Kun totuus painaa

Tahdon puhua miehestä, joka ei ollut ihmisten eikä heidän mielipiteidensä vanki. Hän oli apostoli Paavali. Hän ei ollut kuin heinä, joka heiluu tuulen mukaan. Hän oli kuin juureva puu, joka seisoo suorana myrskyn sitä repiessä. Ja häntä kyllä revittiin. Hänen elämänsä olisi tullut paljon helpommaksi, jos hän olisi tinkinyt teologiastaan ja sanomastaan edes vähän. Mutta hän ei tinkinyt.

Paavali uskoi, että Nasaretin Jeesus oli luvattu Messias. Hän kirjoitti korinttilaisille: "3. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4. hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu." (1. Kor. 15)

Evankeliumi Jeesuksesta oli Paavalille niin kallis, että hän oli valmis kärsimään sen tähden. Hän oli vuosikaudet vankilassa, häntä ruoskittiin monta kertaa, häntä vastaan tehtiin salaliittoja, häntä kivitettiin, niin että luultiin hänen jo kuolleen. Lopulta hänen oli Jeesuksen tähden laskettava päänsä mestauspölkylle. Paavalin ja evankeliumin vaikeimpia vihollisia olivat monet juutalaiset, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon. He tahtoivat edelleen pitää kiinni monista Mooseksen säädöksistä. Niinpä he vaativat kristityiltä jopa ympärileikkausta. He uskoivat Jeesukseen, mutta eivät hyväksyneet sitä, että ihminen pelastuu yksin ja ainoastaan armosta, Jeesuksen ristinkuoleman tähden.

Paavali ei myöntynyt heidän painostukseensa. Hän oli luopunut kaikesta omatekoisesta hurskaudesta, jota hänellä oli runsaasti juutalaisena fariseuksena. Siitä hän kirjoittaa filippiläisille: "8. Minä pidän sitä kaikkea todella tappiona tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sitä roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen. 9. Syvin haluni on, että minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa laista tulevaa vanhurskautta, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen, vanhurskauden, joka tulee Jumalalta uskolle." (Fil.3, JKR)

Paavalin julistama evankeliumi ei ollut silloin eikä koskaan sen jälkeenkään ihmisten mielen mukaista. Hän kirjoitti galatalaisille, jotka olivat luopumassa puhtaasta evankeliumista: "7. Toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristää Kristuksen evankeliumin. 8. Mutta vaikka me tai enkeli taivaasta saarnaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9. Toistan edellä sanomani: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka poikkeaa siitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. 10. Etsinkö nyt ihmisten hyväksymistä vai Jumalan? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija." (Gal. 1, JKR)

Samaan taisteluun joutuu jokainen, joka on uskonut henkilökohtaisesti sen evankeliumin, joka on kirjoitettuna Raamatussa. Se on evankeliumi Jeesuksesta, joka on Golgatalla kärsinyt syntiemme rangaistuksen meidän sijastamme ja hankkinut meille elämällään ja kuolemallaan vanhurskauden, joka riittää Jumalan edessä. Evankeliumi ristiinnaulitusta Jeesuksesta ei ole koskaan ajanmukaista. Toiset pitävät sitä loppuun kuluneena ja vanhentuneena. Toisista puhe veren evankeliumista on vastenmielistä. Ihmiset tahtovat pääsääntöisesti kuulla vain myönteistä sanomaa Jumalan armosta ja rakkaudesta tai hänen voimastaan.

Tänä aamuna meiltä kysytään: Etsimmekö ihmisten hyväksymistä vai Jumalan? Pyrimmekö olemaan mieliksi ihmisille vai Jumalalle? Jos pyrimme miellyttämään ihmisiä, emme ole Kristuksen palvelijoita.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_15.htm