Uskonnonvapauslaki turvaa jokaisen perusoikeuden

Perustuslakiin pohjautuva Uskonnonvapauslaki uudistettiin vuonna 2003. Sen yhteydessä opetuksen luonne muuttui "tunnustuksen mukaisesta opetuksesta" "oman uskonnon opetukseksi". Uskonnonvapauden toteutuminen on yhteydessä moniin muihin perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen.

Uskonnonvapauslaissa (2003) korostetaan yleiseurooppalaiseen tapaan uskonnonvapautta positiivisena oikeutena, eli oikeutena uskontoon. Uskonto ja katsomus nähdään ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä, jota halutaan suojella, mutta johon ei tule pakottaa ketään vastoin hänen vakaumustaan. Alaikäisen lapsen kohdalla katsotaan, että lapsen on hyödyllisintä kuulua siihen uskontokuntaan tai vakaumukseen, johon hänen huoltajansa (ensisijaisesti äiti) kuuluvat. Tämän katsotaan tukevan perheille kuuluvaa kasvatustyötä, sillä lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lisäksi yhteiskunnan tehtäväksi katsotaan lapsen katsomusta vastaavan opetuksen järjestäminen tietyin ehdoin.

Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa - ikärajat

"Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti, vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan."

"Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan."

"Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä."

Kahdeksantoista vuotta täyttäneellä aikuisella on "oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamaan siitä."

Uskonnonvapauslain 3§ (lihavoinnit lisätty)

(Juha Seppo: Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa)
http://koulujakirkko.evl.fi/66-uskonnonvapauslaki