auttamista, taloudellista/rahallista auttamista tai hänen luonaan kenties olemista päivästä toiseen auttamispuuhissa? uskonpa, että se on pelkästään kerran kaks sellaisen luona jutustelemassa käymistä tai korkeintaan muistavat häntä seurakunnan rukouspuheessa.
Jos voisit antaa jonkin esimerkin näistä ilmaisista töistä.. odotan mielenkiinnolla.
Tulin mieheni kanssa keskussairaalasta mukanamme tieto, että syöpä on levinnyt jo koko keuhkoon, hengitysteihin saakka. Se oli molemmille shokki. Puolenyön maissa menin psykoosiin olin vain huutanut. Lähimpänä asuva vanhin vaimonsa kanssa tuli keskellä yötä ja yrittivät saada minua nykyhetkeen. Makasin lattialla ja vanhin jutteli, istuen lattialla vieressäni minulle kokoajan ja piteli kättäni silittäen käsivarttani ja vaimo silitti päätäni. Näin he tekivät aamuviiteen saakka. Muistan vain vanhimman kyynelistä punaiset silmät... mieheni kertoi myöhemmin mitä oli tapahtunut. -Tapahtui joulukuun alussa. Nyt yritän toipua kotona. Ilman tämän vanhimman apua olisin nyt mielisairaalassa vahvassa lääketokkurassa. Mutta nyt olen jo toipunut ja mieheni sytöstaattihoidot aloitetaan ensiviikolla.
tulivat minunkin silmiini kuin luin tekstisi. En voi täysin ymmärtää miltä sellaisen tiedon kuuleminen on tuntunut. Psykoosiin joutuminen osoittaa kuitenkin että olet käynyt sietokykysi äärirajoilla. Toivonkin nyt että hoidoista olisi apua miehesi vaikeaan sairauteen.
Jehovan siunausta ja voimia teille näin raskaassa elämäntilanteessanne,
sisarenne "Rebekka"
pitäsköhän sun kuitnki mennä mielisairaalaan ? Kuka teki psykoosidiagnoosin ?
koskaan en ole tavannut näitä miljönääri, mesellä ajavia juppi seurakunnan vanhempia. Täällä netissä niistä paljon jauhetaan mutta ei ole vielä vastaan sattunut.
itse kun sain sairaskohtauksen viisi päivää sitten niin jehovan todistajat pelastivat minut soittamalla apua ja eräs vanhin istui vierelläni sairaalassa 3 ja puoli tuntia koittaen piristää mieltäni ja olemalla hyvin empaattinen. Tämä kyseinen vanhin on myös hyvin uhrautuvainen ja auttavainen. En voisi koskaan kuvitella häntä Mesellä ajavaksi ylpeäksi lahkokeisariksi. En koska olen hänet 7 vuotta tuntenut.
itse kun lattialla makaa horkassa ja toinen pitää kädestä kiinni tippalinssissä ja lohduttaa niin voiko ihmiseltä enempää osanottoa ja myötätuntoa vaatia?
Jos olet jehovantodistaja nii tuollaiset ylilyönnit kuten...
"olin vain huutanut. Lähimpänä asuva vanhin vaimonsa kanssa tuli keskellä yötä ja yrittivät saada minua nykyhetkeen. Makasin lattialla" ...
Sillä jt:t uskovat uuteen tulevaan paratiisiinsa jossa ei ole kuolemaa eikä kipua joten he suhtautuvat sairastumiseen ja kuolemaan hieman erilailla kuin muut koska he tietävät että kuolema ei ole lopullista.
Sillä "ylilyönnillä"?- Kyllä, olen Jehovan todistaja olen vain kokenut tavallista enemmän (esim. raiskaus lapsena, silloinen EI jt. mieheni hylkäsi minut kun odotin kolmatta lastani 8 kuulla ja lähti viroon naisiin. Meinasin tappaa itseni ja samalla vauvani, olisi jäänyt myöskin kaksi pientä lasta vaille äitiä,(onnekseni ovelleni tuli silloin, selvisin siitä, tuli välillä nyrkiniskuja lasteni nähden ja sitä kesti 26 vuotta, mutta se oli jo liian myöhäistä... sain hermoromahduksen ja jouduin sairaalahoitoon jne....turha tätä on selittää! (Pelastukseni oli kaksi sisarta,jotka sattuivat ovalleni)
-------Niin ne "ylilyönnit". Tapasin nykyisen mieheni 6v. sitten joka on myös JT, rakkaudellisen ihanan ihmisen, joka on pitänyt minua kuin prinsessaa. Nyt vasta minulla meni yli!
vastasin sinulle siihen "ylilyöntiin", mutta koneeni temppuili ja osa jäi pois tai katkesi. Loppu oli kuitenkin jo tuossa edellä, josta luit edellisissä viesteissäni. - Minä myös uskon ylösnousemukseen, mutta se suuri tuska jota olen nyt tuntenut, en edes odota, että sitä voisi kukaan ymmartää. Kun saa vihdoin rinnalleen rakastavan puolison, joka on pitänyt minua kuin prinsessaa....kuin kaunista unta...
2.kor.1 :3-4 varassa kestäen.
...huomenna yritän mennä sairaalaan katsomaan äitiäni, jos jaksan, hän nukkuu kohta pois ...myös syöpä! Tälläisiä "ylilyöntejä" meillä Jehovan palvelijoilla voi olla tässä järjestelmässä. Kiitos kuitenkin rakkaudellisille vanhimmille srk:ssa ja ystäville, jotka yrittävät keventää kuormaani.
vuosikymmeniä mukana olleena ja olen edelleenkin, voin sanoa että tunnen noin 30-40 vanhinta, joista yksi on toiminut suurinpiirtein kuvaamallasi tavalla. Hänkään ei kyllä enää ole vanhimmistossa. Nykyisessä srk:ssani vanhimmat ovat todella päteviä hoitamaan kokousohjelmia, tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä, ovat rakkaudellisia ja aidosti kiinnostuneita ystävien hengellisestä hyvinvoinnista.
Tässä kaupungissa on myös muutama naimaton vanhin, joten väitteessäsi että se olisi este vanhimmaksi pääsyssä, ei ole mitään perää.
Työttömyys??? outo väite, mitenkähän se voisi olla este vanhimmaksi. Tai no, ehkä siinä tapauksessa, jos veli ei haluakaan itse elättää itseään tai perhettään, niin olisihan silloin hänen asenteissaan korjaamisen varaa. Sellainen käytös saisi myös aikaan syytöksiä ja epäilyjä vanhimman työmoraalin suhteen.
Hyvätuloisia, hmmmmm... voipa joku ollakin. Taloudellinen menestyminen käy kuitenkin usein käsikädessä järkevän taloudenhoidon kanssa. Vanha sanonta kuuluu, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Kenttäpalveluskokemuksenikin poikkeavat kovasti sinun kokemuksistasi. Itse nautin palveluksesta ja täälläpäin ainakin löytyy ihmisiä, jotka pyytävät myös sisälle keskustelemaan. Nykyään löytyy yhä enemmän nuoria, jotka kuuntelevat ja kyselevät ja todellakin uskaltavat jutella hengellisistä asioista kanssamme. Koskaan en ole ainuttakaan levitykseen tarkoitettua julkaisua heittänyt roskiin tai poltettavaksi. Jos lehtiä on kertynyt kotiin, olen palauttanut ne salille.
"Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille ja sitten tulee loppu"
Matteus 24:14
>Työttömyys??? outo väite, mitenkähän se voisi olla este vanhimmaksi. Tai no, ehkä siinä tapauksessa, jos veli ei haluakaan itse elättää itseään tai perhettään<
Tai kyseessä on nykymaailman tilanne, että töitä ei saa ahkerasta yrityksestä huolimatta, ei se aina ole merkki laiskuudesta tai saamattomuudesta kuten jt:t niin musta valkoisesti heti ajattelevat. Muutenki juuri tuo ajatustapa jos ei ole/tee sitä tai tätä nii on heti jollain lailla haluton, kyvytön tai vajavainen mihinkään. Hienoa, että sinun tuntemasi vanhimmat ovat esimerkillisiä ja aitoja rakkaudessaan ja huolehtivat aidosti välittäen, mutta ne jotka tiedän ovat kaikkea muuta, olisi aika pääelimessä tarkistaa seurakuntien vanhinten moraali, vaikka kukapa ne paljastaisi.